Back to the Tilkka!

[temama]

heissulivei!

Aikoinaan intissä mulle tuli korvavamma, ja jouduin viikoksi potilaaksi sotilasairaala Tilkkaan. Asiaan kuului happihoitoa yms.
Noh, se siitä, mutta menneellä viikolla pääsin tutustumaan nuoruuteni sairaalakokemukseen uudestaan, tosin onneksi huikkasen eri syistä. Nimittäin kuten ajan henkeen kuuluu, 'ei olla enää sotilas-sairaala' vaan köyhä valtiomme on rahapulassa myynyt/vuokrannut koko komean rakennuksen kellarista vintille saakka - yksityisille tietenkin. Jotka sitten rahastavat kuntia ostopalvelupotilaiden muodossa. Näin minunkin tapauksessa tällä kertaa. Silmäsairauttani hoidetaan ostopalveluna yksityisellä silmäklinikalla.

Silti - On se komia pömpeli edelleenkin!



Ja pääovien päällä komeilee vieläkin jylhät kirjaimet KSS , keskussotilassairaala.

Coronaria. Hahhaha...kohtalon sarkasmiako? Koronaariaa, yees,yees.





Kyseessä on kuitenkin suojeltu rakennus, monessa mielessä, pieniä yksityiskohtiakin on säästetty. Heti pääovien jälkeen tulee karu pieni ilmoittautumisluukku (joka tosin ei ole enää käytössä), tuolikin on sieltä jostain vuosikymmenten takaa;

[temama]

Tilkan sairaalatornin kierrerappusia myötäilee sisätiloissa tyylikkään kliininen käytävämiljöö;



Tarkkasilmäinen huomaa kuvan perukoilla seinäkuviointeja, joka on vain pieni osaa laajemmasta kokonaisuudesta. Aihepiirinä niissä on sotaista tematiikkaa. Varmaan myös haikuja rauhasta. Sota/rauha, kuin Jin ja jang ikään.



Silmälääkärivastaanoton jälkeen kävin vielä menneiden aikojen muistoja verestääkseni Tilkan kahvilassa, joka ei ole muuttunut vuosikymmenten saatossa juurikaan. Tilkan ulkoterassi on viihtyisä paikka nauttia sumppia.



Vaikka en ole erityisen onnellinen terveyspalveluiden yksityistämistrendistä, niin vierailu Tilkassa oli ihan mukava juttu.
Koska kuitenkin sairaalatila, niin en viitsinyt ottaa valokuvia sairaalan sisältä niinkään. Siellä oli potilaita aika paljon, en viitsinyt loukata heidän yksityisyyttään Sonyani räiskimällä. Käppäilin talossa jonkunverran kuitenkin. Esimerkiksi iso ruokailusali on näkemisen arvoinen tila!

Tässä vielä antikliimaksina BW tulkinta sairaalan huoltokäytävän suulta, joka uudempaa tekoa kuin itse sairaala.



Se on moro, pysykää terveenä ystävät.

[aikaarska]

Ihan hyvä setti tasaisen laadukasta valokuvaa. On tuttu paikka minulle myös, hienoa arkitehtuuria.

[JL Anttola]

Toivottavasti sait Temis apua silmävaivaan, mutta pahasti pelkään, ettei se lekuri ainakaan sinun kuvaajansilmääsi paljoa pysty parantamaan, niin puhuttelevaa settiä taas puskit näkyville!

Nuo kuvat - ja tarinat tukena - vaan jotenkin istuu miun silmiin hienosti! Joitakin rajauksia voisin ite kokeilla hieman toisinkin, en oo varma meniskö huonompaan suuntaan, luultavasti menis. Mutta nuo ideat, esimerkiksi se ilmoittautumisluukku ulko-oven jälkeen, ne on vaan niin kohillaan. Miun mielestä.

Jaakko

[temama]

Thänk yuu, Jaakko! Juuh, kyllä niissä pienissä yksityiskohdissa, kuten vaika se eteisaulan pieni luukku, monesti saattaa piilotella isompaa tarinaa kuin miltä ensivilkaisulla näyttää. Itelle ainakin tuli mieleen, että mitä kaikkea sen luukun takana päivystänyt henkilökunta on nähnyt. Sairaalahan oli olemassa jo sodan aikaan.

Niih, onhan se huikkasen ristiriitaista varsinkin kun KeskusSotilasSairaalasta puhutaan, että miten tän maan jutut ovat menneet kun puolet on varmaan jo myyty ylikansallisille sijoittajille yms.jne. Vanha arvokas komea KSS rakennuskin on enää vain kulissi bisneksen pyörittämiseen. Mutta maailma muuttuu ja me sen mukana. Pääasia sentään, että on rauha maassa ja immeisillä suht hyvä olla, (vielä, toistaiseksi). Ainakin me voidaan melkein tosissaan ajatella, että ollaan itsenäisiä.
Mutta juuh, sen lisäksi että rakennus on hieno ja kuvauksellinen ulkoapäin, niin olen tyytyväinen, että ovat säilyttäneet myös sisällä pieniä yksityiskohtia talon KSS historiasta. Kuten vaikka se pieni tiskiluukku tuoleineen pääoven sisäänkäynnissä. Siitä peukkuja.

Nyt laitan jallupullon korkin kiinni ja meen lataamaan aivoja pyhäpäivän ehtoota kohti. Kiitoksia tästä päivästä.

[Maffer]

Kakkospostauksen eka MV on pelkistetyn komea otos. Pehmeät sävyt kuljettaa seinän kaarta pitkin katsetta nurkan (köh pyöreän pilarin) taakse.