Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

...näytti tulevan allekirjoittaneelle foorumilla tänään täyteen.

Ajattelin ottaa jonkun kuvankin aiheen tiimoilta, mutta päivä meni muissa merkeissä, joten kuvan virkaa saa nyt toimittaa puolitoista tuntia sitten iltakävelyllä vastaan tullut, korviaan höristelevä valkohäntä(kauris).

Kiitos Matille ja foorumilaisille mukavasta vuosikymmenestä.

Ristus mikä kuva. Täytyy uskotella, että kun mulla tulee kymppi täyteen, saan iltakävelyiltäni samantasoisia.

alsalus kirjoitti:Täytyy uskotella, että kun mulla tulee kymppi täyteen, saan iltakävelyiltäni samantasoisia.

Ei kannata. Minullakin meni moinen merkkipäivä ohi huomaamatta ilman mitään mullistuksia tai jytinöitä. Muistaakseni.

Ei tuosta kuva enää parane!

poweri

Ehken minäkään kävellyt kyllin pitkälle merkkipaalupäivänä. En muista tuliko mitään kuvaa.
Todella hieno kuva. Olen moisen nähnyt yhden kerran irl ja senkin ratin takana ollessa.

poweri kirjoitti:Ei tuosta kuva enää parane

Voisihan noita elikoita olla kaksi.

Kiitos kommenteista.

:)

Tarina jatkuu sen verran, että seurattiin vartti sitten vaimon kanssa ikkunasta, kun samainen valkkari söi kaverinsa kanssa pihalla mustaviinimarjoja pensaista. Piti laittaa kuvakin tähän ketjuun, mutta juuri kun sain kameran hollille, niin säikähtivät naapurin autoa ja säntäsivät karkuun kohti läheistä peltoa, valkeat peräpeilit vilkkuen.

Vaimon mukaan ovat vierailleet parina muunakin iltana, mutta en ole ollut itse paikalla.

Toinen valkohännistä palasi.

Otin tämän kuvan olohuoneen ikkunan läpi, jonka jälkeen astuin varovasti ulkosalle.

Hämärä ja sateen jälkeinen usva kietoivat tienoota pehmeään peitteeseen. Valo, se mitä oli jäljellä, oli taianomaista, utuista, pehmeää. Ympäröivä hiljaisuus lisäsi intiimiyden tuntua. Tuttu, arkipäiväinen ympäristö oli muuttunut salaperäiseksi ja kiehtovaksi, tuntemattomaksi paikaksi.

Seurailin rauhassa kauriin touhuja, välillä rupattelin sille hieman. Säästä ja kesästä puhuimme ja kuulumiset tuli kattavasti vaihdettua. Ehkä vartin verran siinä meni mukavasti, kunnes alkoi olla niin hämärää, että siirryin takaisin sisätiloihin.

Nelijalkainen vieras jäi pihamaalle popsimaan heiniä, pensaiden lehtiä ja marjoja. Lumen aikaan ei ole enää pitkä matka ja mikäli tuleva talvi on edellisten kaltainen, tulee rasvakerros olemaan tarpeen täällä eteläisessä Suomessakin.

Kivoja, mutta aika platkun värisiä kuvia. Vähän tuunaisit noita värejä niin olisi vielä parempi

kuvahemmo kirjoitti:Kivoja, mutta aika platkun värisiä kuvia. Vähän tuunaisit noita värejä niin olisi vielä parempi

Kiitos hyvästä kommentista. Täytyy katsoa mitä näille saa aikaan.

[tilitys/pohdinta]

On tullut aika karkkivärisiä ja kontrastisia kuvia tehtyä pitkään, viime aikoina vähemmän, ja nyt on itsellä jotain kasvukipuiluja sen suhteen, kun on homma menossa omassa sisämmässä uusiksi. Mihin suuntaan - sitä en oikein tiedä itsekään.

Tällä hetkellä tuntuu, että on ote ihan kadoksissa siihen, että miltä omat kuvat tulisi näyttää. Kokemattomuuden piikkiin sitä ei voi ihan laittaa, kun olen fotaria pyöritellyt vuodesta -95 tai -96, myös työkseni. Sitä on nyt vaikea itsekin uskoa, kun on tuntuma täysin kateissa ja tulee tehtyä kuvista ihan mitä sattuu. Yleisesti olen etenkin luontokuvauksessa kyllästynyt överiksi vedettyihin kuviin, jotka ovat visuaalisesti voimakkaita, mutta usein muuten hyvin ohuita ja lähinnä pintakiiltoa.

Tuo ei sinällään ole mikään puolustus näille kuville, koska eivät nämä hyvältä näytä omaan silmäänkään. Täytyy toivoa, että joku päivä löytyy taas se uuden polun pää, että tietää millaisiksi omat kuvat tahtoo käsitellä.

