"Talossa ei asu enää ketään - sanot minulle -; kaikki ovat lähteneet. Sali, makuuhuone ja sisäpiha ammottavat tyhjillään. Ketään ei ole jäljellä, sillä kaikki ovat lähteneet.
Ja minä sanon sinulle: Kun joku lähtee, joku jää. Piste jonka kautta joku ihminen on kulkenut ei enää ole yksin. Inhimilliseltä kannalta yksin on ainoastaan paikka jonka kautta ainutkaan ihminen ei ole kulkenut. Uudet talot ovat kuolleempia kuin vanhat koska niiden seinät on tehty kivestä tai teräksestä mutta ei ihmisistä. Talo astuu maailmaan, ei silloin kun se on saatu rakennetuksi vaan silloin kun siinä aletaan asua. Talo elää yksinomaan ihmisistä --
Todellisuudessa kaikki ovat lähteneet talosta, mutta totuus on että kaikki ovat jääneet. Eikä se mikä on jäänyt ole heidän muistonsa vaan he itse. Eikä ole niinkään että he jäisivät vaan he jatkuvat talon läpi. --"
César Vallejo: Inhimillisiä runoja. Teoksessa Kello 0. Latinalaisen Amerikan runoja ja runoelmia. Toim. ja suom. Pentti Saaritsa. WSOY 1971
Upea! Sä pjm voisit miettiä jonkilaisen paremmin suunnitellun julkaisun - kirjallistakin -tekemistä tyyliin 'mennyttä elämää Suomessa' , tai 'asumista ja arkiunelmia Suomessa läpi 1900 luvun' tms.
Tiedät paljon näitä unohtuneiden unelmien tyyssijoja. Samasta kohteesta voisi olla sekä dokumentaarista tavaraa pihalta ja ulkopuolelta rakennusta, ja sitten sukellettaisiin syvemmälle talon sisään ja tutustuttaisiin elämisen yksityiskohtiin.
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa!Vîta est tempus optimum homini
Ihan oikeesti miuta on pyytänyt eräs vanha tuttu jo jonkin aikaa mukaan yhteen projektiin, häneltä sanat ja miulta kuvat. Hänelle tietyssä mielessä helpompi kun sanat omasta päästä, vaik ei se kyllä taatusti helppoa ole sekään. Miulla kyllä kuvia aiheeseen liittyen mutta ne lupa-asiat ennen julkaisua ovat ne kanto kaskessa. Mistäs kaikilta omistajilta ja perikunnilta saan luvat kuvien julkituontiin, kohteet ympäriämpäri maata!
Pitkässä juoksussa eli seuraavilla lumettomilla vois tietysti aloittaa kuvakeruun kohteista joihin etsis luvan antajan/antajat. Kiinteistöjen omistajat sais kyllä selville, paitsi ei aina, sekin on jo tullut koettua ihan virallista reittiä käyttäen. Olis tosi upee mesta tiedossa ja oon tehnyt töitä asian kanssa aikoinaan mutta kaikki kaatuu koko ajan kahteen sanaan: järjestäytymätön osakaskunta. Verottaja vaan tietää henkilöt eikä anna mitään tietoja heistä.
Ehkä jonain päivänä jotenkin se näyttely tai muuta tulossa, tänään jo tein yhden "apulaitetilauksen". ;)
aikaarska kirjoitti: ↑Tammi 23, 2022 20 : 13
Tässä talossa on maaginen tunnelma....Millä kameralalal kuva on otettu, näyttäisi vähän luurikuvalta, mutta en tarkoita huonolla tavalla luurikuvalta.
Kiitos. 6D oli runko, pimeestä kuvasta kaivettu menneisyys esiin.
Valitettavasti pikkelsit, nurkkasutut jne ei oo miun juttu. Kuva kertokoon minkä haluaa, yritän auttaa sitä jo kuvauspaikalla.
aikaarska kirjoitti: ↑Tammi 23, 2022 20 : 29
Okei, joo, pimeyden takia varmaan sitten tullut vähän samaa kuin pehmeyttä kuin luurien AI kuvausohjelmilla pimeässä.
Kuva on kyllä sinällään hyvä ja kertoo omaa mieleenpainuvaa tarinaansa...
