Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Kuusamon reissu näytti kelien suhteen harmaalta mössöltä melkein koko viikon ajan paitsi sitten tapahtui jotain odottamatonta, torstai ja perjantain välisenä yönä taivas aukeni. Ja millä tavalla se sitten aukenikaan - no enpä ole moista karkkipäivää nähnyt. Tunturi huipulla leijaili ja velloi ohutta sumupilveä ja tykyn muodostuminen oli käynnistynyt edellisenä yönä uudestaan.

Perjantaina päivällä oli vähän perhosia vattassa kun mietti matkalla mitä ihmettä sitä pitäisi tehdä kun pääsee paikan päälle? No päätin keskittyä pidempään polttikseen, elikkäs 90mm ja teippailla panoraamoja kasaan T/S-menetelmällä. Laajistakin yritin alkuun mutta se jäi aika lyhyeen se homma.

Päätin pistää Sony A7RII:n kärsimään koko rahan edestä.

Pahoittelen etukäteen suurta määrää ruutuja mutta tämän tarinan voi kertoa vain kuvilla. Sen verran valo ja olosuhteet vaihtuivat n. neljän tunnin sisällä että kyllä siinä ihmeissään oli.

Riisitunturiin noustessa ensimmäiset näkymät puurajan jälkeen lupailivat hyvää - pakkaslunta pöllyämässä vastavalossa joten romut esiin!



Matka jatkui muutama sata metriä ylämäkeen ja siinähän se sitten oli. Fantastinen jöllikkä. Voiko enempää toivoa? Härskillä keskisommittelulla tietenkin.



Tässä vaiheessa pistin laajiksen reppuun. Huipulla näkymä meni sumuun, mutta taivaan värit näkyivät läpi kohtalaisesti. Kunnes...laitoin polarisaattorin kiinni. Bam! Ehta Michelin-Ukko kermaisissa Suomen kansallisväreissä.



Jalusta olalle ja BAM! Heti vieressä ryhdikäs rivi jöllejä hamaan tappiin saakka. Eikun panoraamaan virittämään.



Jöllien hyökkäyksestä toipumisen jälkeen vastassa oli ilmiselvä Monoliitti, semmoinen S.T.A.L.K.E.R. tyylinen Wish Granter.



Sumua pukkasi sankoin määrin lisää joten pola esiin, sillä monoliitin vieressä oli tämmöinen kakshaarainen Katto-Kassinen.



Iltaa kohden väri muuttui sumun seassa pehmeän keltaisen-persikan väriseksi vanukkaaksi ja Katto-Kassisen jälkeen löytyi tuuhea ryhmämuodostelma. Eikun Sonyt linjaan ja naks naks.



Seuraavaksi huomio kiinnittyi hieman erillään olevaan "saarekkeeseen" missä oli selvästi oma kuppikuntansa hattiwatteja.



Välillä pyörittiin Hoo Moilasena monttu auki ihmetellen että mihin suuntaan pitäisi räimiä.



Harmonian seasta löytyi onneksi rouhea raadeltu toteemipaalun kokoinen JÖLLI. Huomatkaa kuinka paljon oikeastaan puussa on lunta. Satoja jos ei tuhansia kiloja. Kestäviä ovat nämä pohjoisen kasvatit.



Sumupilveä pukkasi taas lisää ja sen myötä huomio kiinnittyi uneliaaseen maisemaan jossa aurinko vähän koittaa pilkahtaa muttei aivan satasella ole mukana. Mieleen tuli Nightwishin kappale "Sleeping Sun".



Horisontissa näkyi jotain massiivista - varmaan koko tunturin suurin Meisseli. Eikun pää nelj...eikun...kolmantena jalkana etiäpäin.



Tässä vaiheessa oli jo rämmitty hangessa ja sumussa sen verran että kuvaajalla ja kameralla oli hitusen väsähtänyt olo. Sony kusahti tässä vaiheessa siten, että akku hyytyi ja kääntyvän näytön mekanismi oli täynnä tykkylunta eikä sitäkään voinut juuri liikutella. Akun vaihtamisen jälkeen piti vielä näpytellä uudestaan kameraan aika, pvm ja aikavyöhyke kiitos Sonyn insinööritaidon.

Pienen huilitauon jälkeen keli muuttui umpisumuiseksi mutta taivaan värit samalla persikan/punaisen suuntaan. Tässä vaiheessa homma oli selvä eli etsimään sumun seasta pari päivää sitten löytynyt asetelma - Käskynhaltija.



