Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

On kova aikomus lähteä syyskuussa ruskaretkelle pohjoiseen. Jopa Saanan valloitus voisi olla mahdollinen. Kuntoilupuolella on viime aikoina tullut harjoiteltua eniten kehon rakennusta, nimittäin keskikehon. Nyt olisi korkea aika tehdä asioitten eteen jotain?

Tuumasta toimeen; eilen pakkasin kuvauskaluston reppuun ja päätin kiertää emännän vakituisen ulkoilulenkin, noin 7 kilometriä, ja vain pieniä nousuja. Alkajaisiksi. Olympuksen EM-1 runko, 12-40 ja 40-150 Pro-zuumit, 1,4-telejatke, 60 mm makro, kolmas akku ja monopodi reppuun, kuvittelisin tuon olevan valitsemallani järjestelmällä aika osuva kokoonpano pohjoisen patikointeihin. Vulhvrami-miesten mielestä kevyttä kamaa, mutta meikäläisen taustat huomioiden kantamista yllin kyllin. Kuten myös kuvantuottokykyä omalle osaamiselle ylenmäärin.

Vaikka päällimmäinen tarkoitus oli testata kaluston kulkemista ja ukon jaksamista, tuli tietysti kaivetuksi kamat repusta välillä, kun sopivaa suumailtavaa sattui kohdalle. Ensimmäinen tällainen kohde oli heti muutaman sadan metrin päässä kotoa; tyhjilleen jäänyt pienviljelijän pihapiiri. Joku tuota paikkaa pienesti ylläpitää, katot näyttävät jotensakin ehjiltä, mutta asuttu ei paikassa ole varmaan edes tilapäisesti vuosiin. Mielikuvitus kehittää helposti tarinaa tällaisten torppien ympärille, vaikka mitään tietoa ei paikan eläjistä olekaan. Suurin toivein on joku oman tupansa, saunansa, kivinavetan ja tallin puurtanut pystyyn. Toivottavasti on kasvattanut vastuuntuntoiset ja pärjäävät lapset maailmalle, ja varmaan haaveillut jollekin heistä siinä elämisen paikkaa. Aika muuttaa mahdollisuuksia ja tarpeita, nykyiselle polvelle ei paikasta varmaan elättäjäksi enää ole. Toivottavasti ovat kuitenkin hyvin eväin lähteneet maailmalle ja pärjänneet siellä, sekä kunnioittaen ja ymmärtäen suhtautuvat esivanhempiensa elämäntyöhön?

Eteenpäin on kuljettava pikkuinen pätkä päällystetyn tien reunaa, ennen kuin kurvaa rantapolulle. Yksi onneton kulkija oli löytänyt kohtansa ja kohtalonsa, auton liiskaamaksi jäänyt. Otin hänen jäännöksistään kuvan, pieteetillä yritin, vähän kauempaa. Nostin hänen maallisen majansa pois tieltä, kait siitäkin joku toinen elantoaan löytää?

Rantapolulla istahdin katselemaan järvelle kohdasta, mihin parikin venelaituria tarjoaa parastaan. Veneen jälki menee aika nopeasti umpeen, mutta aika on suhteellista, samoin menee umpeen niitten omistajienkin jälki, kuten kaikkien muittenkin. Ennemmin tai myöhemmin.

Taival jatkui pienempää hiekkatietä. Kohta pällisteli yksi olevainen keskellä tietä, tyytyväinen hymy naamallaan. Koitin hänelle selvittää, että tuosta ei hyvä seuraa, jos onnekkaasti auton pyörä kiertää, voi tulla lentävä ja napata suihinsa. Nyökkäili ymmärtäväisenä hän, ja kun kuvaussession jälkeen tarjosin pientä oksaa, kieputti mielellään itsensä sen ympärille, ja antoi nostaa pois tieltä. Vaaransa varmaan sielläkin, lykkyä toivotin hänelle, vaikka en tiedä, mikä hänestä isona tulee.

Seuraavan kerran kaivelin kamerat esiin, kun pienimuotoisena soranottopaikkana joskus toiminut kohta tien laidassa oli muuttunut agrikulttuurisen konekannan sijoituspaikaksi. Melko lähellä jopa loppusijoituspaikaksi. En ole ollut maanviljelyksen kanssa koskaan tekemisissä, enkä oikein tunne kyseisten koneitten käyttötarkoitusta tai -tapaa, mutta yhdessä koneessa oli ainakin huomioitu maanviljelyn perhekeskeinen työmuoto, kun oli penkit pariskunnan kummallekin osakkaalle.

