Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Pidän, jälleen.

Hyvä idea ja sommittelu on loistava. Vasemmanpuoleinen tolppa merkitsee kuvan puolivälin. Alapuoli kuvaa jakaantuu neljään yhtäsuureen osaan; etuala, vesi, taustan metsä, sekä alaosan viitteellinen yläneljännes, jonka rajan merkitsee lampun yläosa. Yläpuoli kuvaa on tasapainoittava negatiivinen tila.

Mies on kuvassa täsmälleen yhtä korkea kuin vesikaistale. Lamppu on tasan kolme kertaa miehen korkuinen. Hienoa säännönmukaisuutta joka jäsentää kuvaa, enkä usko sen olevan sattumaa. Jopa lampunvarjostimen viiston reunan voin kuvaa hetken katsottuani ajatella osoittavan kuvitteellisen diagonaalin suoraan kohti oikean reunan miestä. Joka tapauksessa, kuva on vangitsevan hyvin sommiteltu.

On näitä huikea katsoa.

Edit:Aamukahvi unohtui tuohon viereen koskemattomana, tätä kuvaa ihmetellessäni, ja on nyt sitten kylmää - niettä kiitoksia vaan...

Hieno on. Pituuseroa korostaa musta kehys.

Kiitän kommenteistanne.

Harmi kun ei näin kiehtovasta kuvasta kirvonnut enempää keskustelua. Minusta tässä oli paljon katsottavaa ja pohdittavaa. Yksinkertainen aihe, mutta hienosti toteutettu.

On. Aavistuksen isompi aukko ja vastarannan metsä sumeammaksi vielä, kiitos.

Tämä kuva vie katsojan epämukavuusalueelle. En nyt rupea viivotinta esiin kaivamaan ja kuvan suhteita mittaamaan, mutta olen varma, että kuvan linjat ja kohteet rikkovat pyhänä pitämäämme kultaista leikkausta ja muita kulttuurissamme tärkeitä kuvan katsomiseen liittyviä sääntöjä. Tai ehkä ei sentään aivan kaikkia: kuva kuitenkin lähtee rakentumaan oikealta, peilikuvaksi käännettynä se olisi vieläkin anarkistisempi.

Epämukavuutta lisää lievä alivalotus. Kukapa näin kevään korvalla haluaisi takaisin marraskuuhin.

Tausta on ok ja kuva olisi ehkä vieläkin tehokkaampi läpiteräväksi himmennettynä. Mies seisoo mukavasti rannan ja vastarannan välissä "puristuksessa". Jos vastaranta olisi terävä, niin kuva olisi graafisempi.

nomad kirjoitti:Tämä kuva vie katsojan epämukavuusalueelle. En nyt rupea viivotinta esiin kaivamaan ja kuvan suhteita mittaamaan, mutta olen varma, että kuvan linjat ja kohteet rikkovat pyhänä pitämäämme kultaista leikkausta ja muita kulttuurissamme tärkeitä kuvan katsomiseen liittyviä sääntöjä.

Kappas. Minun silmääni tämä tuntui heti miellyttävän tasapainoiselta ja harmoniselta. Nyt kommenttisi valossa katselin tuota Lighroomin eri kroppiavusteiden kanssa, ja niidenkin kautta tuntui löytyvän miellyttävää tasapainoa kuvan elementtien sijoittelussa kuvapinta-alaan.

Kolmiojaossa vasen ylä - oikea ala diagonaalijaolla mies osuu täsmälleen diagonaalille. Toisinpäin käännettynä mies, roskis ja valotolppa asettuvat omiin kolmioihinsa ja kuva tuntuu jakautuvan osiin kauniisti.

Kultainen spiraalikin käännettynä yhdellä tavalla kuljettaa aika mukavasti linjan miehestä alkaen taustan metsänrajaan, sieltä etualan kautta lamppuun ja päätyen yläosan negatiiviseen tilaan. Toisella tavalla käännettynä lähdetään taas miehestä, taustan kautta etualaan, ja negatiivisen tilan kautta päädytään lamppuun.

Mies, roskis ja lamppu eivät asemoidu kultaisen leikkauksen leikkauspisteisiin, mutta ovat aika harmonisesti omilla alueillaan.

Jännä, miten erilailla näitä voi katsoa.

Näemmä. Itse en näe tässä mitään harmoniaa, vaan sommittelu on yksinkertaisesti radikaalisti olematonta :-) Ainoastaan tuo miehen pään osuminen tässä suoraan tuohon vesirajaan on jippo, mutta mitä sen ympärille on rakennettu?

Ehkä tämä sitten on täydellistä postmodernismia, jota en ymmärrä.

Nimi: vasemmalla kaksin, oikealla yksin?

Kiitos kommenteista.
Näin sen näin ja toteutin, en koko ajan mieti kultaisia leikkauksia ja muita sääntöjä, välillä saa ja pitääkin revitellä :D
Ehkäpä tämä oli sitten sitä Saken mainitsemaa postmodernia taidetta.
Homma hanskassa ja hanskat hukassa..