Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Tekstuurien käytöstä kuvissa ollaan ilmeisesti montaa mieltä, ja sehän on vain hyvä, erilaiset näkemykset laajentavat tajuntaa.
Tässä muutamia kuviani, joihin virittelin netin syövereistä löytämiäni tekstuureja, joiden tekijät mainitaan kuvien yhteydessä Flickrissä. Kommentteja aiheesta otan avoimin mielin vastaan, kiitos.

Syksyinen puisto, Joensuu
Autumn afternoon in a park

Lumme, värikäsitelty, Joensuu
Water lily

Cap Ferrat, Nizza
Lighthouse, Cap-Ferrat, Nice, France v2

Vesiputous, Las Palmas
Waterfall

Dubrovnik, vanha kaupunki
Dubrovnik Old Town

Pyhän Pietarin aukio, Vatikaani
(Linssinä Olympuksen 9mm Lens Cap, kuvattu vasten aurinkoa kuten varjoista huomaa)
St. Peter's square, Vatican

Ponte Vittorio Emanuele II, Rooma
Ponte Vittorio Emanuele II, Roma

Ponte Sant'Angelo, Rooma
Ponte Sant'Angelo, Rome, (2)

Aika hauskoja... on kuin katselisi antikvariaatin vanhoja valokuvia tai vanhaa historiankirjan...

Teksturointi voi yhtäältä olla tehokas keino rakentaa valokuvaan jotakin, mitä kuvaaja haluaa välittää, ja toisaalta se voi luoda julistemaisen vaikutelman, missä graafiset tehokeinot pyrkivät peittämään kuvien itseisarvoa.

Näen näissä kuvissa ajatuksen, jota kuvaaja on todennäköisesti hakenut.

Motiiviltaan näissä kuvissa teksturointi voisi olla toimiva graafinen tehokeino — pyrkimyksenä lienee tavoitella maalauksellista vaikutelmaa ja siirtää kuva temporaalisessa kontekstistaan — mutta tutkisin hienovaraisempaa lähestymistä. Nyt teksturointi nousee mielestäni katseen kiinnittäjäksi ja on liian vahva tehokeino. Valokuva jää jossakin määrin sekundaariseksi elementiksi.

Tekniikkana minulla ei ole mitään tällaisia töitä vastaan.

Mielestäni nämä kuvat menevät tukkoon. En tiedä onko se ko tekniikan ominaisuus, kun en ole harrastanut sitä.

Ongelma on siinä että kuvat ovat liian teräviä versus tekstuurin aiheuttama "vanhennus". Teräviä ja myös terävöitysartifakteja.

Kiitos varteenotettavista kommenteista! Tuo terävöityksen runsaus taitaa olla perisynti...
Tässä pari kuvaa lisää.

Päsrkeitä
Spindrift

San Pietro. Vatican City
Tässä tekstuuri lähinnä muutti kuvan sävyä.

San Pietro. Vatican City

MakaJu kirjoitti:......Tuo terävöityksen runsaus taitaa olla perisynti...

Nämä kuvat "tulee silmille" niinkuin monet kuvasi aiemminkin, tekee jotenkin pahaa katsoa niitä. Katsojan silmissä se tietysti on miten kuvan näkee. Itse en tuommoisesta terävöityksestä nauti....

Mitä parempi optiikka, sen vähemmän tarvii repiä vipusia kaakkoon ja kuva popsahtaa silti positiivisesti.

Mielenkiintoista... koitan jäljittää syitä moiseen. Kuuluisi varmaan Kuvankäsittely letkuun mutta...

Edellä olevassa San Pietro kuvassa terävöitys tullee käytetystä (s-käyrästä? ja) kontrastista, joka oli reipasta +34, sekä lievistä dynaamisen kontrastin asetuksista (ON1 Photo RAW 2017.6) Small 6, Medium 2 ja Large 3. Kuvaan vaikutti tietty myös huippuvalojen, varjojen, valkoisen ja mustan asetukset ja lievä Vibrancen nosto.
Tässä sama San Pietro teksturoitu kuva ilman minkäänlaista terävöitystä tulostettuna samalla tavalla ON1 Photo RAW 2017.6 ohjelmalla samasta tiffistä jpg:ksi.
San Pietro. Vatican City copy

