Talvitie
Lähetetty: Helmi 25, 2018 15 : 41
Ajelin kello kolmelta kohti Pöytyää. Katselin laskevaa, punaista kuuta. Hienoa. Taivas oli pilvetön, joten pääsin toteuttamaan talvilomatavoitteeni, eli kuvata linnunrata pohjoistaivaan yllä.
Jätin auton tien poskeen ja lähdin kävelemään suota kohti. Jännää. Täysin hiljaista ja tyyntä. Laskin mielessäni askelia ja arvioin kohta olevani suon laidassa.
Suolle päästyäni kävelin vielä puolisen kilometria. Lämmin oli, vaikka pakkasta lähes 18 astetta olikin. Seisahduin. Upeaa. Täydellinen linnunrata kaartui suomaiseman ylle. Himmeät revontulet kajastivat pohjoishorisontin yllä. Ääntäkään ei kuulunut.
Kuvailin taivasta ja välillä olin aivan paikoillani. Hiljaisuus, siis täydellinen hiljaisuus on jotakin niin harvinasta.
Seisoskelin reilun tunnin linnunradan seurana. Lopulta pakkasin tavarat reppuun ja lähdin suunnistamaan takaisin autolle seuraten omia jälkiäni. Auton luo päästessäni huomasin sen vierellä toisen auton, jossa oli valot päällä. En sen paremmin jaksanut alkaa tekemään tuttavuutta, mutta jälkikäteen hykertelin ajatukselle; Kello viisi aamuyöllä. Istut autossa kunnes yhtäkkiä, sysipimeästä metsästä tulee esiin hiljainen hahmo reppu selässä ja jokin pitkä esine olalla. Ei siinä varmaan vastapuolikaan ala vointeja kyselemään :D
Jätin auton tien poskeen ja lähdin kävelemään suota kohti. Jännää. Täysin hiljaista ja tyyntä. Laskin mielessäni askelia ja arvioin kohta olevani suon laidassa.
Suolle päästyäni kävelin vielä puolisen kilometria. Lämmin oli, vaikka pakkasta lähes 18 astetta olikin. Seisahduin. Upeaa. Täydellinen linnunrata kaartui suomaiseman ylle. Himmeät revontulet kajastivat pohjoishorisontin yllä. Ääntäkään ei kuulunut.
Kuvailin taivasta ja välillä olin aivan paikoillani. Hiljaisuus, siis täydellinen hiljaisuus on jotakin niin harvinasta.
Seisoskelin reilun tunnin linnunradan seurana. Lopulta pakkasin tavarat reppuun ja lähdin suunnistamaan takaisin autolle seuraten omia jälkiäni. Auton luo päästessäni huomasin sen vierellä toisen auton, jossa oli valot päällä. En sen paremmin jaksanut alkaa tekemään tuttavuutta, mutta jälkikäteen hykertelin ajatukselle; Kello viisi aamuyöllä. Istut autossa kunnes yhtäkkiä, sysipimeästä metsästä tulee esiin hiljainen hahmo reppu selässä ja jokin pitkä esine olalla. Ei siinä varmaan vastapuolikaan ala vointeja kyselemään :D