[tilitys/pohdinta]

Kumpiki hyviä peruskuvia, mutta siihenpä se sitte jääki. Ekassa toki on tekninen laatu aika kovaa luokkaa, mut sillä ei kyllä kannata ratsastaa missään nimessä.

Noissakin tilanteissa ois voinu koittaa ottaa kuvia ihan maantasalta - pieni ja mitättömän kuuloinen juttu, mutta monasti tollaset pienetki seikat ratkaisee kuvan erilaisuuden, jos nyt sitä haluaa tavotella. Toki maantasalta kuvatessa kauriista olis ehkä näkyny vai pää tms, mutta jokatapauksessa kuvan ilme olisi ollut tietenkin aivan erilainen. Joskus kannattaa myös ihan vain kikkailla valotusajoilla, varsinkin jos olosuhteet antavat siihen mahdollisuuden (pimeä). Jollain sekunnin valotusajalla kuvattuna toi yköskuva ois voinu olla mielenkiintoinen.. ja yleensä ainakin itellä syttyy aika nopeesti valot et millasta kuvaa haluun mistäki tilanteesta (ts. kuvan idea on heti mielessä), vaikka tilanne olis nopeakin. Ja kuten varmasti tiedätkin, niin kuvan idean ei suositella olevan mikään "pinnallinen" juttu, eli esim. toi valotusaika kikkailu ja sen onnistuminen kuvassa ei saa olla sen kuvan idea, vaan se tulee olla se, mitä se kikkailu aiheuttaa (esim. kauris kääntää valotuksen aikana päätä liikuttamatta muuta kehoa ja näin ollen valotusajalla saadaan aikaan "kaksipäinen kauris"). En tiiä oliko tarpeeksi sekavasti selitetty, mutta jospa sää jtn saisit tosta kiinni.

Tiedän, että nämä "neuvot" ovat aika varmasti tuttuja sulle, mutta yritinpihän auttaa ainaki :)

Noista kuvista näkyy kauriin tietoisuus kuvaajasta, varsinkin kakkonen on hauska, kun korvat höröllä ja syrjäsilmällä huomio on kiinnittynyt kuvaajaan, mutta silti huulet hamuaa lisää ruokaa. Kesyjä elukoita ja niitä on lähestytty taitavasti. Tällaisina dokumentteina nää toimii kuvaparina tai sarjana ihan luomuinakin - mutta kyllä mä tykkään itse teknistä laatua korostavasta käsittelystä, sen kerran kun piirto ja bokeh ovat kohdallaan, tässä tapauksessa ykköskuvassa. Kakkosessa on ilmeisesti aukkoa himmennetty.

Raksu kirjoitti:...homma menossa omassa sisämmässä uusiksi. Mihin suuntaan - sitä en oikein tiedä itsekään.

[kevennys]
- Kuvaa vain yöllä täydellä aukolla, ei koskaan päivällä ja etenkään himmentäen.
- Kuvaa vain nisäkkäitä, ei lintuja, eikä missään nimessä pikkulintuja, hyönteiset ovat ehdottomasti kielletty.
- Kuvaa vain vastavalosilhuetteja, ei koskaan myötävaloon.
- Kuvaa liian hitailla ajoilla, tarähtänyt tai liike-epäterävä kuva on "runollinen".
- Kuvaa valovoimaisilla laseilla, etu- ja taka-alan blurri-muhju on "syvällistä".
- Ryhdy "mystiseksi" ja osta Nikon.

- Käännä kuvat mv:ksi tai mutaisiksi, hehkuvat ja hienot värit ovat pinnallisia.
- Musta ja pimeys on myös "syvällistä".
- Reunoihin rajusti burn toolia mystisen valon luomiseksi.
- Jos kuva on liian laadukas, PS-kohina ja röpö viestii ettet ole laiter*nkku.
- Korosta aina (koska luontokuvissa ei ole sisältöä) että kuviesi tulkinta on katsojalla.
- Muista myös kertoa että kaikki kuvat jotka eivät noudata edellä olevia sääntöjä, ovat roskaa.

Tolla sapluunalla moni luontokuvaaja on löytänyt "oman tavan kuvata". ;)
[/kevennys]

Tännehän on tupsahtanut hyviä kommentteja sillä aikaa kun olin pois.

Stickl kirjoitti: Kumpiki hyviä peruskuvia, mutta siihenpä se sitte jääki.

Kiitos. Jos luit taustajaarituksiani, niin varmaan selvisi, että ei ole "postaan parhaat kaurisruutuni" -ketju tämä.

(Minusta nuo molemmat on aika peruskuvia, sillä erolla, että jälkimmäisellä on itselle tunnearvoa, koska kuvassa on tuttu eläin, hieno hetki ja ensimmäiset ruudut siitä kotipihalla. Muille nuo asiat tuskin tuovat kuvaan lisää merkitystä/sisältöä.)