Pienen järven rannassa pidin pienen tauon; uimaan en uskaltanut, kun mustia pilviä vyöryi vastarannalta. Loppumatkan laskettelin alamäkeen, alkoi jo askel painaa. Ja vielä laskeutui kärritien kupeeseen amiraali. Kaivoin kamerat kuvausasentoon, muutaman kuvan ehdin, kun alkoi amiraalilla muut kiireet, ja pois lensi. Vaan ei hätää, kun päätä käänsin, oli muutaman metrin päässä vara-amiraali, ja kuvaussessio jatkui. Poseerasi perhonen mielellään. Ja minäkin jaksoin jotenkuten kotiin. Kasvaako kunto kuukaudessa tuota matkaa ajatellen, vai jääkö Saana haaveeksi?

Tässä linkki eilisen kuviin. Niille, jotka ovat jaksaneet tänne asti…

https://drive.google.com/open?id=1-N77j ... L4yZuLqdTR" onclick="window.open(this.href);return false;

JL Anttola

Mukavahan tuollaisessa vanhassa pihapiirissä on tepastella, päiväsaikaan.
Makrokuvat ovat toisaalta aika mielenkiintoisia, tuosta toukasta lähikuva meleko hyvä :)

Työkoneista ensimmäinen on "hankmo"(pyörivät akselit), voi olla se myös merkiltään .
Hyvä esim. turvemaan muokkauksessa. Arka kiville, akseleilla olevat terälaput katkeilevat.

Toisena jonkunlainen perunanistutuskone mallia omatekele, ehkä.
Jakkaroiden edessä varmaan ollut puusta tehty laatikko jossa siemenperunat, istujat sitten tiputtelevat parunoita maassa kulkevien aurojan väliin jotka peittävät perunat, ja tekevät samalla perunapenkit.

Kolmantena s-piikkiäes jolla muokataan kanssa pelto, sopii oikeastaan kaikille maalajeille.


Laitahan lissee kuvia kun ympäri palloa kiertelet, tulee edes näin matkusteltua ruudun välityksellä.

Kiitos JL kivasta lenkkitarinasta kuvien kera.
Toukka varsinkin "pisti" silmään.
Kyllä se kalustonkantokunto siitä kohenee, kun maltat jaksaa...

Motivaatioksi: odotellaan seuraavia lenkkikuvia, niitähän ei saa kuin lenkkeilemällä.

Kiitokset Sahaajalle valistuksesta (aina on mukava oppia uutta, vaikka sanotaankin että tieto lisää tuskaa)!
Kiitokset MakaJulle mukavista sanoista, mutta hän ei ole ilmeisesti koskaan kuullut sanontaa ”älä hullua yllytä…”

Nyt tarinaa ja kuvia kuitenkin tulee lisää. Eilen kävelin suunnilleen samanmittaisen lenkin, nyt tosin yli puolet matkasta asfalttipintaa. Tuohilammen laavu oli määränpäänä. Ja sinne jaksoinkin, vaikka korkeuseroa oli jonkin verran matkalla. Istuskelin hyvän tovin laavun ja lammen hiljaisuudessa, ja ihmettelin sitä, että kävelymatkan päässä kotoa voi olla tällainen rauha! Olin jo lähdössä, kun laavulle käveli perhe, ehkä reilu kolmekymppinen pari ja noin 10 ikäinen poika. Tervehtivät iloisesti tullessaan ulkomaaksi, vanhemmilla oli kävelysauvatkin. Puheenparrestaan ja miehen takista (siinä luki Magnitogorsk länsimaisin kirjaimin) arvelin heitä venäläisiksi. Lammen rannassa on laavun luona soutuvene, kulkijoiden vapaasti käytettävänä. Sen säilyminen perustuu, paitsi savolaiseen rehellisyyteen, myös melko hankalaan ja työlääseen kuljettamiseen mihinkään tuota lampea kauemmaksi. Mies katseli venettä, ja katsoin asiakseni sen verran sanoa, että se on vapaasti käytettävänä, ja näytin tapin reikää ja tappia. Mies nyökkäili, ilmeisesti minun versiotani englannin kielestä ymmärsi, tai ainakin jotain siitä. Edellinen käyttäjä oli veneen pohjalle jättänyt pari tyhjää virvoitusjuomapulloa ja jotain muuta roskaa. Tämä venäläinen mies katseli ympärilleen, huomasi laavun takana olevan roskiksen, ja kuljetti roskat veneestä sinne! Työnsi veneen veteen, istui penkille, pudotti airot hankaimiin – sellaisiin nykymallisiin. Ensimmäisellä aironliikkeellä parkaisi hankain. Mies nosti airon ja uitti hankaintapin vedessä, ja pujotti takaisin, ja sama toiselle – ei parkunut enää. Testattuaan veneen haki perheensä kyytiin.

