
Aikansa airueet
-
- Viestit: 6756
- Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08
Re: Aikansa airueet
Mielenkiintoinen kuva tosiaan eri aikakausista. Sinänsä onnistuneet yhdistämään nämä kaksi mielestäni hyvin verrattuna moniin muihin tekeleisiin.
-
- Viestit: 5504
- Liittynyt: Helmi 12, 2008 21 : 35
Re: Aikansa airueet
Mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa.
Hieman kun tätä tarkastelin, päädyin mielessäni täysin toisenlaiseen lopputulokseen kuin nimimerkki pjm.
Liekö syynä se, että Turkulaisena olen vuosikymmenien ajan joutunut katsomaan äärettömän rumaa arkkitehtuurista rakentamis-kulttuuria, joka mielestäni Turussa on kulminoitunut ydin-keskustan tuntumaan, kun koko ympäristö muistuttaa 70-luvun Neuvostoliittoa.
Olenkin aina sanonut, että vaikka Turussa onkin myös kauniita paikkoja, se on keskustastaan arkkitehtuurinen tilkkutäkki ja tästä syystä tämä kuvan rakennus edustaa myös itselleni jonkinasteista tilkkutäkkiä.
Hieman kun tätä tarkastelin, päädyin mielessäni täysin toisenlaiseen lopputulokseen kuin nimimerkki pjm.
Liekö syynä se, että Turkulaisena olen vuosikymmenien ajan joutunut katsomaan äärettömän rumaa arkkitehtuurista rakentamis-kulttuuria, joka mielestäni Turussa on kulminoitunut ydin-keskustan tuntumaan, kun koko ympäristö muistuttaa 70-luvun Neuvostoliittoa.
Olenkin aina sanonut, että vaikka Turussa onkin myös kauniita paikkoja, se on keskustastaan arkkitehtuurinen tilkkutäkki ja tästä syystä tämä kuvan rakennus edustaa myös itselleni jonkinasteista tilkkutäkkiä.
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.
-
- Viestit: 2013
- Liittynyt: Loka 17, 2021 10 : 39
Re: Aikansa airueet
Mikkeli oli miulle paikka, minkä läpi ajettiin Imatralta Keski-Suomeen, ens moottoripyöräkilpailuihin, sitte opiskelemaan. Ja paljon myöhemmin ajettiin asuinpaikalta Keski-Suomesta Imatralle tapaamaan tuttuja ja sukulaisia. Vähän yli kymmenen vuotta sitten löyty syy pysähtyä, ei Mikkelissä mutta Anttolassa, mikä kyllä on vuostuhannen vaihteesta asti kuulunu Mikkeliin. Eli kymmenen vuotta oon yrittäny tutustua maisemiin ja arkkitehtuuriin täällä. Ely ja Mikkelin museotoimi järjestivät valokuvauskävelyn pari viikkoa sitten, siinä tutustuivat osallistujat Funkkis-Mikkeliin muutamien arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelemien rakennusten kautta. En mukaan ehtinyt, mutta idea tutustumisesta kaupungin arkkitehtuuriin kamera kainalossa jäi itämään. Olen nyt kaupunkireissuihin yhdistänyt muutaman kuvauskohteen silloin tällöin, ja albumi on jo vahvasti rakenteilla, laitan esille ainakin linkin jahka valmistuu.
Tuo Kauppahalli on alunperin juuri Välikankaan suunnitteleman 1936 valmistuneen Mikkelin linja-autoaseman osa. Osuuskaupalla on ollut näissä maaseutukaupungeissa aika vahvat ohjaimet kunnalliseen kaavoitukseen, saattaa olla vieläkin... pätkä linja-autoasemaa jäi elämään uljaan kauppakeskuksen kylkeen kauppahallin osana. Siitä voi olla montaa mieltä, niinkuin edelläkin ilmenee.
Tuota kuvaa ottaessani yritin keskittyä rajaukseen niin, ettei tarvi paljoa oikoa eikä ropata jälkeenpäin, enkä huomannut kuvatessani ollenkaan kuvaan ehtineitä ihmisiä. He toivat kuitenkin itselleni mukavan mausteen tulokseen, toki otin useampia, mutta tuosta tuli omaan mieleen paras versio. Kuvan nimeksi nousi mieleen itselleni "Woltti pakenee patarouvaa", mutta sen voisi joku ymmärtää muuten kuin huumorina, enkä kenenkään mieltä halua pahoittaa. Aikansa airuet, niin rakennukset kuin kuvan henkilötkin, ilman vahvaa kannanottoa kumpiinkaan sen enempää puolesta kuin vastaan. Ajat ja tavat muuttuvat, ei meille jää muuta mahdollisuutta kuin muuttua mukana se pätkä mikä itse kullekin on aikaa varattu.
Jaakko
Tuo Kauppahalli on alunperin juuri Välikankaan suunnitteleman 1936 valmistuneen Mikkelin linja-autoaseman osa. Osuuskaupalla on ollut näissä maaseutukaupungeissa aika vahvat ohjaimet kunnalliseen kaavoitukseen, saattaa olla vieläkin... pätkä linja-autoasemaa jäi elämään uljaan kauppakeskuksen kylkeen kauppahallin osana. Siitä voi olla montaa mieltä, niinkuin edelläkin ilmenee.
Tuota kuvaa ottaessani yritin keskittyä rajaukseen niin, ettei tarvi paljoa oikoa eikä ropata jälkeenpäin, enkä huomannut kuvatessani ollenkaan kuvaan ehtineitä ihmisiä. He toivat kuitenkin itselleni mukavan mausteen tulokseen, toki otin useampia, mutta tuosta tuli omaan mieleen paras versio. Kuvan nimeksi nousi mieleen itselleni "Woltti pakenee patarouvaa", mutta sen voisi joku ymmärtää muuten kuin huumorina, enkä kenenkään mieltä halua pahoittaa. Aikansa airuet, niin rakennukset kuin kuvan henkilötkin, ilman vahvaa kannanottoa kumpiinkaan sen enempää puolesta kuin vastaan. Ajat ja tavat muuttuvat, ei meille jää muuta mahdollisuutta kuin muuttua mukana se pätkä mikä itse kullekin on aikaa varattu.
Jaakko