Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Syksyn 2020 kokoelmaa.

Näistä tämä ensimmäinen pysäytti jostain syystä. Vanha tuoli syksyn lehtien seassa, tuolilla vanha kuva jotenkin surumielisen oloisesta nuoresta tekee asetelmasta mielenkiintoisen. Vielä en ole varma sopiiko tuo alaosan vihreä tähän kuvaan. Kokonaisuudessaa tuli vähän sellainen hautajaisten muistotilaisuuden fiilis kuvasta. Minun kirjoissa kuva menee selvästi kategoriaan hyvät kuvat, jossa paljon asioita joita voi tutkailla.

Tervehdys
Mvert puki sanoiksi omat ajatukseni paljon itseäni paremmin. Kiitos taas mafferille näkemyksen avartamisesta, asetelmia ei kannata väheksyä, ehkä jopa itsekin kokeilla..

Sammaa mieltä edellisten kanssa, tuossa ensimmäisessä kuvassa ollaan jonkun syvemmän äärellä.

Itse kyllä arvelen - mafferin ehottomuuteen pyrkivän luonteen tai näin olen hänen kirjoituksistaan ymmärtänyt miestä muuten tuntematta - ettei asetelmaa ole tehnyt kuvaaja, kuvaaja on vain katsonut kuvakulman ja rajauksen valmiiseen asetelmaan, eikä siitä ole voinut ottaa mitään pois. Mielelläni kuulisin, osuinko oikeaan?

Tuosta kosken partaalla olevasta mökistä muistelisin herra Kosken julkaisseeen kuvia ennenkin, vai olikohan joku vastaava? Siitä aina tulee mieleen, että kyllä yhteiskunnan pitäisi rakentaa tuohon joku meluvalli, ei voi olla oikein että joku joutuu viettämään aikaansa tai peräti asumaan tuollaisen pauhun äärellä...

Siis ajatuksia herättäviä, hienoja kuvia taas kerran, kiitokset kuvaajalle ja jakajalle!

Jaakko

JL Anttola kirjoitti:... ettei asetelmaa ole tehnyt kuvaaja, kuvaaja on vain katsonut kuvakulman ja rajauksen valmiiseen asetelmaan, eikä siitä ole voinut ottaa mitään pois.

Näin minäkin aattelen. Moni olisi ainakin tuon vihreän oksan napsaissut pois.

Poikkeuksellisen hieno syksyn aloitussarja.

Ensimmäinen kuva on suosikkini...Lavastitko kuvan, vai bongasitko asetelman valmiiksi tuolla tavalla?

Ensimmäinen kuva täälläkin
eniten puhuttelee.

Hyvä sarja. Mitäpä muutakaan Mafferilta.

Kakkosessa mielenkiintoisesti veden liikepiirto kuvan alaosassa luo vaikutelman syvästä kurimuksesta, jonka syövereihin vesi virtaa.

Eikös tuo kurimus ole syöttöpäässä, kosken niskassa?

Ei kai tuota tuolia ole käytetty apuvälineenä epätoivoiseen, lopulliseen? Ja vihreä sen symbolina, että elämä kuitenkin jatkuu?

JL

Mielenkiintoinen sarja, kyllä! Tähän oottelee mieluusti jatkoa myös.

Ykköskuva sitten. Jos kaikki palaset olleet noin niin hyvä että kuvasit sen niin, toisaalta jos siun asetelma ni käy hitossa katkasemassa tuo epätarkka risu pois ja ota sitte uus kuva. ;)

Silta ja koski eli neljäs puree kanssa tänne sillee syyskirpeesti. Siitä pointseja että et oo kikkaillut IR- ym juttujen kanssa.

Eilen oltiin menossa yhdelle isolle autiolle tilalle mutta matka katkes kun kartan mukaan piti olla tie eikä ollut ku umpeenkasvanut metsä. Taistelin itteni toista kautta viitakon läpi ison kauan tyhjillään olevan maatalon luo. Ja sitte iski lottovoitto, ovi oli jo kutsuvasti auki! Matot lattioilla ja kalusteet kaikki paikoillaan! Tarttee uuden viitakkoseikkailun että emäntäkin pääsee katsomaan isoo tupaa. :)


Eedit. Käytiin tänään siellä, viimeeks asuttu vakituiseen kait liki 50 vuotta takaperin! Viimone kalenteri oli 70-luvun alusta.

Sarjan eka kuva:
Somittelulliseti alakulman vihreä oksa, keskiosan punainen tuoli ja valokuva, sekä oikean yläkulman puunrunko luovat diagonaalin, jonka puolivälistä katse pongaa helposti kuvan tytöstä.

Mieleeni mulle tuli ensimmäiseksi paikka, jossa on viimeisen matkan lähtöpiste ja ystävät ovat suruissaan rakentaneet paikalle muistomerkin.
Vaikka mielikuva on myös surullinen, niin se kertoo myös siitä, miten ihminen voi olla tärkeä toiselle ihmiselle. Mikä vahvistaa uskoa ihmiseen tänä ihmisarvon rappion aikana.