Kuvailu jatkui oman aikansa toistaen aikaisempia teemoja kunnes paluumatkalla iski totaalinen Sininen Hetki. Se ei kestänyt kovin kauaa mutta valon väri ja intensiteetti olivat henkeäsalpaavan kauniit.



Mitä viikosta jäi käteen? Jotain kuvia toki, mutta ehkä taas kerran opetuksen että kannattaa olla kärsivällinen. Nytkin olimme joka päivä kuvaamassa vaikka kelit olivat mitä olivat kunnes lopulta se aarrekin löytyi sateenkaaren päästä. Olen huomannut myös muutoksen omassa rutiinissa, laajiksen käyttö on jäänyt jonkin verran taka-alalle 90mm T/S-lasin myötä. Aika näyttää mitä se meinaa.

Tätä sarjaa pitää sulatella, mutta kokonaisuus on huikea. Upea. Kuvia jotka samalla inspiroivat ja masentavat. En osaa yhtään mitään. Mutta positiivinen puoli on se, että on vielä paljon opittavaa.

Upea setti! Alkupään jyrkkäkontrastiset ovat parahaasta päästä. Kaksikielinen taitaa olla paras. Viimeinen karkki poikkeaa muusta sarjasta aikalailla.

Vaikuttavaa settiä kerrassaan.

Mielenkiintoista rapsaa ja erittäin nättejä kuvia. Taisi olla kaiken vaivan arvoinen reissu. :-)

Omiksi suosikeiksi ehkäpä kaksi viimeistä vaikuttavien sävyjen takia. Onnistunut käsittely.

Kun ei ole tuommoista päässyt kokemaan, ei äkkiseltään uskoisi, että valo voi vaihdella noin paljon noin pienessä ajassa - ja vieläpä säilyä mielenkiintoisena.

Huh, upeaa kuvaa.

Tuo haarautuva teerenpyrstön mallinen tykky tummalla taustataivaalla on kyllä heti kerralla komiaa ja jylhää katsottavaa. ! Ja myös viimeisimmät. :)

Kiitän katsojia. Kannattaa joskus mennä käymään paikan päällä, nimittäin se on ensi alkuun ihan oikea järkytys kun näkee noita muotoja livenä. Toki paikalliset asukit ovat varmaan kyllästyneet koko hommaan...

Pitää muistaa vaan oikea aika vuodesta elikkäs siinä joulukuun lopusta (säävaraus) tammikuun loppuun/helmikuun alkuun.

Nättiä. Tuo osittain romahtanut on erityisen mieluisa.

Eka on mahtavan elokuvamainen tunneltaan ja ainoa asia mitä voi vielä toivoa on että tuo olis stilli videosta jossa lennettäis multikopterilla vauhdilla noiden välistä pujotellen valoa kohti.

Viimeisen värit on upeat. Jos ei näillä kuvilla saa turisteja houkuteltua noihin maisemiin niin ei sitten millään.

Aivan upeita kuvia.

Alkupäänkuvat on jotenkin aavemaisia...

Loppupää uskomattoman värikkäitä. Ei uskoisi samana päivänä otetuiksi.

Tykkylumikuvien aatelia, tunnelmaa piisaa.

Kiitän katsojia mietteistä. Täytyy katsoa saisiko vielä neljännen osan karsittua kasaan sekalaisista ruuduista.

Aiheeseen liittyen, vaikka kuvat eivät pärjääkään tälle ketjulle. Mutta tuolta löytyy vastaus myös siihen, paljonko tykky voi painaa (vastaus: jopa 3600 kiloa).

http://www.hs.fi/tiede/a1455682949288

Kyllä se juu painaa. Kävelin semmosen kääntyneen puun ali ja rinkkaan kiinnitetty jalusta takertui tykkypuuhun -> whooomps...Ja sit kuului hävyttömyyksiä.

Mitä tässä osais kuvista kirjoittaa?
V...ttaa kun ei itse pääse oikeaan aikaan pelipaikoille. :(
No, joulukuun Ylläksen retkeltä kuvia mutta laita niitä nyt esille tommoisten taidepläjäytysten jälkeen, ei sentään.
Nautin kuvia katsellen ja pyydän onnettarelta apua loma-aikojen arvontaan...