Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Pitkään on tullut foorumia luettua lähinnä kaupankäynti mielessä, mutta näin sellaisen viestiketjun, jossa ihmisiä kehoitettiin osallistumaan, joten ajattelin, että ehkä voisin kokeilla joitakin omia kuviani jakaa nähtäville. Foorumilla näyttäisi olevan valokuvamarsalkat ja -kenraalit sun muut valokuvauksen supersankarit, mutta ehkä tällainen tavallinen talliainenkin voisi joitakin kuvia näyttää ainakin silloin tällöin.

Aloitetaan vaikka tällaisella viime viikolla kuvatulla talitiaisella, josta tuli välittömästi yksi omista suosikeistani:

Canon R6 + EF 500mm f4

Ja toiseksi vähän vanhempi kuva, vuodelta 2015, jolloin pääsin serkkuni mukaan rengastamaan sarvipöllön poikasia:

Canon 6D + EF 70-200 f2.8 IS II

Ja kolmanneksi ensikohtaamisestani (ja toistaiseksi ainoasta kohtaamisesta) liito-oravien kanssa viime vuonna. Saatan kertoa näistä kavereista joskus tarkemmin, jos oikein innostun.

Canon R6 + Sigma 150-600 f5-6.3 C

Aloitin valokuvauksen vuonna 2010 Nikonin L110-superzoomilla, josta sitten vaihdoin Olympus E-3 -järjestelmäkameran kautta lopulta Canon-käyttäjäksi 6D:n ja nykyisen R6:n merkeissä. Pidän R6:sta kovasti, erityisesti sen silmätarkennuksen ja kohinankeston ansiosta, mutta ehkä suurin harppaus valokuvien laadussa ja osumatarkkuudessa tapahtui, kun tänä keväänä löysin "kohtuuhintaisen" EF 500mm f4:n käytettynä ja korvasin sillä pitkään palvelleen Sigma 150-600 C:n. Täytyy kuitenkin mainita, että ei se kalusto (tai sen merkki) itse niitä kuvia tee, vaan ensisijaisesti sitä täytyy osata käyttää ja jaksaa kantaa mukana.

Valokuviani on myynnissä Vastavalo.netissä ja 500px:ssä, mutta en ole muutoin kuviani oikein käyttänyt tai esitellyt missään, kun en sosiaalisia medioitakaan käytä. Toivottavasti pidätte ja kaikki rakentava palaute otetaan ilomielin vastaan

Ja pistetään nyt vielä tämän ensimmäisen postauksen loppuun kuva tuimasta naurulokista:

Canon R6 + EF 500mm f4

Janne M kirjoitti: ↑Touko 17, 2022 19 : 28 Pitkään on tullut foorumia luettua lähinnä kaupankäynti mielessä, mutta näin sellaisen viestiketjun, jossa ihmisiä kehoitettiin osallistumaan, joten ajattelin, että ehkä voisin kokeilla joitakin omia kuviani jakaa nähtäville. Foorumilla näyttäisi olevan valokuvamarsalkat ja -kenraalit sun muut valokuvauksen supersankarit, mutta ehkä tällainen tavallinen talliainenkin voisi joitakin kuvia näyttää ainakin silloin tällöin.

Hieno homma Janne! Ja tervetuloa mukaan foorumin intensiiviseen, mutta silti leppoisaan menoon.

Ja hienoja ovat myös nämä luontokuvat mitä laitoit näytille, varsinkin liito-oravat kolahti tänne. Ikinä en ole nähnyt niitä oikeassa elämässä. Ehkä sellainenkin päivä vielä tulee.
Mutta todella laadukkaan oloisia ovat kuvat! Kiitoksia jakamisesta .

Tinttikuvassa vallan mainiot sävyt.

Pöllöpalleron symppis ilme kolahtaa, noh pöllökuvat monesti mulle kolisee, samoin kuin liito orava. Nuo on itselle semmosia luonnon monimuotoisuuden jäänteitä joista mielellään näkee kuvia useamminkin.

Kiitos teille molemmille!

