Kääntyvä näyttö tekee astangajoogaliikkeet tarpeettomiksi, ei tarvitse painaa partaista leukaansa karjalan männyn pihkaklimppiin, senkun pläjäyttää kameran runkoon kiinni ja antaa palaa. Pitäisköhän sittenkin hankkia se kutosärrä?
Aurinko ei laske länteen, vaan luoteeseen. Eikä se länteen tässä maassa laske kuin parina vuodenaikana. Valoa ja pimeyttä, niistä on pienet pojat tehty. Siirrymme tekniikan pariin.
En varsinaisesti pidä muovista rakennemateriaalina, mutta crocseissa se pelaa hyvin. Pirun mukava on saunaan noilla tallustaa, samaten yöllisellä virtsausretkellä nuo on näppärät tohvelit. Suuntausvirheenkään sattuessa ei haittaa vaikka kusisikin kengilleen.
Välttämättömät vehkeet antaumukselliselle mökkinaapurinkyttääjälle. Voi niillä muutakin tiirailla, tai ainakin valehdella niiden olevan lintujen tarkkailua varten.
Vaarivainaan putkitongit ovat kiertäneet muutakin kuin tahkoa, ne ovat reissanneet postiautossa Rovaniemi-Petsamo väliä kymmeniä kertoja. Nykyisin käytössä vesiautomaatin asennuspuuhissa. Vaari ei muuten pitänyt Benzin vaihdelaatikkoremonttia tienposkessa mitenkään ihmeellisenä puuhana. On pojanpojasta polvi huonontunut aikalailla.
Tämä on kamera, jos et tunnistanut. Olympus M1X, ergonomialtaan omiin räpylöihini erinomainen peli. Saa sillä selviä kuviakin, vaikka muuta usein kuulee.
Piti sitten tuon lokin ängetä mukaan. No, se on selvä kuva. Toinen luontohavainto: Valkoviiniposkihanhet muuttavat vasta nyt. En aikaisemmin ole nähnyt niiden jäävän järvelle lepäilemään, eikä olisi väliksi nytkään. Kauhia lauma piti omituista meteliä, ihan kuin olisi pystykorvakennelissä ollut. Muodostelma oli hyvin tiukka.
Teleobjektiivilakko päättyi kestettyään kuusi tuntia...
Hamaan loppuun sitten kaiken inspiraation ehtymätön lähde.
