Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

.

Nuo loiskekuvat :D

Mitäs sanoo koskikaran hallitseva marsalkka ;)

Onpa erinomaisia ja peräti oikein hauskoja :)

Marsalkan kuvissa pittää karan tai sorsan pönöttää, eikä roppikerroin saa olla yhtään puoltatoista enempää. Noissa on liikaa äksioonia...

Mutta meijän muitten mielestä on oka taas ampunut upeat kuvat meille katottaviks!

arvelee JL Anttola

PS. Tuollanen kuva, niiko tuo toiseks viiminen, missä kara just tullee kalastus- tai metästysreissusta, ni sehän on helppo ottaa millä vaan vehkeillä. Kattoo vaan, ko kara pulahtaa pintaan, kääntää kameran sinne suuntaan ja painaa liipasinta...

Nyt on hyvä karasarja okalta!

Parista kuvasta ehkä aukaisisin tummaa päätä vaik ymmärrettävästi niissä ollut valo vähissä paikanpäällä. Sulkapuvun kuvio tulee kuitenkin hienosti esille joissain kuvissa!

Tuo pintautuminen ja sen kuvaaminen on aina onnettaresta kiinni, etenkin kun pitkä tele käytössä. Tullut joskus yritettyä niin että kylmä tuli joen rannalla....

Hyviin kuviin tarvitaan aina onnea, osaamista ja sopivat vehkeet...

Oon jostain kuullu, että semmosia kameroita on jo olemassa, että voip tähätä oletettuun pintautumiskohtaan ja painaa laukasin puoleenvälliin. Ko kara sitte pulpahtaa pintaan, painaa laukasimen pohjaan, ja simpsalapim, onkii päälle kolmekymmentä kuvaa ja esimerkiks pari sekuntia jo enne liipasimen pohjaapainamista kuvia tallessa...

JL Anttola

Juu, minullakin on, ainakin kolme sellaista kameraa ja useita ennen niitä. Ja ne pari sekkaa ennen laukaisimen painamista otetut kuvat on aina olleet onnistuneita, mielikuvituskuvina.

JL, se on vaan niin todellisuudessa että karan pintautumiskohta on yleensä veteen piirretty viiva.....

Tuo kuva 4 on hyvä kuten toiseksi viimeinen.
Ja kun säädöt valkotasapaino kuntoon (kuvasarjassa olisi hyvä kun värimaailma olisi sama eikä vaihtelisi, toki valon suunta siihenkin vaikuttaa) ja nostat valoja ja varjoja niin niistä tulee vielä parempia.

Ylin ja toiseksi alin. Ylimmässä ympärillä pulppuava vesimassa kiehkuroineen reunustaa karan ja tuossa toisessa harvemmin nähty tilanne.

Karoja itsekin kuvanneena (kukapa meistä ei), kaipaan siihen hommaan aina hyvää valoa. Näissä kuvissa ollaan lähellä lintua, tai ainakin pikseleitä riittää sen päälle, ja terävyyttäkin riittää, mutta valo on aika ankea. Mutta ei huolta, helmikuuta kohti mennään ja edellytykset makeille karakuville lisääntyvät :-)

Vois ajatella niinkii, että karassa on kuvauksellisinta sen poikkeuksellinen tapa hankkia elantonsa; siis jäähä tänne pohjolan perukoille talveks, vaikka on lentimet, ja lentoelävänä vielä ettiä viimiset sulat paikat, mennä kaamoksen keskellä ja karmeessa pakkasessa sukeltelemaan pukusa märäks, ja silti selvitä talvesta! Jos sen erikoisuuden haluaa henkivän kuvissa, tarvitaan jäätä, lunta ja pimmeetä. Kuvauksen tekniikka siinä tietysti on lujilla, ja saattaa olla kuvaajankin tekniikka?

- pohti tällä kertaa syntyjä syviä JL Anttola (nähny oon karan, kuvannu en koskaan) -

Onhan tuossa tuollaista hentoa kaamosvalon tapaista sineä kuvissa. Eli ihan ilman valoa ei kuitenkaan mennä. Varjokarat kyllä erottuu flätteinä yleensä rumasti ja tässä niitä ei ole. Luultavasti sinisestä taivaasta heijastunutta valoa.

Kaamosvalossa on oma tunnelmansa, mutta se ehkä välittyisi paremmin kuviin joissa koskikaran elinympäristö on enemmän esillä. Siis väljemmät rajaukset, kertovampaa kuvausta jne. Nyt kun oli tiukkaan rajattuja kuvia esillä, niin tuli katseltua niitä näkökulmasta joka oli henkisesti rajatumpi ja vähemmän taiteellinen.

JL Anttola kirjoitti:.....siis jäähä tänne pohjolan perukoille talveks......

Niin, osa jää eli on omilla vesillään koko vuoden mutta suurin osa taitaa näistä eteläisistä talvilomalaisista tulla tänne nimenomaan sieltä pohjolan perukoilta sulien vesin ääreen. Norjan, Ruotsin ja oman Lappimme umpeenjäätyneiltä koskilta ja puroloilta.

Vielä 2-3 viikkoa ja sitten on valoa niilläkin vesillä jossa aiemmin tullu tunteja tuhlattua laulavien pastoreiden seurassa.

Ilmasin itteeni ehkä liiankin runollisesti, melkein ko Paavo Noponen. Mutta karan kohalla just se, että Lapin asukkaana valtaosin kuitenkin läpyttelee tänne etelän koskille, mutta jääp tänne; jos mie asusin kesät Lapissa ja ois omat lentimet, kyllä antasin mennä samalla nousulla muutaman tuhatta kilometriä etelämmäs... siis kaikki kunnia karalle ja sen karaistuneille elintavoille.

Okan upeita kuvia monneen kertaan ihastellessa kulki oma ajatus Nomadin paperille laittamaan malliin. Jos karan elinympäristöä ja sellasta erikoisuutta haluaa kuvissa tuoda esille, laajempi rajaus varmasti toimisi paremmin. Oma valokuvausharrastus on aika tuoretta, ja oon huomannu pyrkimystä rajailla kuvia niin, että kohde on mahollisimman iso ja täyttää koko ruudun. Pitäs oppia vaan ajattelemaan enemmän mitä sillä kuvalla haluaa kertoa, ja rajata sen mukaan. No, pikku hiljaa oon omasta mielestä jotain sisäistänyt (esimerkiks punasesta kuusta en tallettanu kahtasattaa sellasta kuvaa, mitkä ois kaikki rajattu tarkasti kuun reunoihin...). Se onkin koko harrastuksen suola; huomata vielä seittemääkymppiä lähestyvänä joskus keksivänsä jotakin. Ja oppimisessa tää palsta on ollu sekä tekstien että kuvien puolesta hyvänä apuna, kiitokset siitä kaikille kirjoittajille ja kuvia lähettäville! Ja tässä kohtaa erityiskiitokset Okalle sellasista karakuvista, mitkä herätti ja käynnisti opettavaisen keskustelun!

JL Anttola