Täytyypä sitten jossain kohtaa valmistella postaus näistä liito-oravista, ikimuistoinen kokemus itselleni ja sain niistä varsin mukavat kuvat, kun paikalla oli yhteensä neljä yksilöä. Todennäköisesti kolme koirasta kilpaili naaraan huomiosta, ja liitelivät alueella pelotta. Uskomattoman suloisia otuksia nähdä livenä ja silmät näyttää jopa suhteettoman suurilta.

Vuosi sitten huhtikuussa kohtasin liito-oravia elämäni ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa. Olin kyllä kuullut kaupungin tiedotteesta, että tuolla alueella olisi mahdollisesti ainakin havaittu liito-orava, ja muutamia papanoita oli näkyvissä haapojen juurella, kun olin alueella aikaisemmin käynyt. Papanat tunnistaa helposti, kun ne näyttävät ihan curryllä maustetulta riisiltä. Tuona päivänä en kuitenkaan varsinaisesti etsinyt näitä kavereita, kun olin vähän epäileväinen tiedon suhteen: Olin vain lähtenyt kamerani kanssa liikkeelle ja kuvailisin mitä vastaan tulee. Noin puolisen tuntia odoteltuani ja kuunneltuani ympäröivää metsikköä, havaitsin jotain harmaata vilahtavan kauempana puissa. Äkkiä yritän ottaa kuvaa, että mikä se oikein on ja suureksi hämmästyksekseni olin nähnyt elämäni ensimmäisen liito-oravan! Mielestäni yksi suuri hienous luontokuvauksessa on, ettei koskaan voi etukäteen tietää mitä kaikkea pääsee näkemään vai näkeekö yhtään mitään. Kuvattavien löytäminen on ainakin itselle ehkä se suurin haaste. Mutta tällä kertaa todellakin pääsin näkemään



Seurailin kauempaa tilannetta vielä puolisen tuntia, ja havaitsin, että liito-oravia oli ainakin kaksi ja niillä näytti olevan toistuvat liikeradat, eli yksi vanha haapa toimi "keskuspaikkana", josta ne usein lähtivät liitämään sen lähellä oleviin puihin. Hivuttauduin hitaasti ja rauhallisesti lähemmäs, eikä nämä kaverit tuntuneet välittävän minusta ollenkaan vaan vapaaehtoisesti liisivät jopa käymään hyvinkin lähellä, ihan vain parin metrin päässä. Olin ällistynyt, miten pitkiä liitoja ne pystyivätkään tekemään. Lähellä käymisestä rohkaistuneena liikuin vielä lähemmäs ja pysähdyin seuraamaan tilannetta parinkymmenen metrin päähän vanhasta haavasta.



Liito-oravia oli paikalla lopulta neljä, ja päättelin yhden kolossa oleskelevan olevan naaras ja muiden koiraita, jotka esittelevät liitotaitojaan naaraalle ja kävivät välillä tervehtimässä naarasta kololla noin 6-7 metrin korkeudessa. Yllättävän ilmeikkkäitä kavereita nämä ovatkin!

Ja kun varmistui, että liito-oravat todella eivät välittäneet minusta ja tuntuivat olevan rohkeasti esillä, oli pakko soittaa vaimolle ja yhdelle kuvaajakaverille, että hekin pääsivät myös ihastelemaan kanssani tätä luonnon harvinaista näytelmää kanssani. Yhdessä sitten ihastelimme tilannetta parin tunnin ajan aivan häikäistyneinä näistä suurenmoisista olennoista.





