Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Hei, hyvät DC.netin kansalaiset, valokuvaustoverit sotilasarvoon katsomatta!

Julkaisin jokin aika sitten täällä 24 valokuvaa vuoden 2000 legendaariselta valokuvasotaretkeltäni Vienan Karjalaan, Venäjälle, jossa kouliinnuin kivenkovaksi valokuvaupseeriksi. Tämän kuvasarjan myötä innostuin digitoimaan muidenkin nuoruuden valokuvasotaretkieni filmikuvia jalolla Epson V500-tasoskannerillani.

Haluan näillä kuvilla osoittaa DC.netin kansalle, miten lujasti tein nuorena töitä vakavahenkisen valokuvaustyön saralla ja etten ole ansioitta saavuttanut myöhemmin valokuvamarsalkan arvoani. Aloitan vanhojen filmikuvieni esittelyn vuoden 1998 elokuulta, jolloin tein 17-vuotiaana erään Kälviän Kameraseuran valokuvasotakoulun kurssikaverini kanssa ensimmäisen varsinaisen valokuvasotaretkeni Kuusamoon, tarkoituksena patikoida 80 kilometriä pitkä Karhunkierros.

Kuvauskalustona minulla oli tällä reissulla käytössäni Canon F-1N filmirunko, käsitarkenteiset FD 28-85/4 ja FD 17/4 objektiivit sekä tietysti monta rullaa ISO 100-herkkyistä, hienorakeista diafilmiä. Valitettavasti tämä ensimmäinen valokuvasotaretkeni päättyi vähän ikävästi, kun kaaduin ja putosin vaellusrinkan ja kameroiden kanssa rantatörmältä Kitkajokeen alajuoksulla Jyrävän putouksesta.

Kaikki varusteet kastuivat tietysti läpikotaisin, mutta onneksi säilytin kuitenkin onnettomuudessa henkikultani. Tämän työtapaturman takia vaellus piti keskeyttää Juumaan, kun suunniteltua matkaa olisi ollut vielä jäljellä Rukalle noin 30 kilometriä. Onneksi sain kuitenkin ennen tätä työtapaturmaa ikuistettua melko paljon Kuusamon ja Oulangan kansallispuiston hienoja maisemia, joista julkaisen tässä seuraavat 10 valokuvaa.

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Kuva 5

Kuva 6

Kuva 7

Kuva 8

Kuva 9

Kuva 10


Mikä on DC.netin vaativan valokuvakansan tuomio näistä marsalkka spegen yli 21 vuotta vanhoista, vakavahenkisistä luonnonvalokuvista?

Vähissä on keinot saada ittensä esille.....

Eedit: Mut historiaas kuitenkin kuvina.

Kyllä mä tykkään, kun Spege ilmaisee itseään dokumentäärisin kuvin. Näitä on ihan mukava selailla ja toivoa, ettei spegeli ole kirjoitellut mitään kuvien väliin.

Samat sanat. Mukava näitä on katsella. Värit ovat hyviä ja luonnollisia, terävyys vähän uupuu, mutta se ei lienee oleellisinta näissä.
Samalla on hauska leikitellä ajatuksella, onko ihmisellä tapahtunut vuosien saatossa muutosta siihen miten kokea esimerkiksi tälläisiä luonnonpaikkoja?

Hienoja kuvia, ja kiva että jaoit ne meidän kanssa saatesanojen kera. Noi tarinatkin on aina kivoja.

Tuttuja kuvia, vaikka tuolla kuljinkin rinkan ja kameran kanssa liki 30v aiemmin. Noita kivinaamoja olen sen jälkeen kuvannut jokaisella pitemmällä reissulla. Ja kuvauskalusto oli silloin Canon FP + FL85/1.8. Filminä vain Plus-Xää, liian vähän ja kehityskin meni kahden Kitkalla kuvatun rullan osalta pieleen, kun systeri napsautti kylppäriin valot kierukoita ladatessa. Unohtui teipata nappula ja laittaa oveen lappu.

Kiitos kaikille edellisiä kuvia kommentoineille ja lisää kommentteja saa toki antaa, edustavathan nämä kinofilmille otetut luonnonvalokuvat Oulangan kansallispuistosta marsalkka spegen kultaisen nuoruuden kultakauden parasta antia, jolloin työskentelin tuskaa ja kärsimystä pelkäämättä tavoitteena sekä visuaalisesti, että sen ajan tekniikan puitteissa myös teknisesti mahdollisimman korkealaatuiset luonnonvalokuvat.

