Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Ruskaa kylläkin.


Ja vedenalaisia revontulia :D

Hei!

Minulla kans on käyny huono säkä, en oo koskaan nähny uivaa rusakkoa.

Kauniita piippuja, jokin ruskaan soveltuva päästö olisi vielä parantanut asiaa uivan rusakon lisäksi.

Mikko

On nää hyviä ilman rusakkoakin.

mattimi kirjoitti:Hei!

Minulla kans on käyny huono säkä, en oo koskaan nähny uivaa rusakkoa.

Kauniita piippuja, jokin ruskaan soveltuva päästö olisi vielä parantanut asiaa uivan rusakon lisäksi.

Mikko

Minäpäs olen nähnyt uivan rusakon, taitaisi siitä jossain kovalevyn syövereissä olla joku suttukuvakin.

Gamma kirjoitti:
Minäpäs olen nähnyt uivan rusakon, taitaisi siitä jossain kovalevyn syövereissä olla joku suttukuvakin.

Tuo kuva olisi kiva nähdä.
Laita vaikka tähän jatkeeksi.
Kiitoksia vaan kommenteistanne.

Ja pirskatti..
Rusakko löytyi, kai tämä on/oli rusakko?

Tehdaskuva toimii tänne. Todella hieno!

Melko huonoja. Vuoden ikäinen poikani sommittelee paremmin.

ebolantix kirjoitti:Melko huonoja. Vuoden ikäinen poikani sommittelee paremmin.

Kiitoksia jonkinmoisesta "kosto" palautteestasi.
No kukin taplaa tavallaan.
Olisiko minun pitänyt kehua kuviasi, vaikka ne olivat epäonnistuneita mielestäni?
Palautteen takiahan tänne kuvia laitetaan, oli se sitten hyvää tai huonoa.
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12736276

Itse koen että valokuva on kokonaisuus. Sen suunnittelu, sen ottaminen ja käsittely, lopulta ehkä julkaisu. Arvostan lopputulosta vaikka se ei olisi laadullisesti täydellinen, varsinkin jos kuvan eteen on nähty vaivaa. Tusinaräpsyt päiväkävelyltä ei juuri sytkäytä, vaikka ne olisivat laadullisesti päteviä ja "oikein" sommiteltuja.

Nostamatta omia kuviani mitenkään ylös tai edes että provosoituisin kärjekkäästä kirjoittelusta voin sanoa, että täällä ei kovinkaan montaa kuvaaja postaile otoksiaan joiden eteen on oikeasti nähty vaivaa. Itse olin keskellä yötä keskellä suota, jossa tiedetään liikkuvan karhuja ja susia (näillä myös poikueet tällä hetkellä). Olen pitkään myös halunnut kuvata linnunradan, onnistumatta siinä. Valitettavasti alkuyöstä linnunrata on melkolailla suoraan pään päällä, joten tilanteen pakosta laajista käyttäen sen joutui "huonolla sommittelulla ja ilman sisältöä" kuvaamaan. En avaudu sun kuvien kommenttiosiossasi enempää, mutta toivon että joskus vielä näet vaivaa kuviesi eteen ;)

ebolantix kirjoitti:Itse koen että valokuva on kokonaisuus. Sen suunnittelu, sen ottaminen ja käsittely, lopulta ehkä julkaisu. Arvostan lopputulosta vaikka se ei olisi laadullisesti täydellinen, varsinkin jos kuvan eteen on nähty vaivaa. Tusinaräpsyt päiväkävelyltä ei juuri sytkäytä, vaikka ne olisivat laadullisesti päteviä ja "oikein" sommiteltuja.