Jossain kohtaa iltaa koiranulkoiluttaja käveli vieressämme ollutta polkua pitkin aivan tämän vanhan haavan vierestä, ja pelkäsin liito-oravien häiriintyvän koirasta, mutta onneksi niin ei tapahtunut eikä koira tainnut näitä edes huomata. Koiranulkoiluttaja jopa sitten kohdalle tultuaan kysyi minulta, että koitanko huhujen perusteella olla liito-oravia etsimässä, ja että hän on asunut alueella 30 vuotta eikä koskaan ole sellaista nähnyt ettei niitä varmaan olekkaan. Tähän en voinut muuta kuin todeta, että jos nyt hiukan nostaa katsetta niin heti näkyy pari



Illan lopuksi hämärän jo laskeutuessa pääsimme vielä näkemään parittelunkin! Tilanne tuli nopeasti, enkä ehtinyt niin nopeasti reagoimaan, että olisin tajunnut kääntää kameran pystyasentoon liito-oravien kokonaan mahduttamiseen kerralla. Sain kuitenkin kahdesta peräkkäisestä kuvasta tehtyä "panoraaman", jotta kuvaan mahtui myös hännänpää juuri ja juuri. Joku voi todeta, ettei tuollainen ole luontokuvissa sallittua, mutta minusta ei ole iso "rikos" lisätä kuva-aluetta sarjan muista ruuduista, etenkin jos siitä vielä mainitsee kuvan yhteydessä. Ja paljon parempi tämä kuvana on, kun häntäkin näkyy kokonaan eikä leikkaudu juuri ennen päätyä.



Toivoisin kyllä näiden upeiden eläinten yleistyvän, mutta pahoin pelkään että ympäristökato saa niiden määrän entisestään harvenemaan.

Postauksen kaikki kuvat on otettu Canon R6 ja Sigma 150-600mm f5-6.3 C. Kameran silmäntunnistus toimi erinomaisesti ja suuri kohinankestävyys mahdollisti kuvaamisen hämärtyvässä illassa.

Hyvät kuvat liiturista, harvemmin näitä näkee

Mahtavia luontokuvia liitooravasta! Harvinaislaatuista herkkua sanoisin. Kiitos, että jaoit nämä.

Minä en ainakaan näe noita kuvia… linkki rikki tai…

Hyvin näkyy ainakin minulla...

Ohho. Tuuheita liito-oravia. Ja touhuamassa vielä.

On nämä hienoja. Mullakaan ei mobiililaitteet näytä näitä. Linkkiä klikkamalla latasi kyllä kuvan ja siten pääsi katsomaan.

Hyvin näkyy. P20 Pro ja Chrome.

Suuret kiitokset kaikille kommenteista! Täytyy vähän tutkia tuota kuvien latautumista, itselläni toimii hyvin mobiili ja työpöytä. Kuvat on Dropboxin Public-kansiossa, mutta siinä pitäisi olla rajana 10Gb ja 100000 latausta päivittäin, joka ei kyllä täyty

Näemmä iOS:llä Safari-selaimella kuvat eivät latautuneet. Muutin hiukan linkin muotoa, lopussa olleen dl-parametrin vaihdoin raw-parametriin ja nyt alkoi ainakin minulla näkymään. Olin aiemmin vain Androidia testannut. Pystyttekö muutkin vielä varmistamaan, keillä oli ongelmia nähdä kuvia? Kiitos!

No nyt näkyy.

Onpas komeat kuvat liiturista!

Kiitos varmistuksesta!

Tosi hieno setti ja kerronta liiturista. Kuten sanoin nämä piristää aina mieltä ajatuksena, että näitä vielä on.

Ajatuksia helpoista kuvauskohteista:


Canon R6 + Sigma 150-600mm f5-6.3 C

Monet, myös aloittelevat, luontokuvaajat tuntuvat väheksyvän näitä ns. "helppoja" kuvauskohteista. Tiedän itsekin sortuneeni siihen: "Plääh joku sinisorsa!", mutta myöhemmin olen oppinut tällaisten kohteiden todellisen arvon. Näiden kanssa on oikeasti todella helppo opetella kamerankäyttöä, sommittelua ja kuvakulman hakemista, että sitten "hienompien" kohteiden kanssa ei mene sormi suuhun ja harmita jälkikäteen. Ja näistäkin on mahdollista napata mainioita kuvia.