Ja tässä samasta tiffistä ilman mitään perusmuokkausta ja terävöitystä ja vain tekstuuri.
San Pietro. Vatican City only texture

Vielä ilman mitään perusmuokkausta, terävöitystä ja tekstuuria (suoraan kamerasta jpg).
San Pietro. Vatican City copy no texture

Tuo käytetty tekstuuri lisää kontrastia ja muuttaa värisävyä. Kun terävöitysasetuksia ei käytetä, tullee loppu ilmiasu s-käyrästä ja käytetystä kontrastista, joka oli reipasta +34, huippuvalojen, varjojen, valkoisen ja mustan asetuksista sekä lievästä Vibrancen nostosta. Muusta?
Eipä siten juurikaan paljoa tarkisteltavaa : {

Missä kuvassa silmiin koskeminen hellittää, jos hellittää?

Alin ruutu on OK. Heittäisin tuon ON1-photo RAWin mäkeen ja kokeilisin jotain muuta softaa. Adoben konversio on mennyt samaa yliterävyys-huttu-suuntaan kun pikselitasolla kuvia tarkastelee konversion jälkeen. Prosessi on vaihtunut sielläkin näissä viimeisissä Camera-RAW versioissa. Yritetään olla hip ja bling nettimaailmassa.

Minustakin alin kuva näistä pylväskuvista on paras. Aiemmissa maisemakuvissa, puuttumatta niiden yliterävöintiongelmiin tai muihin seikkoihin, näin tekstuureilla tietyn ilmaisullisen motivaation, kuten aiemmin mainitsin.

Tämä pylväskuva on jo itsessään vahvan teksturaalinen, enkä näe lisätyn tekstuurin tuovan kuvaan sellaista visuaalista elementtiä, joka toimisi sen eduksi, päinvastoin. Kuvassa oleva henkilö sitoo kuvan myös aikaan. Maisemakuvissa edelliseen kommenttiini viitaten tekstuurilla voisi nähdä olevan motiivi siirtää kuvaa temporaalisessa kontekstissaan, mutta tässä kuvassa näkyvä henkilö ei mielestäni mahdollista sitä.

Muutoinkin poistaisin henkilön kuvasta. Asento on hieman erikoinen, hieman vino, selkä katsojaa päin, kuin nostaisi housujaan ylöspäin. Mielestäni henkilö ei tuo kuvaan merkityksellisyyttä. Antaisin pilareiden, luontaisten tekstuurien, linjojen ja tonaalisuuden puhua puolestaan.

Maffer kirjoitti:Adoben konversio on mennyt samaa yliterävyys-huttu-suuntaan kun pikselitasolla kuvia tarkastelee konversion jälkeen. Prosessi on vaihtunut sielläkin näissä viimeisissä Camera-RAW versioissa. Yritetään olla hip ja bling nettimaailmassa.

Jep. Osin tästä syystä olen perehtynyt viime aikoina tarkemmin dekonvoluutioterävöintiin, sekä kokeillut esiterävöintiä Lightroomin ulkopuolella Nikin Sharpener Pro 3 Raw Presharpener -pluginilla. Lightroomin terävöinti käyttää myös dekonvoluutioalgoritmiä, jos terävöintiyksityiskohdaat viedään maksimiin. Minimissä se käyttää Unsharp Mask algoritmia ja näiden yhdistelmää sillä välillä. Amount-säädöllä katsotaan sopiva taso. Jos haluaa käyttää maskia, se kannattaa tehdä Photoshopin puolella ja jättää Lr:n terävöintimaski tässä vaiheessa nollaan. Ilmeisesti Lr:n terävöintimaski voi tässä käyttötarkoituksessa synnyttää ei-toivottuja artefakteja.

Lr:n dekonvoluutio tosin ei iteroi dekonvoluutiota kuten RawTherapee, vaan tekee one-pass dekonvoluution, mikä ei ole lainkaan yhtä tehokas. Photoshopin puolella Smart Sharpen käyttää dekonvoluutioalgoritmeja tietyillä asetuksilla, sekin käsittääkseni vain one-pass dekonvoluution. Asiasta löytyy lisää netistä.