Mutta laitan nyt 10 uutta valokuvaa kehiin valokuvanälkäiselle DC.netin kansalle. Tasan 20 vuotta sitten, syyskuussa 1999 suoritin valokuvasotaretken Käsivarren Lappiin. Hyökkäsimme erään toisen opiskelukaverini kanssa Mitsubishi Pajerolla Kilpisjärvelle, josta aloitimme noin 100 kilometrin mittaisen edestakaisen vaelluksen Suomen korkeimmalle tunturille, Haltille.

Tällä kertaa otin mukaan vain Yashica T5-filmikompaktikameran, jossa oli erittäin hyvä Carl Zeiss 35/3,5 Tessar-objektiivi. Otin nämä kaikki kuvat diafilmin sijasta Fuji Reala 100-värinegatiivifilmille paremman sävydynamiikan ja laajemman valotusvaran takia. Tämä retki onnistui täysin suunnitelmien mukaan, eli en tippunut mihinkään koskeen, eikä muitakaan työtapaturmia sattunut.

Kuva 1. Saapuminen Kilpisjärvelle, taustalla Saana-tunturi.

Kuva 2.

Kuva 3.

Kuva 4.

Kuva 5.

Kuva 6.

Kuva 7.

Kuva 8.

Kuva 9.

Kuva 10. Nuori valokuvaupseeri Spege Haltin huipulla, kuvaajana vaelluskaverini.


Mielipiteitä kuvien visuaalisesta ja teknisestä ladusta? :)

Paljon parempaa jälkeä kuin keskimääräiset someviritykset tältä syksyltä vastaavista kohteista. Filmi vie digiä taas 5-3.

Nättiä o!

on nättiä on!! Sehä näissä just mahtavaa, että ovat niin konstailemattoman oloisia, realistisia fotoja! Nykypäivää just riivaa se, että mitä mafferskin tossa sanoi, niin täytyy kikkailla kaikenlaista fantzuja somejuttuja, käsittellään kuvat piloille.
Tää viimeinen setti oli mielestäni parempi kuin edellinen.

Olen samaa mieltä, jälkimmäinen satsi oli enemmän omaan mieleen. Koskeen tippuminen on varmasti vienyt vähän keskittymistä ekassa setissä.

siipiv kirjoitti:Olen samaa mieltä, jälkimmäinen satsi oli enemmän omaan mieleen. Koskeen tippuminen on varmasti vienyt vähän keskittymistä ekassa setissä.

Kannattaa muistaa, että otin ensimmäisen setin kuvat 17-vuotiaana, eli alaikäisenä, vielä hieman keltanokkana kuvaajana, tosin hyvää vauhtia kehittymässä raskaan sarjan ammattivalokuvaajaksi ja valokuvaupseeriksi. En tiennyt Kitkajokeen tippumista etukäteen. Onnettomuus vaikutti eniten siihen, että Karhunkierros piti jättää kesken vähän ennen Siilastupaa ja Jyrävän putousta.

Tarkoitus oli marssia täydet 80 kilometriä Rukalle saakka, mutta onnettomuus ja siitä aiheutunut kaikkien varusteiden, myös kameralaitteiden kastuminen aiheutti sen, että vaellus piti keskeyttää Juumaan ja sen takia myös paljon kuvia jäi ottamatta mm. Kitkajoesta ja Jyrävän putouksen alueelta.

Mutta tekniikasta sen verran, että jälkimmäisessä kuvasarjassa käyttämäni värinegatiivifilmi näyttäisi soveltuvan paremmin skannaamiseen niin, että kuviin saa mahdollisimman laajan sävyalan ja hyvät värit. Vaikuttaisi myös siltä, että värinegalla pääsee hieman terävämpään lopputulokseen kuin dialla. Tosin värinegakuvien käsittely julkaisukuntoon on hieman työläämpää filmin voimakkaamman rakeisuuden ja suuremman värikorjaustarpeen takia.

Oi noita aikoja, kun digitaalikameroita ei ollut kuin korkeintaan lehtitaloilla ja valokuvastudioilla. Tuohon aikaan valokuvaus harrastuksena oli moninkertaisesti harvinaisempaa kuin nykyään ja koska jokainen laukaus maksoi rahaa, ei ollut varaa turhaan kuvien räiskimiseen kuten nykyään. Lopputulosta ei myöskään nähnyt heti kameran näytöltä, vaan vasta kotona filmien saapuessa kehityksestä. Nämä seikat pakottivat ottamaan valokuvaamisen tosissaan!

spege kirjoitti:

siipiv kirjoitti:Olen samaa mieltä, jälkimmäinen satsi oli enemmän omaan mieleen. Koskeen tippuminen on varmasti vienyt vähän keskittymistä ekassa setissä.

