Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

.
.
.

Lie puhkipalanut?

Puhki varmaan mutta niin on monien muidenkin kuvissa joskus käynyt.

Mietin yhtenä iltana jotta onko jo toisen kerran täällä framilla tää kuva? Jotenkin semmone vaan tul mieleen.

Tän koetin tarkastaa, että ei olisi
ollut aiemmin, mutta taisi sittenkin olla.
Sellaiset, missä oli lenkkeilijät etualalla ja sama
tausta, sen muistin.

Mutta, anteheksi, että toistan itseäni!
Koitan olla lähettämättä samoja kuvia uudestaan.
Terv. Epilobium

Miten saatte auringon kuvaan siten,
ettei kuva olisi ”puhkipalanut”?
Kertokaa, te, jotka oikeasti osaatte kuvata.
Minulla luonnossakin näkymä paljain silmin katsottuna tuppaa
auringon paisteessa , auringon kohdalla palamaan puhki.
Onko tuo aina kardinaalivirhe?

Aiheet, joissa on suuria eroja kirkkaudessa, so. dynamiikassa voivat olla haastavia valokuvattavia yhdellä valotuksella jos halutaan, että kirkkaissa ja tummissa alueissa erottuu yksityiskohtia. Nykyaikaisten digitaalisten järjestelmäkameroiden dynaaminen alue on laaja, ja ne suoriutuvat tällaisista tilanteista paremmin, kuin joitakin vuosia sitten. Haastavia tilanteita on silti edelleen.

Yksinkertaista vastaustakaan ei ole, koska haluttu lopputulos, ilmaisu, sekä millä medialla lopullista valokuvaa katsotaan määrittävät käytettävät menetelmät. Puhkipalaneet huippuvalot eivät ole niin suuri huolenaihe kuvissa, joita katsotaan tietokoneen, puhelimen, tai tabletin näytöltä, kuin vedoksissa. Puhkipalaneessa osassa valokuvaa ei ole mitään yksityiskohtia, eli kuvainformaatiota. Tulostettaessa näille alueille ei siirry väriä, eli tulostusmedia jää näkyviin. Samoin "tukossa" olevissa varjoalueissa on vain mustaa, ei sävyjä, eli yksityiskohtia. Yleensä ns. "tukossa" olevat valokuvan alueet eivät ole niin suuri ongelma, kuin puhkipalaneet kirkkaat alueet.

Huippuvalojen hallintaan on erilaisia keinoja ja niiden yhdistelmiä, riippuen tarpeesta. Muut täydentäkööt, mutta aloitan näistä mieleen tulevista:

* valotuksen mittaaminen oikeasta kohdasta ja valotuksen korjauksen käyttäminen. Hannes Heikura sanoi aikanaan, että hän mittaa valotuksen huippuvaloista ja varjot saavat asettua, miten asettuvat. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että valokuvassa ei ole puhkipalaneita kohtia, mutta tummimmat alueet voivat olla tukossa, eli täysin mustaa. Heikura piti tärkeämpänä, että huippuvalot valottuvat oikein. Jos tummat päät menivät tukkoon, se ei ollut niin vaarallista. Tämä oli hänen tyylivalintansa. Oppitunti tässä on se, että kannattaa opetella kameransa valotuksen mittaustilat ja kokeilla, miten ne vaikuttavat valokuvaan.

* useamman valotuksen yhdistäminen dynaamisen alueen laajentamiseksi; tunnettu myös termillä HDR, eli High Dynamic Range. Tässä otetaan kohteesta useampia valokuvia eri valotuksilla esim. siten, että yksi kuva valotetaan huippuvalojen mukaan, toinen keskisävyjen mukaan ja kolmas varjojen mukaan. Kuvat yhdistetään jälkikäsittelyssä yhdeksi kuvaksi. Kuvia voi olla haluttu määrä mitattuna eri kohdista, tarpeen mukaan.