No, jos kuviaan ei tulosta suurina tulosteina, näistä suurempaa murhetta kantaminen lienee melko turhaa, mutta mielenkiintoista noin nörttimielessä — ja toki myös hyödyllistä. On mielenkiintoista nähdä, miten Lr:kin onnistuu kaivamaan yksityiskohtia korkeataajuuksisista kuvaelementeistä, kun säteen säätää pienimmäksi mahdolliseksi (0.5) ja vie detailit maksimiin, tai lähelle sitä. Tämä kannattaa tehdä SmartObjektina Photoshopin puolella ja tehdä myös toinen taso Smart Objektina (New Smart Object Via Copy), jolla voi esiterävöidä matalataajuuksisemmat elementit. Maskit tietysti tarvittavasti, niin että dekonvoluutioterävöinti kohdistuu vain sinne, minne tarve on.

Kannattaa kokeilla.

Itsekin innostui aikoinaan näistä kuvan rääkkäysohjelmista, varsinkin puhelin ja padin appseissa.
Mutta ei se mitään. Kohtaus menee pian ohi.

jomy kirjoitti:Itsekin innostui aikoinaan näistä kuvan rääkkäysohjelmista, varsinkin puhelin ja padin appseissa.
Mutta ei se mitään. Kohtaus menee pian ohi.

Kiitos jomy rohkaisevasta kommentista, helpotti!
Aion kuitenkin jatkaa kokeilujani eri tekniikoiden parissa, nimim. suomalainen ei usko ennen kuin kokeilee...

Tuo dekonvoluutioterävöinti tuntuu olevan nyt hitti markkinoilla, seurataanpa mitä siitä olisi avustajaksi...

Kiitos tähänastisista! Lisää saapi tulla...

Tähtikuvaajille dekonvoluutio (point spread function) on tuttu juttu ja ns. konepellin alla se on ollut olemassa jo pitkään Lightroomissa ja Photoshopissa, sekä varmaan muissakin vastaavissa ohjelmissa. RawTherapeessa sille on selkeä oma säätönsä ja se tekee dekonvoluution iteratiivisesti, mikä on paljon tehokkaampaa.

Oikein käytettynä erittäin tehokas keino nostaa esiin korkeataajuuksisia yksityiskohtia valokuvissa.

@jomy — jos toisten kuvista ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, pitäisi ymmärtää jättää sanomatta.

MakaJu:lle — jatka vain harjoituksia! Kaikkia tällainen manipulointi ei miellytä, mutta kaikkia ei tarvitsekaan miellyttää. Kun asia kiinnostaa sinua, kannattaa jatkaa. Kannattaa myös miettiä aina teksturoinnin, kuten muunkin vahvan käsittelyn motivaatiota kuvan visuaalisen narratiivin kannalta. Tekstuurin ja kuvan olisi suotavaa muodostaa yhtenäinen kokonaisuus, jossa tekstuuri ei nouse hallitsevana elementtinä esiin, vaan muotoutuu luontevaksi osaksi kokonaisuutta. Yleensä "vähemmän on enemmän".

En sano etteikö tuota sorttia voisi katsoa lainkaan, ainakaan yksittäisinä kuvina aina silloin tällöin. Useamman kuvan sarjat eivät kyllä vedä puoleensa meikäläistä. Maisemakuviin tuo tyyli soveltuu miusta kyllä mutta sitten taas vaikka lintukuviin ei...
Ja totta Mooses niitä kannataa tänne esille laittaa, kommentit kuitenkin aina antavat jotain osviittaa kuvaajalle tulevaisuutta varten.
Tuosta kolmen sarjasta mieluisin on tuo viimeinen.

Jatkanpa tätä häiriköintiä, kun on tämmönen "kausi" menollaan ; ) Elkää katsoko jos tuntuu pahalta.

Tämän tipusen väsäsin noiden alussa olevien kanssa samoihin aikoihin enkä rustannut terävyyksiä uusiksi.
Heron

Tämän väsäsin kuomien oivat huomiot mielessä, ainakin osa niistä.
Pehmeyttä hain ja jätin terävyydet ja dynamiittiset kontrastit pois. Temporaalista sitten tiedä.... Jos joskus innostun noita seinälle ripustelemaan niin sitten dekonvoluutioterävöinti lienee paikallaan prosessin alussa ja ennen tekstuurin lisäämistä kuvaan.

Castel Sant'Angelo v2