Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Valokuvan osat ovat valo, ja kuva. Olimme lauantaina tuossa Luonterin vesistössä - Saimaata siis se - alunperin höyrylaivaksi vuonna 1893 rakennetun m/s Ainon kyydissä kolmen tunnin risteilyllä. Tuota valokuvan ensimmäistä elementtiä tarjosi taivaan valtija vaihtelevalla tavalla; pilvien läpi, pilvien lomitse, joskus suoraankin. Ja tarjosi myös reipasta vesisadetta välillä. Eli sanalla sanoen kuvaajan keli; valo ja värit vaihtelivat koko ajan taivaalla, "meressä", saarissa, luodoilla. Laiva tarjosi yläkannellakin lipan pään päälle, ja tuolin takamuksen alle; siitä yritin vangita maisemia ja eritoten valon ja värin vaihtelua.

Tällaista tuli:













Ja tietysti linkki likkeriin, missä samassa kansiossa peräti neljä tusinaa kuvia: https://flic.kr/s/aHBqjBADC9

Jaakko

tervehdys
Kovasti pukkasi muistoja "omalla veneellä retki saimaalle" joskus 1990-luvulla, neljästä reisusta yksi oli tuommoinen voittopuolisesti harmaa ja vettä veneen yläpuolellakin.
Ihmismieli on kummallinen kun aina haluaa nähdä mitähän tuonkin salmen tai saaren takana on vaikka hyvin arvaa että siellä on kallioluotoja ja uusia salmia. -Hyviä muistoja niistä retkistä jäi. Anttolassakin käytiin kun siellä oli polttoainejakelu rannassa, siis oli elokuun puoliväliin, me saimme kävellä kannun kanssa johonkin isomman tien varteen...

Mitä oon joskus ohimennen pumppuhintoja katellu, ni siinä kävelyssä voi joskus päässä tuntipalkalle sillonkin kun on auki rannassa, vaikka harvoin tuo 62:n laidassa olevakaan ihan valtakunnan halvimman maineesta tappelee. Syrjäseudun ihanuutta tää. Pikkutankkisen leikkienduro-moottoripyörän aikoina silti oli arvossaan oman kylän pensapumppu!

Veneily on sellasta harrastusta, mistä ei miulla oo oikein minkäänlaista kokemusta, tai on meillä autokatoksen orsilla kajakki, ja lapsuuden mökkirannassa oli soutuvene. Tuo lauantain risteily taas herätti kyllä pientä mielenkiintoa Saimaalle, paljon ois vain oppimista tän ikäsen oppimiskykyihin verrattuna.

Tuossa satamarannassa ois moottorivenevuokrausta. Satasen luokkaa päivä, mikä tuntuu kalliilta. Mutta jos oma paatti, sille laituripaikka, talvisäilytyspaikka kuletuksineen, vakuutukset... aika monta päivää kesässä vois vuokraveneellä lillua, eikä huolen häivää reissujen ulkopuolella. Ilman minkäänlaista kokemusta vaan kynnys lähtemiseen aikamoinen, tai oikeesti tarvis muutamalle reissulle opettajan mukaan. Pitäs ne kepit tietää, että miltä puolelta... ja solmutkin osata, ettei paatti karkaa!

Ainon kippari tuli aika ahtaasta väliköstä takastullessa, paikasta mihin ei Karttaselaimen maksuton versio ees väylää tietäny. Oli kait ajanu ennenkin, ja nythän on vedet korkeella, ei karahtanu kiville! Kovasti kyllä retkestä meillä tykättiin, säästä huolimatta! Tai sitte just sen takia.

Jaakko

Sadekuvat poikkeaa edukseen näistä kuvista, hienoja otoksia.