Hep! Mainioita mietteitä. Punainen tuoli kuvineen tuli kirjaimellisesti puskista. Jonkun asettelema se on ja lehtiäkin putoillut siihen sitten ajan mittaan. Vihreä kikkare alareunassa puski väen väkisin kuvaan, harmin paikka tai sitten ei. Tässä olisi voinut helposti rajata pelkkään tauluun, mutta ajattelin että näkymä aukeaa paremmin avarampana.

Jokimaisemassa vilisti isosti vaahtoa sankkoina vanoina ennen ajautumista alajuoksun virtaan. Pitkä valotus sitten hoiti loput tuollaiseksi viuhkaksi. Paikassa oli keltaisia puita jo kaksi viikkoa takaperin, mutta oranssi ja punainen vielä puuttuivat. Ilmassa oli melkoisesti utua ja ehkä vielä niitä metsäpalojen jämähiukkasia haalentaen taivaan melkolailla kokonaan.

Koitin yhdistellä syksyä romubongaukseen tuossa viimeisessä kuvassa. Iltapäivän valo vain oli turhan kova, eli liian aikaisin olin paikalla.

Otitko nämä jollain puhelimella?

Ehkä epäterävyysalueen käytön puute häiritsee nimittäin jonkin verran... tekniikka nyt ei ole kaikki kaikessa, mutta kuitenkin ;-) Sommittelu aika keskeispainotteinen ekassa, ja just siinä häiritsee läpiepäterävä ote ainakin minua eniten.

Onhan noissa tarinoita. Varsinkin tuota viimeistä jää oikein katselemaan, kun on ruostunut prosessori ja kuistin ovessa lankku poikittain. Metsäkone on ollut varmasti tuon tönön hintainen aikoinaan, mutta ilmeisesti perikuntaa ei ole ollut - ainakaan työkykyisenä. Kivoja reissukuvia.

Ihan GFX tällä kertaa. Fujin lasit on pimeitä eikä niillä saa mitään "medium format look" -efektiä sen enempää kuin kinollakaan. 50mm kakkulan maksimiaukko on f/3.5 ja sillä eka kuva otettu. Jos haluaa jotain medium format -efektiä oikeasti on otettava 4x5" vähintään.

enjoyable! Very enjöyablia maffers!! syksyn tunnelmiin osuu kuin nappi otsaan. Hienoa!

Maffer kirjoitti:Ihan GFX tällä kertaa. Fujin lasit on pimeitä eikä niillä saa mitään "medium format look" -efektiä sen enempää kuin kinollakaan. 50mm kakkulan maksimiaukko on f/3.5 ja sillä eka kuva otettu. Jos haluaa jotain medium format -efektiä oikeasti on otettava 4x5" vähintään.

Niinpä niin. Tuhat kertaa sanonut, ettei se kino turhaan ole optimaallinen kompromissi, nimenomaan myös syväterävyyden hallinnan ja siihen tarvittavan optiikan kokopuolen takia. Sä saat pilkkahintaan nätisti piirtävän 50/1.8 lasin kinoon. Tai järkihintaan järkikokoisen 35/1.4, tai 24/1.4 jne.

Toki Fujin GFX pystyy tarjoamaan yksityiskohtiin päräyttävää jälkeä. Eikä siihen tartte valovoimaista glasia.
Mä en näihin kuviin osannut kaivata taustan blurrausta niinkään, mutta nyt kun siitä mainittiin, niin miksipä ei, esim just tohon hienoon keinutuolikuvaan.

Juu voin laittaa kyllä adapterilla sen Sigma 50mm ART kiinni. Kuva on täydellä aukolla terävä 1/3 siitä keskeltä kohti reunoja :) Jim Kasson noita on kokeillut läjäpäin. Jotku kinokakkulat jopa toimii, myös tuo Sigma jos vähän himmentää mut siinä vaiheessa kun se alkaa olla terävä, on GF50mm jo käytettävä f/3.5 siinä missä Sigmaa saa himmentää f/8. Hyöty pyöreä nolla.

Halvin valovoimainen GFX-kakkula taitaa olla se 65/1.4 Mitakon mikälie kiinaihme. Ainakin se on noita adaptoituja ARTeja parempi rutkasti.

niinpä. totta. Voihan siihen GFX tosiaan laittaa kinolasin kiinni ja rajata tarpeen mukaan. Ei huono idea.

Mieluummin niin, että täydellä aukolla kuvataan koko kennon alueella, muuten putoaa muutenkin vuotava pohja kroppikamerasta kokonaan pois.

Käytännössä edukasta valovoimaa saa Mamiyan 645 kakkulasta (80/1.9) tai tuo GFX:lle alusta alkaen väsätty Mitakon 65/1.4.

Zeissin 135/2 piirtää nurkkiin asti isolla aukolla 44x33 kennolle joten se on myös yksi vaihtoehto mutta jo teleobiska.

Muuta ei ossaa sannoo ku että äärimmäistä herkkua silmälle!