Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Siis Intiaan.

Loput lokis.

Uffff, hajosin siihen minareettifailiin. Mitä ihmettä siellä oikein sählättiin :? Ihan käsittämätön keissi.

Maffer kirjoitti:Uffff, hajosin siihen minareettifailiin. Mitä ihmettä siellä oikein sählättiin :? Ihan käsittämätön keissi.

Only in India...

Osa 2, jossa sankarimme käy kuninkaallisessa krematoriossa ja käyttää hasista.

Mukavaa matkakertomusta, lukisin kyllä kuvien lomassa pitempäänkin tekstiä. Tämä kakkososan sisäänheittokuvakin on hieno.

Hieno kertomus ja kuvitus. Eiköhän kärry olisi traktorin perässä käytännöllisempi.. aika tappituntumalla pojat mopedin selässä..=D ja tää Vileenin Sulo, asuu kotipaikastani noin peninkulmanpäässä, ja sopii legendaan kuin nappi ohtaan, näkisittepä..=D..(liekkö sama henkilö kummiskaan, mutta juurikin tarinan kaltainen, jos ei enempikin..)

Rockford kirjoitti:Mukavaa matkakertomusta, lukisin kyllä kuvien lomassa pitempäänkin tekstiä.

Katsotaan josko seuraavaan osaan riittäisi enemmän jorinaa, nyt iski pieni väsy eilen illalla. Vielä olisi pari osaa tulossa.

Julkaisukelpoista materiaalia on vielä suunnilleen saman verran kuin mitä nyt näytetty. Matkalta tuli otettua 2500 kuvaa, joista 120 kelpasi jatkoon.

Tätä tyyliä lisää, siis kuvia ja kerrontaa!

On ollut taatusti upea matka teillä kaikkine ihmeineen. Vielä kun sais ne tuoksut ja hajut aistittua. Niitähän tuolla taitaa olla riittävästi.

©pjm kirjoitti:Vielä kun sais ne tuoksut ja hajut aistittua. Niitähän tuolla taitaa olla riittävästi.

Tai ehkä kuitenkin vain valikoidut tuoksut ja hajut. Delhissä yhden päivän omin päin työmatkalla haaluilin ja jossain old delhin nurkilla oli kadunpätkä missä toimi useampikin pieni liikehuoneisto joissa teurastettiin lampaita yms. ja kadullakin haju oli sellainen, että vaikka en yleensä kovin herkkä hajuille olekaan niin oisin varmaan juossut lähimpään julkiseen vessaan jos ois vain ollut tietoa mihin päin lähteä sellaista etsimään.

Hyviä kuvia ja mukavaa matkakertomusta. Mielellään tälläistä lukee.

Remosen kuvia katsellessani illalla mietinkin että millaiset vessat tuolla on ja arvaako niissä käydä retkillä oltaessa. :D

nimim. Neuvostoliiton yleisissä käynyt.

Rockford kirjoitti:Tai ehkä kuitenkin vain valikoidut tuoksut ja hajut. Delhissä yhden päivän omin päin työmatkalla haaluilin ja jossain old delhin nurkilla oli kadunpätkä missä toimi useampikin pieni liikehuoneisto joissa teurastettiin lampaita yms. ja kadullakin haju oli sellainen, että vaikka en yleensä kovin herkkä hajuille olekaan niin oisin varmaan juossut lähimpään julkiseen vessaan jos ois vain ollut tietoa mihin päin lähteä sellaista etsimään.

Mandawassa oli vielä osittain avoviemärit... kaupungissa. Muutenkin hieman epäilyttää Intian jätevesien käsittelyn taso ja määrä. Veikkaan, että kaksinumeroinen prosentti tavarasta menee suoraan pyhiin jokiin.

©pjm kirjoitti:Remosen kuvia katsellessani illalla mietinkin että millaiset vessat tuolla on ja arvaako niissä käydä retkillä oltaessa. :D

nimim. Neuvostoliiton yleisissä käynyt.

Niissä paikoissa joihin meidät päästettiin, oli ihan normi-vessat. Mandawassa taisi olla reikä lattiassa, jossa sinänsä ei ole vikaa. Hygieenisempi kuin joku posliinikuppi bensa-asemalla.

Osa 3.

Suuntana Udaipur.

Mukavaa kuvaa ja turinaa.

Vähätkin sanat kuvien yhteydessä imuttavat ajatukset kauas tuonne todella paljon paremmin kuin pelkät sanattomat kuvat.

Täälläkin monesti esillä kuvasarjaa jostain tiesmistä, pelkän valtion tai kaupungin nimellä. Pari asian avaavaa sanaa kuvalle niin juttu erottuu heti edukseen. Vanha kaupunki, pormestarin hirttopuu, aisankannattajan hauta jne...

Se mitä kunnioitan niin näissä jutuissa ei esitellä itse kuvaajaa ja seuruetta eestä ja takaa rannalla ja puussa vaan kuvissa on SE, itse asia.