Yksi tällaisten valokuvien salaisuus, jonka itsekin opin vasta liiankin myöhään, on itseasiassa tausta. Kuvan tausta on jopa lähes yhtä tärkeä kuin itse kohde: huono tausta pilaa hyvänkin etualan, sen sijaan levollinen tausta korostaa kohteen. Aloittelevana kuvaajana ajattelin, että täytyy olla pitkät 500 f4:t ja muut kunnon vermeet levollisen taustan saamiseksi, mutta todellisuudessa jalat on se tärkein työkalu. Usein parilla askeleella ja sopivalla kuvakulmalla on mahdollista saavuttaa paljon levollisempi tausta.


Canon R6 + EF 500mm f4

Ja vaikka minulla nykyään onkin mahdollisuus käyttää upeaa EF 500mm f4:ää, ei se olekaan ainoa edellytys tämän kaltaisiin kuviin. Jopa sillä marketin halvimmalla 70-300 f5.6:lla on mahdollista saavuttaa aikalailla vastaavia kuvia, kunhan sitä osaa käyttää ja kuvaa hyvässä valossa. Salaisuus levolliseen taustaan onkin päästä mahdollisimman lähelle (häiritsemättä kohdetta!) ja varmistaa, että kohteen ja taustan väliin jää suurempi etäisyys kuin kameralla ja kohteella on. Eli esimerkiksi laskeutuu kohteen korkeudelle sen sijaan, että kuvaisi kohdetta yläviistosta lähellä olevaa maata vastaan ja katsoo, että tausta jää mahdollisimman kauas. Ja tietysti mitä tasaisempi tausta itsessään on, sitä vähemmän etäisyyttä tarvitaan ja päinvastoin. Iso aukko auttaa pehmentämään taustaa, mutta se etäisyys on paljon tärkeämpi ja liian isolla aukolla myös terävä alue (=syväterävyys) jää helposti liian kapeaksi, kun kuvataan lähellä olevaa kohdella. Lintu elinympäristössään -kuvat on tietysti vielä kategoria erikseen, mutta myös niissä on syytä miettiä taustaa ihan yhtä paljon, jotta kuvasta saa mahdollisimman hyvän kokonaisuuden.


Canon R6 + EF 500mm f4

Pullasorsien kanssa on myös helppo opetella lentokuvien ottamista. Etenkin talvisin ruokinnalla on mahdollista houkutella lähelle kymmeniä tai jopa satoja sorsia. Osa yleensä saapuu paikalle lentämällä, osa kävelemällä ja osa uimalla. Tällaisesta tilaisuudesta onkin mahdollista ottaa useita hyvin erityylisiä kuvia.


Canon R6 + Sigma 150-600mm f5-6.3 C

Ruokinnalle saattaa saapua myös vaikkapa lokkeja, jotka ovat myös hyvinkin vähäteltyjä kohteita, vaikka niistäkin voi saada mielenkiintoisia ja näyttäviä kuvia.


Canon R6 + EF 500mm f4

Tässä kuvassa taustalla oleva lampi on melko lähellä naurulokkia, jolloin myös aaltojen piirteitä jää näkyviin pelkän tasaisen sinisen sijaan.


Canon R6 + EF 500mm f4

Oletpa kirjannut hyviä huomioita luontokuvaamisesta. Niihin on helppo yhtyä.

Itse pidän kanssa noista matalalta (eläinten tasolta) kuvatusta kuvista. Aina vaan ei ehdi ja joidenkin kohteiden kanssa käy niin että kun kyykistyy, ne ottavat siivet alleen. Jotenkin kuvittelevat kyyristymisen hyökkäyksen valmisteluksi.

Toinen näkökulma on tietysti, että puhdas tausta ei kerro eläimen ympäristöstä mitään. Joskus on tarpeen kertoa millaisessa ympäristössä eläin elää... kummallekin tavalle on tilausta!

Ja tuo harjoittelu on tärkeää ja jää aivan liian vähälle. Kun hyppää kuvaamaan suorittaa haarapääskyä jää heti pilvien kuvaajaksi. Päivä kaksi kuvausta lokkien kanssa autta.

Samaa mieltä petterin kanssa! Hyvää pohdintaa kuvauksesta.