Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Kävin pikkunikonin kanssa lenkillä. Sää ja maisemat olivat niin ankeat että oli vähällä kamera jäädä taskuun, mutta sitten ajattelin kokeilla saada sellaisen kuvan mistä välittyisi katsojalle masentava fiilis :)

Onnistuinko?

Tää ei oo yhtään masentava. Pikemminkin runollinen. Ehkä hiukan roisi. Näyttää teollisuuden raiskaaman Suomineidon hävyltä. Kaurismäkimäinen "kauas piiput kaasuttaa"- fiilis. Katsoja jää odottamaan puskeeko tuosta rakosesta jotain päästöputken tuomaa inhaa mönjää...

..

Mä en saa tästä mitään ankeaa irti, sävymaailma on tosi piristävä vuodenaikaan nähden.

Paskaset sävyt ja *sensuroitu* puhaltava piippu. Joten kyllä, on ankea kuva. Yhtä ankea kuin Suomen tulevaisuuden näkymät.

*sensuroitu* = jaskaa p:llä

Ihan jees kuva. Jos olisi minun ottamani niin viettäisin puolituntisen tietokoneen ääressä tuumimassa kuinka paljon kroppaisi taivaasta.

Kiitoksia mielenkiinnosta. Ihmismieli on näköjään moneen taipuva. Jollekin ankeuden tulkinta on raikas näkymä ja taas toisinpäin.

Pohdin tässä että onko olemassa yleismaailmallisia juttuja valokuvassa, mitkä pääsääntöisesti tulkitaan ahdistavaksi ja masentavaksi. En tarkoita välttämättä liian alleviivaavaa sisältöä vaan esimerkiksi rajausta sommittelua, sävyjä yms.

Pilvet roikkuvat alhaalla, teollisuuslaitos harmaan taivaan alla, jää murtuu alta työntyvän voiman paineessa… En tiedä onko tämä ihmiskunnalle universaalisti ankeaa, mutta meidän kulttuurissamme varmasti.

On kyllä ankea, mutta hyvällä tavalla. Olkaamme ylpeitä tällaisista maisemista, eipä jossain Los Angelesissa saa tuollaisia kuvia ;)