Stickl kirjoitti:Noissakin tilanteissa ois voinu koittaa ottaa kuvia ihan maantasalta - pieni ja mitättömän kuuloinen juttu, mutta monasti tollaset pienetki seikat ratkaisee kuvan erilaisuuden, jos nyt sitä haluaa tavotella.

Jep. Allekirjoitan kommenttisi noin yleisesti, mutta en näissä yrittänyt hakea mitään erilaista. Kakkoskuvan kohdalla tuo mainitsemasi maantasalta kuvaaminen ei oikein olisikaan onnistunut, kun on olohuoneen ikkunan läpi kuvattu ja alemmas ei pääse ilman sahaa ;)

Stickl kirjoitti:
Joskus kannattaa myös ihan vain kikkailla valotusajoilla, varsinkin jos olosuhteet antavat siihen mahdollisuuden (pimeä). Jollain sekunnin valotusajalla kuvattuna toi yköskuva ois voinu olla mielenkiintoinen.. ja yleensä ainakin itellä syttyy aika nopeesti valot et millasta kuvaa haluun mistäki tilanteesta (ts. kuvan idea on heti mielessä), vaikka tilanne olis nopeakin. Ja kuten varmasti tiedätkin, niin kuvan idean ei suositella olevan mikään "pinnallinen" juttu, eli esim. toi valotusaika kikkailu ja sen onnistuminen kuvassa ei saa olla sen kuvan idea, vaan se tulee olla se, mitä se kikkailu aiheuttaa (esim. kauris kääntää valotuksen aikana päätä liikuttamatta muuta kehoa ja näin ollen valotusajalla saadaan aikaan "kaksipäinen kauris"). En tiiä oliko tarpeeksi sekavasti selitetty, mutta jospa sää jtn saisit tosta kiinni.

Tiedän, että nämä "neuvot" ovat aika varmasti tuttuja sulle, mutta yritinpihän auttaa ainaki :)

Kyllä. Arvostan sitä, että joku jaksaa kommentoida ja/tai perustella näkemyksiään.

Jonkin verran pöytälaatikostani erilaisia kuvia kauriista löytyy; teen Etelä-Suomen sorkkaeläimistä kirjaa ja niitä myös hieman elokuvailen. Ei tässä tietenkään missään mielessä valmiiksi tule; aina riittää uutta opittavaa. Ongelma oli enemmän se, että olen mennyt hukkaamaan johonkin tuntuman kuvieni käpistelyyn. Elättelen vielä harhaista mielikuvaa siitä, että ne oli joskus ihan ok.

elmar kirjoitti: [kevennys]
- Kuvaa vain yöllä täydellä aukolla, ei koskaan päivällä ja etenkään himmentäen.
- Kuvaa vain nisäkkäitä, ei lintuja, eikä missään nimessä pikkulintuja, hyönteiset ovat ehdottomasti kielletty.
- Kuvaa vain vastavalosilhuetteja, ei koskaan myötävaloon.
- Kuvaa liian hitailla ajoilla, tarähtänyt tai liike-epäterävä kuva on "runollinen".
- Kuvaa valovoimaisilla laseilla, etu- ja taka-alan blurri-muhju on "syvällistä".
- Ryhdy "mystiseksi" ja osta Nikon.

- Käännä kuvat mv:ksi tai mutaisiksi, hehkuvat ja hienot värit ovat pinnallisia.
- Musta ja pimeys on myös "syvällistä".
- Reunoihin rajusti burn toolia mystisen valon luomiseksi.
- Jos kuva on liian laadukas, PS-kohina ja röpö viestii ettet ole laiter*nkku.
- Korosta aina (koska luontokuvissa ei ole sisältöä) että kuviesi tulkinta on katsojalla.
- Muista myös kertoa että kaikki kuvat jotka eivät noudata edellä olevia sääntöjä, ovat roskaa.

Tolla sapluunalla moni luontokuvaaja on löytänyt "oman tavan kuvata". ;)
[/kevennys]

Heh. Kiitos elmar tästä.

alsalus kirjoitti:Noista kuvista näkyy kauriin tietoisuus kuvaajasta, varsinkin kakkonen on hauska, kun korvat höröllä ja syrjäsilmällä huomio on kiinnittynyt kuvaajaan, mutta silti huulet hamuaa lisää ruokaa. Kesyjä elukoita ja niitä on lähestytty taitavasti. Tällaisina dokumentteina nää toimii kuvaparina tai sarjana ihan luomuinakin - mutta kyllä mä tykkään itse teknistä laatua korostavasta käsittelystä, sen kerran kun piirto ja bokeh ovat kohdallaan, tässä tapauksessa ykköskuvassa. Kakkosessa on ilmeisesti aukkoa himmennetty.

