Toivottavasti näitä arkistojen aarteita tulee lisää nähtäville. Erityisesti ketjun ensimmäinen kuva pysäyttää minut aina tämän ketjun avatessa hetkeksi katsomaan sitä tarkemmin.
Originaalidia (reprottu) vuodelta 1993. Kuvattu Haagissa viettäessäni siellä erään projektin ja näyttelyn takia kolme viikkoa. Tästä tehty käsinvärjätty Polaroidtransfer on Kiasman kokoelmassa (yhteensä kolmen sarja)
Kiitos. Taitaa kuva olla kuitenkin vuodelta 1965, jolloin sain hankittua ensimmäisen järjestelmäkamerani (Exakta Varex 2b kuilutähtäimellä+Sonnar 2,8/50mm.) Rahat tuli kesäduunista ja loput isän kukkarosta.
Kapa
p.s. Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin on terävämpi.
Muistatko Kapa tuon kuvan ottamista? Oliko jo mietitty tuo lehmän pää tuohon mummon kainaloon, vai enemp sattumanvarasta? Ei sillä, ei kuva siitä huonommaksi muutu, oli se syntynyt miten hyvänsä, hieno on. Ja saattaa monelle jälkipolviin kuuluvalle olla jopa arvokkaampi kuin joku lintupönö, tai miksei joku hyvinkin arvostettu näyttelykuva, eli kuvilla on omat käyttötarkotuksensa. Niiko kaikki tietääkin.
SIks vaan olin utelias, ko ite ossaan usseimmiten vasta valmiista kuvasta hahmottaa, mitä ois pitäny tehä. Vaikka viiminen vuos menossa, etten kuulu vielä riskiryhmään. Ni onks joku jo keskenkasvusena osannu oikeesti kattoo, mitä siihen kuvaan pitää ottaa?
Olin juuri liittynyt Imatran kameraseuraan ja lähdimme jonnekin lähimaaseudulle kuvausretkelle. Ukkojen kuvaillessa maatalon pihapiiriä, kurkkasin pienen navetan ovesta ja siinä oven suussa mummo lehmänsä kanssa. Nostin välittömästi kameran ja mummo tuijotti suoraan minuun ja tokaisi: "Ethän sie ammu miun lehmää". Valoa oli vähän ja negatiivi hankala vedostaa varsinkin silloisilla vajavaisilla taidoillani. Tuon ajan negat tuhoutui sittemmin vesivahingon yhteydessä, mutta tästä 18x24 cm vedos on tallella, josta tämä repro.