Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Uusi ketju pystyyn.

Eli keräilen tänne kesän kuluessa yhtä sun toista, lähinnä luontoa. Tavoitteena on ottaa muutama hyvä yöpilvikuva, sekä ukkosista toivon mukaan pari kauan haikailemaani otosta.

Tässä muutama otos tähän asti, osa onkin jo ollut esillä muissa yhteyksissä:

Kolmonen ja vitonen omia suosikkeja. Näistä kahdesta vielä tuo perhonen. Mahtaako tuosta kesäisempää kuvaa ny saadakaan?

Maffer kirjoitti:Kolmonen ja vitonen omia suosikkeja. Näistä kahdesta vielä tuo perhonen. Mahtaako tuosta kesäisempää kuvaa ny saadakaan?

Kiitoksia. Juu, tuo perhonen asettui kyllä sopivalle paikalle niityn halkaisevalle polulle. Menin kontalleen kuvaamaan ja noustessani mietin läheisen rivitalon asukkaita. Mitähän miettivät kun korkeasta heinikosta nousee tyyppi pitkän telen kanssa.. No, puhumalla on aina selvitty :p

Tässä muutama kuluneelta kesälomalta:

Mustakurkku-uikku kuvassa liikaa lx, mutta muuten mukavan kesäinen sarja !

Laadukasta settiä!

Loppuviikosta näytti siltä, että lounais-Suomen alueelle syntyisi ukkosia. Kylmä rintama oli tulossa pohjoisesta, joka helteisen ilman ja merituulen avustuksella tulisi synnyttämään kohtalaisen voimakkaita ukkossoluja. Tuulta ei pahemmin ollut luvassa, joka tarkoitti, etteivät ukkoset olisi kovinkaan nopealiikkeisiä.

Aamulla keli oli hiostava. Katselin, kuinka ensin taivaalle ilmestyi vallinharjapilveä, tämän jälkeen korkeita kumpuja. Kello 14 alkoivat ensimmäiset jyrähdykset kaikumaan ilmassa. Katsoin sadetutkasta, että Turun suunnasta olisi tulossa mukava ukkossolu. Lähdin sitä vastaan, vaikkakaan se ei tuolloin salamoinut. Arvioin kuitenkin, että päästyään paremmin mantereen päälle, se vahvistuisi. Ja niin kävikin.



Pilvi jyrisi alle minuutin välein ja maa- sekä pilvisalamoita näin runsaan tusinan. Keli oli järkyttävän nihkeä, paita liimautui kiinni ihoon.



Kohta pilvi lipui ohi ja lähdin sen perään. Sain muutaman kuvan talteen, mutta mitään ihmeellistä niissä ei näkynyt.

Turun suunnalla näkyi erittäin tumma sateenjalka ja katsoin tutkasta, että sinne oli juuri syntynyt uusi solu. Ajoin Vanhalinnaan ja kipusin kalliolle. Harmikseni totesin, että solu oli kuolemassa, joten lähdin kotiin. Huimasi ja väsytti. Olin ollut pari tuntia helteisessä kelissä juoksentelemassa pitkin poikin ja nestehukka otti veronsa.

Kotona söin pikaisesti ja totesin, että äsken kuolleen solun eteläpuolelle oli noussut uusia. Hyppäsin takaisin auton rattiin ja kiiruhdin pitkin hiekkateitä paikkaan, jonne arvioin pilvien saapuvan.

Ja millainen pilvi siellä odottikaan. Upea, lähes musta sadeseinä läheni hiljalleen. Aurinko oli piilossa pilven takana ja salamat löivät sadeseinän eteen. Parempaa ei voisi toivoa.





Kohta pilvi oli niin lähellä, että salamat iskivät alle kilometrin päähän ja pilvestä saapuva puuska alkoi heiluttamaan puita ja viljaa. Salamointi yltyi. Pilvi välkkyi noin kymmenen sekunnin välein ja repivä jyrinä oli lähes tauoton. Mahtavaa!





Salamointi alkoi pelottamaan, mutta odotin kuitenkin vielä hetken. Syöksyvirtaus näkyi alle kilometrin päässä. Se nosti tullessaan pelloilta ja tiestä pölyä.



Lopulta itsehillintä petti, otin viimeiset kuvat ja juoksin autolle.



Lähdin ajamaan poispäin pilvestä toiveissa päästä kuvaamaan se uudelleen. Ja pääsinkin. Pilvi salamoi lähes tauotta ja sitten pamahti. Toivoin, että kamera olisi saanut tämän kiinni ja se toive toteutui!



Sitten, sade sai kiinni ja juoksin taas kerran autoon, raskaiden pisaroiden piiskatessa ja repivän paukkeen antaessa lisäpontta juoksuuni. Lähimmät salamat löivät alle 300 metrin päähän.

Päästyäni kotiin olin aivan kuitti mutta onnellinen. Jännä, euforinen tunne saapui ja olin hetken kuin pilvissä. Olin juuri saanut kokea elämäni parhaan ukkosmyrskyn.

Nyt on kyllä hienoja salamakuvia, onneksi ei salamat ihan viereen sentään osuneet. Voisi kuvitella kameran jalustan houkuttavan avoimessa maastossa salamaa sen kautta purkautumaan. Oliko kaikki triggerillä, vai oliko joukossa pidemmän valotuksen kuvia?

Neljässä viimeisessä kunnon meno ja onhan se komiaa kun useampi vielä vierekkäin tuossa setissä. 2016 Asikkalan kirkolla venasin salamaa jos sinne torniin tai lähelle napsahtaisi. No ei sinne kameran suuntaan lyöny mutta selän taakse johki sata metriä. Sen verran jysähti että hommat seis ja autohon.