Kiitos. En näitä yksilöjä yleisesti näe juuri keskiverto valkohäntää kesympänä, mutta tilanteessa helpottaa se, että olen kuvien mallien kanssa vasa-ajoista asti aina toisinaan kohdannut. Kauriit tuntevat hajuni ja hyvänä päivänä saattavat päästää rauhassa melko lähelle.

Muiden ihmisten kohdalla kuvien kauriiden pakoetäisyys on aika normaali, pellolla yleensä minimi 200-250 metriä. Ja kyllä näitä tässä lähimailla metsästetään + koirat hätyyttävät metsästysajan ulkopuolellakin, joten "pientä" haastetta aina lähestymisessä löytyy. On kuitenkin erittäin herkkäaistisesta ja vaistonsa virittäneestä saalis- ja riistaeläimestä kyse. Esim. Usassa näitä pääsee toisin paikoin kuvailemaan puistoissa ja parhaimmillaan rapsuttelemaan kotipihalla, mutta Suomessa on jo monessa paikassa työvoitto päästä kuvausetäisyydelle eläintä pelästyttämättä.

Kiitos alsalus, Lauri (Stickl) ja elmar.

elmar kirjoitti: - Ryhdy "mystiseksi" ja osta Nikon.

Mulla on irl-kuvaajakavereissa yksi (lisäkseni), joka ei kuvaa Nikonilla. Asiaa ei helpota se, että en ole lärvikirjassa, ei löydy mäkkiä enkä omista älypuhelinta.

Jokainen voi kuvitella sitä käännytyksen ja saarnan määrää <3

Valkohäntäkauriin lähestyminen on totisesti haastavaa hommaa. Siltä osin kun tutkit aihetta enemmän, tsekkaa Jussarön saaren valkohäntäkauriit. Se on ainoa paikka, jossa kyseinen eläin on päästänyt minut noin viidentoista metrin päähän. Saaren kauriit ovat niin tottuneita ihmiseen, että se on melkein tuota mainitsemaasi rapsuttelumeininkiä ameriikan malliin.

Kuin pisteenä iin päällä Jussarön saari on aivan mielettömän kuvauksellinen paikka (majakat ja kaikki). Jos mulla olisi löysää aikaa, lähtisin sinne mieluusti muutaman päivän kauriskuvausreissulle. Kun kokonaista laumaa pääsee lähestymään suht vapaasti, avautuu mahdollisuudet vaikka minkälaisiin kuviin.

Jussarö oli pitkään maihinnousukiellossa, ja nyt sinne on päässyt joitain vuosia. Saaressa on merivartiosto tukikohta ja ilmeisesti merivoimilla on ollut siellä aktiivistakin toimintaa. Kauriit ovat sitten asettuneet ties miten kauan sitten samaan saareen ja sopu on antanut sijaa vuosien saatossa tähän nykyiseen kaverimeininkiin.

alsalus kirjoitti:Valkohäntäkauriin lähestyminen on totisesti haastavaa hommaa. Siltä osin kun tutkit aihetta enemmän, tsekkaa Jussarön saaren valkohäntäkauriit. Se on ainoa paikka, jossa kyseinen eläin on päästänyt minut noin viidentoista metrin päähän. Saaren kauriit ovat niin tottuneita ihmiseen, että se on melkein tuota mainitsemaasi rapsuttelumeininkiä ameriikan malliin.

Kuin pisteenä iin päällä Jussarön saari on aivan mielettömän kuvauksellinen paikka (majakat ja kaikki). Jos mulla olisi löysää aikaa, lähtisin sinne mieluusti muutaman päivän kauriskuvausreissulle. Kun kokonaista laumaa pääsee lähestymään suht vapaasti, avautuu mahdollisuudet vaikka minkälaisiin kuviin.

Jussarö oli pitkään maihinnousukiellossa, ja nyt sinne on päässyt joitain vuosia. Saaressa on merivartiosto tukikohta ja ilmeisesti merivoimilla on ollut siellä aktiivistakin toimintaa. Kauriit ovat sitten asettuneet ties miten kauan sitten samaan saareen ja sopu on antanut sijaa vuosien saatossa tähän nykyiseen kaverimeininkiin.

Kiitos alsalus vinkistä. Eipä ole tuolla tullut käytyä.

Mukavia peruskuvia, joita varmasti projektissasi tarvitset ja hienon muiston sait pihakauriista:) Peukut pystyyn myös siitä, että projektin omaisesti kuvaat luontoa ja vielä nisäkkäitä. Lintukuvia on eetterissä ihan tarpeeksi.
Itsekin hain omaa tyyliä ja kun mieleiseni kehitin/löysin, niin jopas taas innosti.