©pjm kirjoitti:Se mitä kunnioitan niin näissä jutuissa ei esitellä itse kuvaajaa ja seuruetta eestä ja takaa rannalla ja puussa vaan kuvissa on SE, itse asia.

Se kuvausrooli on vaimolla. Mun kuvissa ei tosiaan näy minua (yäk) tai vaimoa (no comments), vaan koitan tehdä sellaista kuvaa, jota itse jaksaisin jonkun toisen reissusta katsoa.

Toisaalta kääntöpuolena on sitten se, että pelkkien kuvien perusteella ei pysty sanomaan kuka reissussa on ollut. Siksi vaimo ja vaimon kamera.

Kaikki loppuu aikanaan. Tosin sitä ennen sankarimme kokee kammottavan Maharadjan koston ja matkustaa elephantilla.

Hieno reportaasi kaikkiaan. Hyviä dokumentaarisia valokuvia ja tutun varmaa asian ja ironian sävyttämää kerrontaa.

Katson näitä mielelläni tässä muodossa, mutta en koe minkäänlaista hinkua lähteä tuohon osaan maailmaa, vaikka tiedostankin sen monet kiehtovat ja rikkaat kulttuurihistorialliset piirteet. Minulle kuitenkin liikaa ihmisiä, liikaa melua, saastetta ja järjestelmällistä epäjärjestelmällisyyttä. Aiemmin tarkoitukseni oli kysyä selvisittekö ilman Maharadjan kostoa, mutta onhan se todennäköistä, että bakteerikannan muuttuessa se iskee lähes väistämättä. Ruuan ei tarvitse olla edes pilaantunutta. Bakteerikanta on vain erilainen. Sama saattaa tapahtua intialaiselle, joka tulee Suomeen.

Ei kuitenkaan koskaan pidä sanoa "ei koskaan". Ehkä joskus tulee kuitenkin lähdettyä tuonnekin. Kun voitan lötössä. Mene ja tiedä.

Suuret kiitokset mremoselle tästäkin pläjäyksestä! Hienoa katsottavaa, hienoja kommentteja!

Itse olen jo vähän luovuttanut tuollaisten kohteitten osalta; liian pitkät lennot, liian eksoottista ruokaa... nojatuolimatkailu on mukavampaa. Kuvat vs. joku tv-dokumentti on vähän sama kuin kirja vs. elokuva; toisessa määräät itse vauhdin ja sen, mihin kiinnität huomiota. Kaikissa toki tekijän ammattitaito on isossa roolissa, tai se, että esityksen henki kohtaa katsojan hengen.

Sallittaskohan tässä pieni anekdootti? Laitan kuitenkin.

Olen syntynyt 1950, ja vanhin siskoni oli 21 vuotta minua vanhempi. Hän lähti 50-luvun alussa Helsinkiin opiskelemaan, kohtasi siellä englantilaisen miehen, ja ajautui maailmalle. Mies oli maansa ulkoministeriön palveluksessa, ja heidän ensimmäinen tukikohtansa oli Pakistan. Kolmen vuoden välein kävivät Euroopassa pidemmällä lomalla, ja silloin myös Suomessa. Ensimmäisellä reissulla oli mukana diaprojektori, ja Pakistanista käsin tehdyiltä matkoilta olevia kuvia. Minun pikkupojan mieleeni on lähtemättömästi piirtynyt tuo Taj Mahal niistä kuvista. Minun lapsuudenkotini sijaitsi Imatralla kauppalan vuokrakasarmissa. Ikkunaa vasten viritettiin lakana, mihin diat heijastettiin, naapuruston väkeä oli meillä sisällä niin paljon kuin mahtui ja loput katselivat pihalla lakanan toisella puolella näkyviä kuvia, näytös taisi yleisön pyynnöstä olla useampana iltana... oli valokuvaajalla herkullisempi asema silloin kuin tämän päivän netin kaiken kattavassa ylitarjonnassa! Diaprojektorin osti siskoni mieheltä paikallinen valokuvaamo; taisi tuontitullit ja saatavuuskin näytellä vielä 50-luvulla sellaista osaa, että oli molemmille käypä se kauppa?

Tämä vanhin siskoni sekä miehensä lepäävät eteläisessä Englannissa jo haudoissaan; pari vuotta sitten kävin siskoni hautajaiset siellä. Värikkään ja ei-ihan-tavallisen elämän hän vietti. Hänen Englannissa ja/tai Italiassa asuville lapsilleen - kukaan ei edes puhu suomea - kokoan aina silloin tällöin kuvakoosteita Suomesta, heidän äitinsä synnyinmaasta. Siskoni synnyinpaikka oli tosin Viipuri.

Tällaisiin muisteloihin kirvoitti mremosen kuvakavalkaadi; jos koet tämän asiaan kuulumattomaksi, niin otan pois?

JL Anttola