Vaikka tämäntyyppisiä maisemakuvia mahtuu ns. kolmetoista tusinaan, ei siinä ole sinänsä mitään vikaa. Kuva on silti kaunis ja yksilöllinen. Yhtään täysin samanlaista kuvaa ei ole olemassa ja kuvalle on kuvaajalle varmasti paljon merkitystä.
Ykköskuvassa syksyn värit, metsä, pellot ja vesielementit rytmittävät kuvaa horisonttiin ja auringonlaskuun. Kontrasti laskee luontevasti syvemmälle kuvaan mennessä ja rakentaa syvyystunelmaa. Pilvet osittain peittävät auringon, mikä rakentaa kuvan katseen kiintopisteeseen hienovaraisen, mutta hyvin toimivan visuaalisen jännitteen. Elokuvajulisteen tunnelmaa. Lienevätkö auringonlaskun värit vielä USA:n länsirannikon metsäpalojen korostamaa.