Kannattaa muistaa, että otin ensimmäisen setin kuvat 17-vuotiaana, eli alaikäisenä, vielä hieman keltanokkana kuvaajana, tosin hyvää vauhtia kehittymässä raskaan sarjan ammattivalokuvaajaksi ja valokuvaupseeriksi.

Näissä on sommittelu onnistunut hyvin ja nuoruuden luovuudella, mutta uusissa Marsalkan tekeleissä näkyy Rajalasta raahattujen tulenuusien mallien kameramuovien pehmittimien ja muiden liuottimien vuosikausien haistelun vaikutus keskittymiskykyyn ja hermostotoimintoihin ja ties mihin ruumintoimintoihin, jolloin lopputulos vaikuttaa väkinäisemmalta ja laahaavalta, etenkin tällaiseen erämaanraikkaaseen filmitavaraan verrattuna.

Maffer kirjoitti: Filmi vie digiä taas 5-3.

No ei kyllä vie :-)

Teknisesti aika karmeita kuvia, mutta kuvathan eivät ole pelkkää tekniikkaa... Nostalgistahan näitä on katsella, ja varsin kauniita kuvauskohteita.

Miten niin karmeita? Digin huippuvalot on ihan oksennusta. Jo se riittää torppaamaan digin.

Maffer kirjoitti:Miten niin karmeita? Digin huippuvalot on ihan oksennusta. Jo se riittää torppaamaan digin.

juuh, olen samaa mieltä. minusta näiden kuvien laadusta välittyy sellainen orgaaninen harmonia, luonnollisuus. Filmi sen varmaan tekee. Vaikka ovatkin digiskannauksia.

Näistä voi oppia miten digikuvaakin voisi käsitellä. Kaiki ei tartte olla niin analyyttisen terävää ymsyms.

Maffer kirjoitti:Miten niin karmeita? Digin huippuvalot on ihan oksennusta. Jo se riittää torppaamaan digin.

Miten niin karmeita, kysyy mies joka toisessa ketjussa vaatii tarkistamaan huippuobjektiivin nurkkapiirron... Maffer, sä osaat kyllä trollata, voit lopettaa jo :-)

Värit ovat ihan miten sattuu, dynamiikkaa ei juuri ollenkaan, terävyys hukassa. Mitä vielä haluat lisää, tuossa pahimmat. Digien huippuvalojen haukkuminen on n. 10 vuotta vanha juttu, ei sekään ole enää mikään ongelma esim. näiden kuvien ongelmien rinnalla. PItkästä aikaa tuntuu siltä, että katsoisi kuvia lasien läpi, jotka aiheuttavat hajataittoa ja silmiin sattuu :-)

Mutta silti, mukiinmeneviä kuvia, sisältö pelastaa.

Ei jeesus. Mitä tekemistä objektiivin nurkkapiirrolla on sen kanssa, että lineaarinen romukenno haukkaa kakkaa lähestyessään saturaatiopistettä? Ei mun mielipide digin sopimattomuudesta valokuvaukseen mihinkään muutu vaikka parhain kenno kellottaa Claffin taulukossa 13 aukkoa DR.

Nyt on 20 vuotta mennyt, eikä tällaista alkeellista ongelmaa ole vielä ratkaistu. Aikansa kutakin, eikä uusista ole enää syytä maksaa euroakaan, ennen kuin tämä korjataan.

Maffer kirjoitti:Ei jeesus. Mitä tekemistä objektiivin nurkkapiirrolla on sen kanssa, että lineaarinen romukenno haukkaa kakkaa lähestyessään saturaatiopistettä?

Hah, no ihan sitä että Sigman Art-sarjalaisessa ei ole yhtään yksilöä, joka ei pärjäisi näiden kuvien nurkkapiirrossa, ja sun mielestä näissä ei ole teknisesti mitään huomautettavaa. Toinen sun viesteistä on siis turha, paitsi jos omistaa trollin sydämen :-)

Sakke_K kirjoitti:

Maffer kirjoitti:Ei jeesus. Mitä tekemistä objektiivin nurkkapiirrolla on sen kanssa, että lineaarinen romukenno haukkaa kakkaa lähestyessään saturaatiopistettä?

Hah, no ihan sitä että Sigman Art-sarjalaisessa ei ole yhtään yksilöä, joka ei pärjäisi näiden kuvien nurkkapiirrossa, ja sun mielestä näissä ei ole teknisesti mitään huomautettavaa. Toinen sun viesteistä on siis turha, paitsi jos omistaa trollin sydämen :-)

Näiden kuvien nurkkapiirrosta ei pysty sanomaan mitään. Eikä se varmaankaan ollut edes pointti.

Vaan digikennojen suorituskyky vs. filmi...