Kiitos ymmärryksestä, sitä pehmeyttä pitikin olla.
tervehdys
Tunnelma on vakuuttavasti kehuttu, sama täältä.
Yksityiskohtia jotka kiinittävät huomiota pidempään katseltuna: Kellariluukku? lattiassa (ansa salakuvaajalle?) , ovenpäällä karmissa kohokoriste-tyylittely, kirjoja vai valokuvakansioita, pöydän yläpuolella isolaippainen lampunpidin, öljylampun kuumenemissuoja?, onko takaoven vasemmalla puolella valokytkin/pistorasia. Kattorakenne minulle ennen näkemätön asuinrakennuksessa, paljon on niitä joissa T-pelkkahirret alassuiten ja olakkeille ladottu välikattolaudat, naulat olivat kalliita, eikä kaikkina aikoina oikein saanutkaan. Eihän toki tuossakaan nauloja tarvita, puutappi sinne tänne. Ikkuna lienee jossain kohtaa uusittu kun on noin isoruutuinen.
Pohdintoja herätteli.
Oäö18 kirjoitti: ↑Tammi 24, 2022 21 : 51
Ai hitto! Nyt on tunnelma tavoitettu hyvin! Tuli surullinen olo tuosta jotenkin, tiiä mitä iloja (Lapset?) ja suruja tuollakin on koettu
Kiitän!
temama kirjoitti: ↑Tammi 25, 2022 12 : 06
Niin pjm, piti vielä sanoman, että toi runoelma on muuten pysäyttävä ja tukee tätä koko hommaa erittäin hyvin. Hieno postaus kaiken kaikkiaan.
Toisen kerran siuta kiitän. Oli aikaa perata netin runotarjontaa kun koronaa pitelin, tuo uppos heti sieluun kun sen luin.
jopisalo kirjoitti: ↑Tammi 25, 2022 14 : 17
tervehdys
Tunnelma on vakuuttavasti kehuttu, sama täältä.
Yksityiskohtia jotka kiinittävät huomiota pidempään katseltuna: Kellariluukku? lattiassa (ansa salakuvaajalle?) , ovenpäällä karmissa kohokoriste-tyylittely, kirjoja vai valokuvakansioita, pöydän yläpuolella isolaippainen lampunpidin, öljylampun kuumenemissuoja?, onko takaoven vasemmalla puolella valokytkin/pistorasia. Kattorakenne minulle ennen näkemätön asuinrakennuksessa, paljon on niitä joissa T-pelkkahirret alassuiten ja olakkeille ladottu välikattolaudat, naulat olivat kalliita, eikä kaikkina aikoina oikein saanutkaan. Eihän toki tuossakaan nauloja tarvita, puutappi sinne tänne. Ikkuna lienee jossain kohtaa uusittu kun on noin isoruutuinen.
Pohdintoja herätteli.
Kiitos Jopi!
Nyt pakko käydä joskus paikalla uudelleen tuon siun listan kautta, alko kiinnostaa nuo asiat oikeesti. Ooteltava vaan että lumet sulaa jotta saa kumipyörän parkkiin turvalliseen kohtaan.
Ja minä sanon sinulle: Kun joku lähtee, joku jää. Piste jonka kautta joku ihminen on kulkenut ei enää ole yksin. Inhimilliseltä kannalta yksin on ainoastaan paikka jonka kautta ainutkaan ihminen ei ole kulkenut. Uudet talot ovat kuolleempia kuin vanhat koska niiden seinät on tehty kivestä tai teräksestä mutta ei ihmisistä. Talo astuu maailmaan, ei silloin kun se on saatu rakennetuksi vaan silloin kun siinä aletaan asua. Talo elää yksinomaan ihmisistä --
Todellisuudessa kaikki ovat lähteneet talosta, mutta totuus on että kaikki ovat jääneet. Eikä se mikä on jäänyt ole heidän muistonsa vaan he itse. Eikä ole niinkään että he jäisivät vaan he jatkuvat talon läpi. --"
César Vallejo: Inhimillisiä runoja. Teoksessa Kello 0. Latinalaisen Amerikan runoja ja runoelmia. Toim. ja suom. Pentti Saaritsa. WSOY 1971
Maukas ruutu ! Tuota olisi mukava valolla maalata...