Todella hieno ja
vaikuttava sarja
ukkoskuvia!

Kiitti, laukaisimella joo. Oli täydellinen keli, kun aurinko oli pilven takana. Sai käyttää lähes 1/10sek valotusaikaa. Toimi. Useimmiten päivällä suljinaika on siinä 1/100 tai nopeampi, jolloin salamaan ei jää muuta kuin pääkanava, sivuhaarat jäävät käytännössä näkymättömiin.

Laitetaan vielä yksi. Ehkä sata ruutua jossa jonkunlaisen välkky.

Tämä viiden kuvan panoraama. Kahteen osui salamat.



Nämä kaikki siis noin 24mm polttovälillä, rajaamattomia. Alkupään kuvat saattavat olla 35mm suunnilleen, mutta joka tapauksessa, olivat melkoisen lähellä. Pahimmillaan eivät mahtuneet enää ruutuun.

Heinoja kesäkuvailuja, etenkin salamakuvailut !

Tokkiisa että on hienoja kuvia!

Kerrotko hiukan tuon viimeisen kuvan tekniikkaa miten toteutettu ja käsitelty. Miten noissa panoraamoissa liikkuvat kohteet kuten pilvet yms.?

Aika iisi, kamera jalustalla, salamat välähtivät, jonka jälkeen sarja vaakakuva. Olihan niissä pientä liikettä, mutta saumat sai ihan ok piiloon.
Tuo viimeinen ei ole ihan lopullisessa muodossaan, maisemaa pitäisi hiukan nostaa ja niitä saumoja siistiä. Salamoiden väri on myös hiukan vinossa, kiitos ruskahtavan polarosaatiosuotimen.

On hieno varsinkin tuo viiminen!

Noita panoraamoja harrastanu, lähinnä pakosta kun ei oo sattunu olemaan tarpeeksi laajakulmasta lasia mukana johonkin kohteeseen. Lightroomin automaattiyhistelyssä joskus tullee mukavia kepposia; yhessä ihmisjoukkokuvassa yks heppu kävelee etualalla kuvien ottohetkellä, ni lopputuloksessa on sama heppu kahessa eri kohassa. Ja semmonenkin kokemus on, että samalla tavalla muutama ihminen käveli kuva-alan poikki kuvien ottohetkellä, ja olivat mukana jokaisessa niistä kuvista, mistä panoraama yhistettiin, mutta eri kohissa. Vaan lopputuloksessa ei näkyny häivähystäkään heistä. Semmonen on ja jollain lailla hauska, jos on jostakin tyypistä varjo, vaan ei tyyppiä.

Se LR:n panoraamatoiminto ettii vaan mahollisimman käypäsen sauman, ja ottaa sitten rajan toiselta puolelta toisen kuvan käyttöön, toiselta puolelta toisen, miun ymmärryksen mukkaan; . Helposti joku suora linja tekkee mutkan saumassa, varsinkin jos on melko laajakulmasella lasilla otettu ne aihiot. Suttu ei niinkään oo sillon ongelma, mutta värierot saumoissa ja suorien linjojen mutkat voip olla.

Tuollasessa kuvassa, missä nuo salamat on kuitenkin ne, mitä katotaan, suurin osa katsojista ei huomaa, vaikka tuolla maisemassa tai pilvissä ois suttua tai epäjatkuvuutta, luulen mie.

Käsipelillä yhistämistä en oo koskaan ees kokkeillu.

Jaakko

Heräilin puoli yhdeltä puhelimen hälytykseen. Hieroin unihiekkoja silmistä ja katsahdin ulos. Taivas oli täynnä yöpilviä. Kaunista. Hiivin hiljaa ulos ja lähdin kohti järveä, haaveissa pari kuvaa jotka jäivät edelliskerralla olosuhteiden vuoksi ottamatta.

Ajoin läpi hiljaisen maaseudun, kunnes huomasin edessäni jonkun mytyn. Pysähdyin. Ketunpoikanen makasi liikkumatomana keskellä tietä. Nousin autosta ja kävelin sen luo. Ei ollut enää kiirettä. Poikanen oli jättänyt tämän maailman. Surutti. Ketunpoika oli kokenut vasta niin vähän ja... Sitten, tyhjyys.



Siirsin poikasen pois tieltä ja jatkoin matkaa järvelle. Siellä odottikin yksi elämäni kauneimmista yöpilvinäytöksistä. Kuvailin kauan haaveissani olleet otokset, kuntelin kesäyön ääniä ja haistelin sen tuoksuja. Upea yö.






Silti, oloni ei ollut yöpilvien kera korkeuksissa. Ketunpoikasen kohtalo painoi mieltäni ja painaa yhä, kun kirjoitan tätä tekstiä. Vaikka en ollut osallinen sen elämän katkaisemiseen, tunsin omalla tavallaan syyllisyyttä ja surua.



Lohduttaudun sillä, että se sai kokea vielä niin kauniin yön.

Ei elämää voi ymmärtää tai arvostaa ilman kuolemaa. Siinäpä se luonnon kaksijakoisuus nyt kuvina. Kaksi ääripäätä, kaikkein kauneinta kesää ja samalla karua näytöstä.

Hienoja yön kuvia ! Sain itsekin kuvattua tuon yöpilvinäytöksen. Ei ole kohdalle osunut vielä vastaavaa. Nuoria eläimiä näkee nyt yli ajettuna valitettavan usein.

Tänä vuonna syntyneet ja vielä kokemattomat etsivät reviirejä itselleen, lajista riippumatta. Kaikkea muuta kuin luonnollista harvennusta mutta nykypäivä on nyt tätä...

Hienot pilvikuvat sait retkeltäsi taltioitua.