Alku oli mukavan tasaista ja pitkospuista, ei mitään heikkoa kulkea. Pienelle Koiralammelle asti. Sitten alkoikin Via Dolorosa....
Muutama alkupään turistikuva Olyn 12-40mm, loput 9mm capilla (ja sen huomaa). Kuvien mutkia oiottu ja kun HDR kuvia tuli otetuksi, niitä yhdistelty, käsittely taulumaista ; ). Tässä muutama kuva, lisää Flickrissä.
Lähestyminen pitkospuita pitkin suon yli, Pieni Koiralampi taustallla häämöttää.

Pieni Koiralampi, jonka rannalla on tulentekopaikka valmiine polttopuineen.

Lammesta lähtee puropahanen, jossa eleskelee pikkuruisia särkikaloja, mutuja.

Sitäpä puroa kurun pohjalla "polku"" seuraa.

Oranssit merkit puissa kertoivat, jotta "polulla" ollaan. Eipä siltä poikkeamaan pääsekkään, jyrkät rinteet ja kalliot molemmin puolin.

Eipä siinä lohkareelta toiselle astellessa maisemia vauhdissa voinut katella saati kuvata, pysähtyä piti. Lipsahdus olisi saattanut merkitä reissun loppua siihen paikkaan ja koprettikyytiä, mukavahan sekin olisi kokea, koprettikyyti.



Melkoista "pirunpeltoa".

Isot upeat saniaiset tuuheuttivat maisemaaa osalla matkaa. Paljon muutenkin lehtomaista kasvillisuutta.



Polun eteläpäässä piti nousta jyrkähkö rinne ylös, jotta pääsi tasaisemalle polulle mäen päällä ja parkkipaikalle. Siltä polulta ei paljon näkymää uuron pohjalle ollut metsän peittäessä rinteet. Heikkokulkeiselle ei tuota luontokokemusta voi suositella, muille kylläkin, kuivalla kelillä.