Tammikuun 19. päivä kuvasin toimiston ikkunasta puussa retkottavan taiteilijan; oli käyttäny luomisvoimansa loppuun ja huilaili.
Kolmas päivä helmikuuta kuvasin saman tyypin, vaan oli sillä aikaa muuttunu jokskin pupuks tahi nalleks hän.
Vaan tänä aamuna ko katoin ikkunasta, ni eipä näkyny koko tyyppiä!
En uskaltanu kahlata puun juureen risukon läpi kattomaan, mite oli käyny. Eniten pelotti se, jos sieltä ois lähteny jalanjälet kohti koillista...
JL Anttola
