Rakovalkealla

[Pan]

Diojen digitointeja läpikäydessä löytyi vanha kuva vuodelta 1969 Koilliskairan reissulta Nuorttikönkäältä. Filminä luultavasti agfaa.

[habannaama]

Ajan ja paikan tunnelma välittyy, eli varsin onnistunut otos.

[mvert]

Melkein tuntee nenässään sen savun hajun mitä tuosta on jäänyt vaatteisiin Hyvä kuva.

[jaava]

Ompa hyvin palava rakovalkea - tasainen tuli koko matkalla.

Tulee kovin vahvasti mieleen omat yksinvaellukset. Kerran lähdin Tulppiosta ja seurailin Nuorttia lähelle itärajaa, josta sitten pohjoiseen. Mulla oli kolmen viikon muonat, joten kiirettä ei ollut. Saariselällä käänsin länteen lähellä Raja Jooseppia, jolloin alkoi jo tulla mieleen höyryävät lihapadat (kuivatun jauhelihan ja retkimuonapussien sijaan, joista alkoi jo saada puistatuksia) ... niin ja ihmisten puheensorina. Yksineläjäkin tarvitsee ihmisseuraa kipeästi - välillä.

[Pan]

Tulee kovin vahvasti mieleen omat yksinvaellukset. Kerran lähdin Tulppiosta ja seurailin Nuorttia lähelle itärajaa, josta sitten pohjoiseen. Mulla oli kolmen viikon muonat, joten kiirettä ei ollut. Saariselällä käänsin länteen lähellä Raja Jooseppia

Likimain samaa reittiä mekin taivallettiin. Tuolloin Naltion ja Jaurun väliltä löytyi vain Helsingin Yliopiston Kasviteteen laitokselta jonkun gradun tuotoksena melko yksityiskohtainen metsätyyppikartta, jolla pystyimme vaeltamaan. Manto-ojan kämpälle tuli n. tunti meidän jälkeen rajavartijoita, jotka kartoivat että meidän jälkeemme oli poroaidan viereisellä polulla mennyt karhu.Sateen pehmittämässä maassa oli tuoreet tassunpainallukset. Jaurun jälkeen matka jatkui Tahvontuvan kautta Talkkunapään kammille ja siitä Vongoivan sivuitse Anterin mutkaan ja edelleen Kuikkapään laen yli Raja-Jooseppiin. Ivaloon matka helpottui huomattavasti, kun rajavartija otti pakunsa kyytiin.