Huh, tännehän oli taas tullut hyviä kommentteja! Ehdin jo hieman huolestumaan, että eikö näistä tosiaan yksikään kelpaa kohdeyleisölle! :)
nsamppa kirjoitti:Mä kyl diggaan sun tyylistä. Todella hyvää semmosta "mävaankuvaanjamitävittuasesullekuuluu" punk-asennetta. Jotenkin tätä vielä korostaa että toi setti on ihan korostetusti liian pitkä ja kuvat tiukasti nipussa. Toki settiin mahtuu loistaviakin kuvia, mutta pääsääntöisesti kaikissa jokin snadisti poskellaan. Liekö tahallaan vai vaan tyyli juttu vai sekä että. Niin tai näin niin pidän kovasti. Cheers!
Tuo punk-asenne on varmaan se syy miksi ikinä laitan näitä julki, mutta se ei ole syy miksi näitä olen alunperin kuvaillut.
Ymmärrän kuitenkin kommentisi tuosta pieleen kuvaamisesta ja sääntöjen rikkomisesta. Mulla on ollut kamera kädessä niin kauan kuin muistan, ensimmäiset VHS-videot minusta kamera kädessä on kuvattu kun olin kolmivuotias. 99% kuvista en vain koskaan ole uskaltanut julkaista juurikin siitä syystä, että nykypäivänä tuntuisi juuri siltä kuin Moonshine tuossa mainitsi; täytyy jotenkin räjäyttää pankki, että valokuvassa voisi olla tarinaa taikka voimaa. Tällä ajatuksella myrkytin oman intoni tämän tyyppiseen valokuvaukseen pitkäksi aikaa, koska tunsin ettei tällaisille kuville löytyisi enää tänäpäivänä kommentoijaa.
Kiitos kommentista. Siitä tuli hyvälle mielelle :-)
Kryptos kirjoitti:Sarjasta löytyy joitakin varsin kiinnostavia kuvia, mutta jossakin määrin kritisoin esitystapaa. Sarja on epätasainen ja teknisenä huomiona, mikä vaikuttaa kuvien katselukokemukseen ja arviointiin, niiden esittäminen filmirullamaisesti ilman selkeää kuvajakoa ei mielestäni ole paras mahdollinen.
Tästä huolimatta, arvostan dogmaattisen ilmaisun haastamista sarjalla, jossa ehkä perinteisemmin arvioiden kiinnostavien kuvien mukaan liitetään teemaan argumentoitavasti huonosti sopivia, satunnaisluonteisia ja valokuvalliselta ilmaisultaan vähäisiä kuvia, vaikka määre onkin varauksellisesti subjektiivinen. Tästä huolimatta minun on jossakin määrin vaikeaa löytää tästä sellaista, mitä pitäisin erityisesti puhuttelevana. Eklektisyys voi olla vahva ilmaisun muoto, mutta siihen vedotakseen tulee pyrkiä autenttisuuteen, so. itseilmaisun muotoon, joka ei ole vain hetkellinen inspiraation tai halun ilmentymä, vaan pidempikestoinen, joskus jopa elämän mittainen motivaation konkretisoituma.
En vielä osaa sanoa, onko tässä kyseessä autenttinen itseilmaisu, vai ainoastaan hämmentävästi laadultaan sekalainen valokuvien sarja. Jatko tulee osaltaan määrittämään tämän.
Joistakin kuvista pidin, useiden kohdalla kamppailin löytääkseni motivaation.
Kiitos paljon vinkeistä. Tässä kommentissa on purtavaa pitkäksi aikaa; juuri nyt aivoni käyvät hitaalla, etten aivan pääse ajatuksesta kiinni. Sen voin kuitenkin myöntää, että jos oma viitseliäisyys käsitellä kuvia taikka järjestellä niitä kategorioihin ei estyisi tämän puisen PC :n ollessa ainoa käsittelyjuhtani, tekisin asiat paremmin. Näen kuvien esitysasussa varmasti samat virheet kuin moni muukin; sarjoiksi jaettuna nämä toimisivat paremmin. Silti kyse on kuitenkin valokuvista ja ehkä esitystyylissä on ripaus todisteluntarvetta siitä, että kaikesta voi saada valokuvan halutessaan, kuten aiemmissa aiheissa mainitsin.
Motivaatiokommenttiisi en uskalla vastata, koska täytyisi mennä henkilökohtaiseksi. Se miten kuvailin aiemmissakin aiheissa näiden tilanteiden tallentamisen alitajuntaisia motivaatioita on todella lähellä syytä miksi kuvaaminen on jäänyt aina vain vähemmälle. Olen yrittänyt herättää tätä vanhaa ei-niin-teknistä kuvaajan puolta itsestäni viime aikoina, siinä onnistumatta, koska fiilikset puuttuvat.
nsamppa kirjoitti:Mut siis siitä punk-meiningistä mulla tulee lähinnä tämmönen meininki mieleen:
https://www.youtube.com/watch?v=fmQJnanKxI4
Siis semmonen että halutaan vaan tehdä jotain juttua mitä vaan halutaan tehdä syystä mitä ei perustella. Tähän kuuluu olennaisena osana se että se tehdään jotenkin tarpeeks paskasti.
Tuohan biisi on kuin pääni sisäinen mylly, mutta ehkä tämä mielikuva vahveni linkkaamani biisin myötä; sitä en ihan näillä kuvilla hae takaa. Ehkä parempi tapa ajatella olisi se, että kuvissa yritetään esittää kaikki kohteet mahdollisimman kauniina ja ihmisten tarve ylittää itsensä tämän suhteen tulisi pikkuhiljaa loppua. Toivottavasti jollakin herää punk-henkisyys sen verran, että uskaltaisi mennä ulos kuvaamaan ihan vain kuvaamisen ilosta. Mikään ei kuitenkaan voita sitä fiilistä, kun tietää ottaneen hyvän valokuvan. Haluaisin ajatella, että se on kuitenkin sisäinen motivaatio meille kaikille aloittaa joku näinkin epäpalkitseva harrastus.
moonshine kirjoitti:Diggailen meiningistä. Koruton ja omintakeinen tyyli ja 'tavallisuuden arvostaminen' putoo tänne. Myös esitystapa toimii.
En tiedä oonko ainoo, mutta oon yleisesti vähän väsähtänyt siihen, että pankki täytyy yrittää räjäyttää joka kerta... hyvää vaihtelua tällanen. Back to basics.
Kiitos kun ymmärrät! :-)