Mieltä lämmitti tuo käytös; taitaa silläkin paljon parjatulla kansakunnalla vielä pieni toivon kipinä elää?

Hotelli Anttolanhovi on Vitjasen – Saimaan Anttolan eteläpuolella oleva osa, johon johtaa kapea veneväylä – rannalla oleva kylpylä- ja kuntoiluhoitoja ja maisemia tarjoava hotelli. Sen aikaisempi omistaja oli Keuhkovammaliitto, ja silloin suuri osa käytöstä perustui julkisin varoin tuettuun kuntoutustoimintaan. Paikka menetti nuo toiminnot, ja hotelli myytiin pari vuotta sitten yksityiseen omistukseen. Nykyiset omistajat panostavat markkinointinsa etupäässä Venäjälle ja Kiinaan. Tuohilampi on hotellin läheisyydessä olevalla ulkoilualueella.

Hotelli Anttolanhovin omistus on kulkenut yhteisöomistuksesta yksityiseen omistukseen. Hotellille johtavan tien varrella, mäen päällä, on Anttolan Hovinkartano. Sen juuret juontavat 1600-luvulle, mutta sen historiassa taas omistus on kulkenut ensin julkisesta – säteritila – yksityiseksi, mutta 1900-luvun alussa Anttolan kunnalle, ja Anttolan liityttyä Mikkeliin 2001 alussa edelleen Mikkelin kaupungille. Nyt kaupunki on yrittänyt jo pitkään myydä Hovinkartanoa, siinä onnistumatta, taitaa lahota paikalleen kaikki sata vuotta vanhat rakennukset? Anttolan kunta rakensi samalle tontille hulppean vanhainkodin noin 1950. Sekin seisoo tyhjillään. Kotiinpäin kävellessä kurvasin tuon Hovinkartanon kautta, ja ajatus taas askaroi kaiken olevaisen väliaikaisuudessa.

Mikkelin kaupungille nuo rakennukset ovat omistamisen taakka. Ylläpito kangertaa, käyttöä ei ole. Mikkeli onkin kehittänyt uutta strategiaa, pyrkien nopeampaan kiertoon omistamassaan rakennuskannassa. Parhaiten on onnistuttu Anttolan tämän vuosituhannen puolella rakennetun yhtenäiskoulun kohdalla; se piti purkaa jo pari vuotta sitten, kosteusongelmaisena…

Tässä linkki eilisiin, vain kahdeksan kuvaa tällä kertaa:

https://drive.google.com/open?id=1U2zfh ... BAmQtPOz2P" onclick="window.open(this.href);return false;

Kalusto vähän kevyempänä versiona nyt, EM1 runkona edelleen, mutta opiskoina reissussa 17mm f1.8 ja 45mm f1.8 lilliputtiprimet ja edelliselläkin reissulla mukana ollut 60mm f2.8 makro. Ötököitä ei sille syötäväksi kuitenkaan sattunut nyt eteen.

JL Anttola

Ei sen kävelylenkin pitkä tarvi olla kun siitä saa näköjään hyvän tarinan tänne luettavaksi. Semmosta mietin että vielä kun ne kuvat saisit tuohon tekstin yhteyteen niin juttu soljuis tasaseen tahtiin, nyt täällä tulee ensin luettua, sitten kuvat katsottua ja vielä takas tekstiin hypättyä. Mut onnistuu se kyl näinkin. :)

Laita lisää vaan, mieluusti moisia tutkiskelee. Ja kyllä siellä pohjoisessa kerkee välillä tuumaamaan ja kuvaamaan vaikkei mikää pikamaratoori oliskaan. Silti matkaa taittuu ja maisema vaihtuu, jalankin.

