Kuuden vuoden kuva
Lähetetty: Marras 11, 2020 11 : 32
Oli kesä 2014. Lähdin kuvaamaan valaisevia yöpilviä järven rantaan. Paikalla ollessani huomasin kauempana ulpukoita. Yritin saada niistä yhteiskuvaa, mutta kun käytin pidempää polttoväliä, yöpilvet supistuivat kuvassa, eivätkä kukatkaan järin kiinnostavilta näyttäneet.
Seuraavalla kerralla koitin kahlata lähemmäs, mutta en päässyt kovinkaan kauas, kunnes saappaista loppui varsi.
Talven aikana kypsyttelin ideaa ja kesän tullen päätin kahlata vyötäisiä myöten järveen. Kuva onnistuikin kohtuullisen hyvin. Harmittavaisesti kaikki ruudut eivät olleet teräviä ja kiisipä taustalla ikävä alapilvi.
Tämä lähes-onnistuminen harmitti. Joka vuosi kävin yrittämässä kuvaa, mutta aina oli jokin asia pielessä. Joko kukat olivat ehtineet kukkia tai sitten sää oli pilvinen. Kun oli selkeää ja ulpulat kukkivat, yöpilvet pysyivät poissa.
Tänä vuonna kaikki osuivat kohdalleen. Yhdet vuosikymmenen parhaista yöpilvistä ilmestyivät taivaalle. Ajelin rantaan, vedin kahluuhousut jalkaan ja siirryin jälleen kerran veden lomaan. Muutama ulpukka oli vielä kukassa ja sää suosi. Käytössä oli tällä kertaa Fujin x-t3, jonka käyttö oli tuolloin valitettavasti hiukan haastavaa. Tästä syystä focus -pino ei onnistunut kunnolla, tausta jäi epätarkaksi.
No, pari päivää sitten selasin kuvia ja huomasin, että olinkin ottanut taustasta muutaman ruudun, hiukan eri valotuksella. Sääsin nämä vastaamaan etualan otoksia ja tein pinon uudelleen. Siinä, kuuden vuoden projekti sai päätöksensä.
Tämäkään ei ole ihan lopullinen versio. Fujin tiedostojen muokkaamisessa on itsellä vielä hiukan opittavaa, joten sävyliu'ut yms eivät ole vielä täysin sitä mitä haluaisin.
Kokonaisuutena homma on muutenkin ollut haastavaa. Veden syvyys on reilun metrin ja pohja on hyvinkin pehmeä. Tästä syystä jalustan asettelu ei ole kovinkaan helppoa. Veden noste kevittää jalustaa ja toisaalta, kun jalustaa asettelee, painuu välillä joku jaloista liian syvälle. Kahlaaminen on myös yöllä haastavaa. Pohjaa ei näe ja joskus jalka hapoo tyhjyyttä... Myös hengitystekniikalla ja mahdollisimman tukevalla asennolla on merkityksensä, jotta vesi ei aaltoilisi ja suttaisi kuvaa. Myöskään tuulta ei saa olla yhtään. Lisäksi kun jalustan pöyhimästä pohjasta nousee silloin tällöin ilmakuplia, on hommassa välillä ollut epätoivon meininkiä.
No, nyt projekti on päätöksessä, joten saa miettiä ensi kesäksi muita juttuja.
Seuraavalla kerralla koitin kahlata lähemmäs, mutta en päässyt kovinkaan kauas, kunnes saappaista loppui varsi.
Talven aikana kypsyttelin ideaa ja kesän tullen päätin kahlata vyötäisiä myöten järveen. Kuva onnistuikin kohtuullisen hyvin. Harmittavaisesti kaikki ruudut eivät olleet teräviä ja kiisipä taustalla ikävä alapilvi.
Tämä lähes-onnistuminen harmitti. Joka vuosi kävin yrittämässä kuvaa, mutta aina oli jokin asia pielessä. Joko kukat olivat ehtineet kukkia tai sitten sää oli pilvinen. Kun oli selkeää ja ulpulat kukkivat, yöpilvet pysyivät poissa.
Tänä vuonna kaikki osuivat kohdalleen. Yhdet vuosikymmenen parhaista yöpilvistä ilmestyivät taivaalle. Ajelin rantaan, vedin kahluuhousut jalkaan ja siirryin jälleen kerran veden lomaan. Muutama ulpukka oli vielä kukassa ja sää suosi. Käytössä oli tällä kertaa Fujin x-t3, jonka käyttö oli tuolloin valitettavasti hiukan haastavaa. Tästä syystä focus -pino ei onnistunut kunnolla, tausta jäi epätarkaksi.
No, pari päivää sitten selasin kuvia ja huomasin, että olinkin ottanut taustasta muutaman ruudun, hiukan eri valotuksella. Sääsin nämä vastaamaan etualan otoksia ja tein pinon uudelleen. Siinä, kuuden vuoden projekti sai päätöksensä.
Tämäkään ei ole ihan lopullinen versio. Fujin tiedostojen muokkaamisessa on itsellä vielä hiukan opittavaa, joten sävyliu'ut yms eivät ole vielä täysin sitä mitä haluaisin.
Kokonaisuutena homma on muutenkin ollut haastavaa. Veden syvyys on reilun metrin ja pohja on hyvinkin pehmeä. Tästä syystä jalustan asettelu ei ole kovinkaan helppoa. Veden noste kevittää jalustaa ja toisaalta, kun jalustaa asettelee, painuu välillä joku jaloista liian syvälle. Kahlaaminen on myös yöllä haastavaa. Pohjaa ei näe ja joskus jalka hapoo tyhjyyttä... Myös hengitystekniikalla ja mahdollisimman tukevalla asennolla on merkityksensä, jotta vesi ei aaltoilisi ja suttaisi kuvaa. Myöskään tuulta ei saa olla yhtään. Lisäksi kun jalustan pöyhimästä pohjasta nousee silloin tällöin ilmakuplia, on hommassa välillä ollut epätoivon meininkiä.
No, nyt projekti on päätöksessä, joten saa miettiä ensi kesäksi muita juttuja.