Käsittelin aiemminkin jakamani Billnäsin ruukkikuvan uudelleen. Pyrin keskittymään paremmin tonaaliseen erottelevuuteen ja huolellisuuteen, taitojeni rajoissa. Epäilemättä palaan tähän kuitenkin joskus uudelleen, mutta uuden kuvan kera.
Faija oli töissä ruukilla. Lauantaisaunassa meikäläinen (5-6 v) istui ylälauteella kun äijät rupes jo kovassa löylyssä siirtymään alespäin. Edelleen yksi kovimpia saavutuksiani:)
Saunaan mentäessä sai pullon keltaista Jaffaa, kun palautti tyhjän pullon sai karkin. Ja pullohan palautettiin tädille joka istui kopissa. Mikä lie saunavahti se oli, sellainenkin duuni oli siihen aikaan olemassa.
Tämä on tervetullut kertomus, joka rakentaa tähän kuvaan hienoa kerronnallista narratiivia. Minulla paikkaan on vain kulttuuriperimää ja historiallisia ympäristöjä arvostava yhteys. Sinulla katsojana on myös elämänkokemus paikasta. Kommentissasi yhdistyy kokemuksesi kuvasta, eletty lapsuutesi kuvatussa paikassa, näiden rakentama subjektiivinen merkitys ja vielä sen jakaminen meille muille, jotka katsomme kuvaa. Nämä täydentävät ja muuttavat omaani - ja kenties muidenkin katsojien - kokemusta paikasta, sekä tästä valokuvasta entiteettinä.
Kiehtovaa kerroksellista narratiivia. Tässä foorumit ovat parhaimmillaan.
Kiitos kun jaoit tuon pienen kertomuksen, se oli merkityksellinen.
Kiitoksia, Rockford, mukava kuulla. Totta, oletin sen jakavan mielipiteitä ns. keinotekoisena elementtinä, mutta se lopulta miellytti minua joten jätin sen kuvaan jonkin aikaa asiaa mietittyäni. Erään toisen palautteen johdosta ajattelen sitä myös luonnon (kuvaentiteettinä) ja konstruktion kohtaamisena, kuten kuvan kohteessa joen ja teollisuuden.