Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Näsijärveltä muutamat kuvat tämänpäiväisestä myrskystä.
https://drive.google.com/drive/folders/ ... sp=sharing" onclick="window.open(this.href);return false;

Hyvin myrskyää siellä Näsijärven suunnassa!

Komeita,
maalauksellisia
myrskykuvia!

Viimeisimmässä ruudussa on komea ryske ja rohkea kuvakulma. Joihinkin kuviin saisi enemmän potkua rohkeammalla valkoisten korostamisella. Whites ja Highs-curve Lightroomissa vaikkapa puree suoraan.

Tuo Googlen alusta on vähän hankala kuvia jakoon, nyt ainakin Google-käyttäjänä mulle jää Driveen viimeisimpiin tiedostoihin aina pikalinkkejä muiden kuvakansioihin omien tiedostojen sekaan sitä mukaan kun kuvakansioita käy katselemassa.

Kiitokset herroille kommenteista.
Olen 20 vuotta asunut Tampereella(josta puolet kuvannut) ja nämä olivat suurimmat aallot,mitä olen nähnyt,kolmatta metriä,komeesti ryskytti rantakallioon.

Näistä tuli hieman "maalauksellisia",käytin ekaa kertaa Luminar 3:sta ja hieman jo korostin valkoisia,
omaan tyyliini jo sinne "luonnottoman"rajoille.Olenhan sentää Suomen luonnonvalokuvaavien jäsen.
Mutta oikeesti,whites/curves antoi potkua kuviin,testasin!
Täytyypä miettiä,onko omassa tyylissä aihetta muutokseen,oon kuvannut noita aaltoja aina laajakulmalla,melko matalalta,1/50 - 1/100 suljinajalla ja käsittely ollut hillittyä :)

Kannattaa kokeilla 1/4s - 1/2s jos haluaa aallon vetäytymisen/rantautumisen kuvaan siten ettei ihan kiisseliksi mene. Näin tulee usein kuvattua jos on pitkä loiva ranta missä aalto matelee hieman ylämäkeen.

Näissä kaikissa on luonnon voima läsnä. Kolmas miellytti minua eniten sommittelultaan ja aiheeltaan.

Olen samaa mieltä siitä, että hieman rohkeampi tonaalisen kontrastin käsittely olisi ollut kuville eduksi, silti säilyttäen kuvien "luonnollisuuden", mitä valokuvaajan mieltymykset hakevat. Kirjoitan adjektiivin lainausmerkkeihin, koska sen määritelmä erityisesti valokuvassa on subjektiivinen.

On helppo kuvitella, miten paikan päällä hetki on on ollut vaikuttava ja luonnonvoimat ovat näyttäneet mahtinsa. Valokuvan merkitys on usein valokuvaajalle ja tilanteen kokijalle suurempi, kuin katsojalle, koska edellämainittu on tosiasiallisesti kokenut tilanteen ja jälkeenmainittu kokee vain sen häivän.

Tämän takia on mielestäni perusteltua olla kuvankäsittelyssä hieman rohkeampi ja tavoitella kuvan tunnetilaa voimakkaammin, kuin olla jopa liian hienovarainen, kenties tavoitellen valokuvan artefaktiin koetun hetken saavuttamatonta autenttisuutta. Rajanveto on ymmärrettävästi hienovarainen. Liika on liikaa, mutta liian vähän voi myös olla liian vähän. Hieman rohkeampi harkittu käsittely, vaikka lähestyttäisiinkin "luonnottomuutta", voi kuroa umpeen sitä aukkoa, mikä usein rakentuu kuvaajan kokeman puhuttelevan hetken ja katsojan kokeman representaation välille.