Nostamatta omia kuviani mitenkään ylös tai edes että provosoituisin kärjekkäästä kirjoittelusta voin sanoa, että täällä ei kovinkaan montaa kuvaaja postaile otoksiaan joiden eteen on oikeasti nähty vaivaa. Itse olin keskellä yötä keskellä suota, jossa tiedetään liikkuvan karhuja ja susia (näillä myös poikueet tällä hetkellä). Olen pitkään myös halunnut kuvata linnunradan, onnistumatta siinä. Valitettavasti alkuyöstä linnunrata on melkolailla suoraan pään päällä, joten tilanteen pakosta laajista käyttäen sen joutui "huonolla sommittelulla ja ilman sisältöä" kuvaamaan. En avaudu sun kuvien kommenttiosiossasi enempää, mutta toivon että joskus vielä näet vaivaa kuviesi eteen ;)

Avaudu vaan ihan rauhassa, ei minua haittaa.
Sitä vartenhan tämä palsta on olemassa että täällä keskustellaan valokuvista.
Hieman naurattaa tuo kirjoituksesi, mutta jos se oloasi helpottaa niin mikä ettei.
Kuvaamisiin :D

Vaivan näkeminen ei ole minkäänlainen mittari hyvälle valokuvalle, eikä vaivannäöstä myöskään automaattisesti seuraa hyvä valokuva. Siihen tarvitaan kykyä nähdä ja toteuttaa.

Minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta tippaakaan onko joku kuvaansa varten polttanut kuusi miljoonaa kaloria rämpiessään Homeperseensuolla karhujen jahtaamana, raahaten 80 kilon varusterinkkaa mukanaan, valvoen kaksi viikkoa putkeen samoissa kalsareissa, vai ottanut kuvan istuen perseellään kotisohvalla, puiston penkillä, iltakävelyllä tai aamupaskalla. Minua kiinnostaa onko kuva hyvä an sich. Loppu on teknistä tai anekdoottista kertomusta, metanarratiivia, joka voi laajentaa kuvan narratiivia muttei voi luoda sitä.

Hassel on mielestäni osoittanut että hänellä on kyky nähdä tavallisessa poikkeuksellisen. Monet hänen kuvistaan ovat oivaltavia, harmonisia ja kiinnostavia. Kuvaajalla on myös selvä vakiintunut, persoonallinen tyylinsä, jollainen muotoutuu vain kokemuksen kautta.

Pahoittelut jos loukkasin kotisohvakuvaajia ketkä ovat sijoittaneet 10K kalustoonsa.

Eka maisemakuva on hyvä!

Minäkin pidän ensimmäisestä. Toinenkin on kiinnostava, mutta ykkönen on ykkönen.

Kuvassa on kiinnostava horisontaalinen ja vertikaalinen rytmi. Horisontaalisesti tonaaliset kerrostumat - etualan kirkkaampi vesi, metsänrajan tumma vesi, metsäkaistale, metsän yläpuolinen taivas ennen piippujen vesihöyryjä (savuahan niistä ei nykyään kai merkittävästi enää tule), yläosan tummempi kaistale - tasoittain rakentavat kuvaan miellyttävän rytmin ja kerroksellisuuden. Vertikaaliset, eri korkeuksiset savupiiput rytmittävät kuvan vaakasuunnassa ja komplementoivat horisontaalista rytmiä.

Vasemmalle kulkeva vesihöyry ja/tai savu luo dynaamisuutta kuvaan sekä ohjaa katsetta vasemmalle. Asteittain oikealta vasemmalle laskeva kontrasti ohjaa samoin katsetta oikeasta reunasta vasempaan. Metsän vihreä ja syksyn keltainen toimivat hyvin kylmän ja lämpimän värin kontrasteina, ja analogisina väreinä luovat harmoniaa.

Värisaturaatio laskee myös oikealta vasemmalle metsäkaistaletta seuratessa, mikä toimii yhdessä savun liikesuunnan ja oikealta vasemmalle laskevan kontrastin kanssa elegantisti, samalla rakentaen kuvaan kolmiulotteisuutta.

Minua tämä kuva miellytti hurjasti heti alusta lähtien, mutta meni jonkin aikaa pohtiessani miksi pidän siitä niin paljon.

Kaunis, rauhallinen syksyinen kuva, josta löysin paljon kiinnostavia elementtejä.