Kun on yritettävä kuntoilla ennen suurta seikkailua, kävin taas sunnuntakina, ja kuvioitakin tuli. Linkin takana, niinkuin aina; ne kattoo ketä kiinnostaa:

https://drive.google.com/open?id=1QGIJl ... GIHEpo4WTw" onclick="window.open(this.href);return false;

JL Anttola

Tilaan siut oppaaksi mikäli tuonne joskus suuntaamme. Tekstit antaa paljon lisää, nitoo kummasti kuvat toisiinsa.

tervehdys.

JL Anttola kirjoitti:Kun on yritettävä kuntoilla ennen suurta seikkailua, kävin taas sunnuntakina, ja kuvioitakin tuli. Linkin takana, niinkuin aina; ne kattoo ketä kiinnostaa:

https://drive.google.com/open?id=1QGIJl ... GIHEpo4WTw" onclick="window.open(this.href);return false;

JL Anttola

katselin ja luin mukavat jutustelusi. Pari kommenttia: Eikös 60mm makro ja 75mm huippulaatuprime ole kuitenkin niin lähekkäiset ettei molempia kannata samalla reisulla kuljettaa?
Kun ansiokkaasti olet tehnyt yleisölle avointa tutkimusta turistitsuumista käytännössä ja itse (?) ja palautteesta päässyt selville vedostekoon melkoisen kokovaatimuksen enenkuin merkittävää eroa syntyy
pro-kalustoon nähden, niin mikset suosisti lähde tunturiin penin ja turistin kanssa? Antaa noiden nuorempien rehata ja mainostaa mitä kaikkea jaksavat raahata...?

Ensinnäkin kiitokset kaikille kommentoinneille ja muillekin kuvat katsoneille.

Kalustosta: olimme oku viikko sitten Kaarnavuorella, se on sellainen pystysuora Saimaasta nouseva 40 metrinen seinä, jossa lippoja ja alas tulleita lohkareita. Sisko miehineen mukanamme, ja sisko painoi kuin gemssi lohkareitten päällä haltioissaan. Ei muuta, mutta se on 73 v... Oli tuo epeli kutonen ja 14-150 zuumi siinä. Yritin kovasti sellaisia, missä koko seinä olisi kuvassa, ja sisko siellä lohkareilla. Aurinko vastassa. Ja joka jessuksen kuvassa hirveitä palloja, kehiä, kaaria. Siis mahtavaa flarea. Toinen epelin ongelma ruskalapissa on kosteuden sieto. Turistizuumi emmassa olisi yks mahollisuus, mutta valon vähetessä on kuvanlaadussa selvä ero.
60 makroa ja 75 primeä ei kannata samalla reissulla kantaa. 75 ei tarkkene kuin huiman etäs, eli noist pelkkä makro.

Just nyt on kuitenkin eri ongelmat. Alkuviikosta humahti kuume jopa 40 päälle, sellaset horkat ettei vesi pysyny lasissa huulille asti. Oon nyt kolmatta päivää keskussairaalassa, myyräkuumetta eppäillään, mutta ei oo vielä varmaa diagnoosia. Tästä punkasta on matkaa vessaan 20 metriä, matkalla pittää huilata. En oo perunu kilpisjärven mökkiä vielä, saan sen kyllä vakuutukseen, mutta jos kunto pelkkään autoon istumiseen riittävä, ei ole oikein ajatusta sinne asti ajella.

Tällänen sairaskertomus nyt, mutta eiköhän tää tästä.

JL Anttola

Johan siulla on melkoinen tauti kiusana......
Toivotaan että saat itses kuntoon suht sukkelaan ja pääset kotiin lepäämään. Lappi ei karkaa mihinkään ja toivotaan että pääsette tienpäälle suunnitelmienne mukaisesti. Aikaahan vielä on sinne lähtöpäivään.
Ja taisin luvata että tarjoon synttärisumpit sitten siellä ylhäällä. ;)
Mut pääasia että saat itses kuntoon ja pääset nauttimaan syksystä ja talvesta kunnolla vaimosi kanssa.