* suodattimien käyttäminen. On olemassa erilaisia objektiivin eteen asetettavia ns. neutraaliharmaita suodattimia, jotka parhaimmillaan eivät vaikuta kuvan väreihin, mutta kontrolloivat kuvan tonaalisuutta. Esimerkiksi niin sanottuja "graduated neutral-density" suodattimia on monenlaisia, eri suodatusvahvuuksilla ja eri liukumilla. Näillä voidaan esimerkiksi valottaa yhdellä valotuksella oikein auringonlaskun maisemakuva, missä aurinko ja taivas ovat vielä erittäin kirkkaita, mutta kuvan etuala alkaa jo olla varjoisampi. Suodatin tummentaa kuvan yläosaa voimakkaammin ja alaosaa vähemmän. Näin voidaan ottaa kuva, joka mitataan varjojen mukaan, jolloin ne valottuvat oikein, ja suodatin varmistaa sen, että yläosa (tai muu osa) ei pala puhki.

* kuvaaminen raakakuvana (raw) ja histogrammin lukeminen. Kaikissa moderneissa järjestelmäkameroissa lienee nykyään histogramminäyttö, joka auttaa valokuvan oikeassa valotuksessa. Yleensä tämä histogrammi kuitenkin pohjautuu kameran laskemaan valokuvan JPG-versioon, eikä raakakuvaan, eikä anna täysin oikeaa kuvaa kuvan valotuksesta. Histogrammi saattaa näyttää huippuvalojen palaneen, tai varjojen menneen tukkoon, mutta kameran vangitsemassa raakakuvadatassa näin ei ole.

Jos kuvaa raakakuvana, jälkikäsittelyssä on paljon enemmän dataa ja mahdollisuuksia "pelastaa" huippuvaloista, tai varjoista yksityiskohtia.

Mahdollisuuksia on monia, ja uskoisin tämän foorumin jäsenillä olevan paljon lisänäkemystä aiheeseen.

Kiitoksia, Kryptos, paljon,
kattavasta ja hyvästä
vastauksesta!
T. Epilobium

Eipä kestä.

Katsoin nyt kuvaa Photoshopissa, eikä kirkkaat alueet ole puhkipalaneita. Aurinko ja auringonsilta ovat R234 G234 B234, Lab tilassa L93, eli eivät oikeastaan vielä lähelläkään puhkipalamista. Musta pää on parissa paikkaa tukossa (0), mutta se ei ole vaarallista. Histogrammi näyttää hyvin, että huippuvalot eivät ole leikkaantuneet ja tonaalista aluetta olisi varaa halutessaan jopa laajentaa jonkin verran.

Epilobium kirjoitti:Lie puhkipalanut?

Hyvä kuva, Epilobium!

Oli puhkipalanut tai ei.

Kuvaatko Raw formaatissa?

Jees,
Raw-formaatissa pääasiallisesti
kuvailen. Tuossa kuvassa oli suora vastavalo,
joten koetin laittaa kameran valotukset (suljinaika, aukko
ja herkkyys) sellaisiksi, ettei palaisi puhki.

Yepp. Raw antaa yleensä aika hyvin varaa palautella tummempaa päätä vaikka valottaisi rohkeasti kirkkaimman kohteen mukaan. Toki riippuu vähän sitten kamerasta miten siistiä sävyliukumaa tulee (ja kuinka paljon kohinaa) kun varjoja pumppaa auki.
Tietty jos mahdollista niin vaikkapa kolemn kuvan valotuksen haarukointi HDR kuvan tekemiseksi parantaa pelivaraa jälkikäsittelyssä, kuten kryptos tuossa edellä ansiokkaasti ja selkeästi skriivas.

Epilobium kirjoitti:Tän koetin tarkastaa, että ei olisi
ollut aiemmin, mutta taisi sittenkin olla.
Sellaiset, missä oli lenkkeilijät etualalla ja sama
tausta, sen muistin.

Mutta, anteheksi, että toistan itseäni!
Koitan olla lähettämättä samoja kuvia uudestaan.
Terv. Epilobium

Hei! Nyt muistan sen kuvan, sorry ku muisti pätkii...

Hyvähän tämä, valotuskin toimii.