Kävin retkellä ekaa kertaa aikoihi. Hyvin meni. Mukana kirja, vähän sapuskaa, muumilimu, jääteetä ja vettä.
Toki kerrankin kun lähtee aivan tarkotuksen mukaisesti yksin pariksi yöksi rauhottumaan metikköön ni auto tilttaa. Onneksi sattu olee vaihtolaturi sängyn alla niin pääsi vaihtamaan. Muuten ois saanu soitella kyytiä kotiin.
Tuli ihan tämän ketjun alkuajat mieleen tästä retkestä. Pois lukien kirja, joka oli äärimmäisen mukava lisä. Ehkäpä tässä voisi ollakkin loppusyksyksi inspistä että kiertelee taas etelä-Suomen luonto kohteita kameran kanssa. Saas nähä.
Katastrof normal. Kumpi hajoamassa, runko vai kortti? Toki ei tullu ku yksi tämmöne kuva, ja tämän kuvan jälkeen oli ehjiä otoksia. Runko Z6 Nikon ja kortti Sony XQD 64GB.
Harmittaa ku ei oltu samaan aikaan tolla vimosella rastilla, pitäs ottaa ja sopia tapaaminen joskus sinne, jos ei mäki ihan jäässä ni päästäs Hontasella sinne ylös kans. Makkaroita maistelemaan vaik.
Sannille terveisiä ja Nennalle rapsutukset, kissoille miauuuu...
Hieno nähtävyys. Kalliomaalaukset upeita ja muutenkin tosiaan koko ympäristö. Pari kesää sitten kokeilin dronea tulla ja tuli melkoisen muikeita kuvia siitä kalliomaalauksien edestä, kun drone oli jonkun matkaan rannasta järvellä.
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
MattiH kirjoitti: ↑Loka 07, 2023 11 : 00
Onko kyse paniikkihäiriöstä? Joka voi iskeä suunnilleen kelle vaan... Ja joka ei ole mikään pikkujuttu...
-- eipä tarvitse sen tarkemmin avautua...
Ja onhan näitä kaikenmaailman ylirasittumis- yms. reaktioita. Esim. urheilijoilla ylikunto - joka ei sanana ole oikein mitään - josta toipuminen voi kestää toipuminen vuosia...
Kiitos kaikille tsempeistä!
Paniikkihäiriö joo. Kohtauksittain ja jatkuvana. Sen verran voin avata selkeyden vuoksi että oon siis kuormuri mekaanikko erään ruotsalaisen kuorma-auto jätin merkkiliikkeessä. Liityin tämmöseen vapaaehtoseen päivystysrinkiin 2,5 vuotta sitten lisätienestin toivossa ja kokeilumielessä että pystynkö elää sen päivystysluurin kanssa. Alueena Etelä-Suomi Parikkalasta Porvooseen ja päivystys vuoro on joka kolmas viikko 24h maanantai illasta seuraavaan maanantai aamuun. Huomasin ekalla viikolla jo että tää ei tuu toimii mulla, mutta sitten kun tuli se eka tili sen homman alottamisen jälkeen... Lopettaminen unohtu. Jatkoin väkisi.
Välillä oli helppoja viikkoja ettei miettiny koko asiaa lainkaan vaikka puhelin oli taskussa, välillä ei saanu nukuttua. Keikkoja oli vaihtelevasti. Paljon viikkoja jolloin ei keikan keikkaa, joskus makasin räntäsateessa jossain hevonkuikassa keskellä yötä ja luuri saatto soida kolme kertaa yön aikana enkä kerenny kaikkee ees tekee enne ku aamuvuoro tuli jatkamaan.
Pahin viikko, joka saatto olla myös jonkunlaine käännekohta, oli kun helatorstaina tein 23,5h töitä putkeen, töitte jälkeen suoraan Haminaan piti lähteä. Asvalttigrilli auton kytkinsylinteri oli antautunu, mutta ei mitää hajua kumpi eikä oikee pystyny päättelee. Asiakkaalla ei mitään väliä paljonko maksaa kunhan auto on valmis ennen viikonloppua. Hain ensin Lappeenrannasta alasylkan ja eihä se sillä tietenkää lähteny toimimaa. Sit lähin hakemaan Lahesta yläsylkkaa jolla se sitte lopulta aamu kymmeneltä tuli kuntoon. 680km ajoa osien perässä yöllä ja työt päälle. Seuraavana päivänä iltavuoroon ja pääsin klo 22 töistä. Ei jaksanu ajaa kotiin 15min matkaa joten jäin töihi pihalle nukkuu autoon kun klo7 alkaa taas työt kuitenkin. Kerkesin nukkua 2 tuntia ja loppu yö meni kotkassa ja kerkesin sieltä just seittemäksi takasi työmaalle alottamaa seuraavaa työpäivää.
Tommosten asioiden ahistelua ja jännittelyä 2,5 vuotta ja siihen tänä vuonna vielä vähän liikaa jännittäviä asioita niinku toiseen kaupunkiin muuttaminen, töissä toimipisteen vaihto, vähä kaverin häitä joissa bestmäninä ja muita semmosia minulle henkilökohtasesti vähän liian jännittäviä asioita ja soppa tuli valmiiksi lopulta. Alkoholi jää tässä samalla pois kokonaan ainakin koko lääkehoidon ajaksi eli mahdollisesti vuodeksi tai kauemmaksi aikaa. Ja voi olla kun ei nytkään tee pisaraakaan mieli niin sillon siinä vaiheessa on kerenny ohjata mielenkiintonsa niin moniin muihin asioihin kaljan sijasta että elämä jatkuu limulinjalla hoidon päätyttyäkin. Kohti parempaa pyöräily ja kalliokiipeilykuntoa siis mars!
Tuttun olinen tarina. Mulla kävi myös hyvin samalla lailla. Töitä ja stressiä paljon, mutta pahin ja laukaiseva tekijä oli melkein totaalinen unettomuus puoli vuotta. Pari vuotta meni että alkoi olla taas tolpillansa. Monta tarinaa olen kuullut, niissä pahin näille on ollut hyvin vähäinen nukkuminen pitkiä aikoja, mikä taas johtuu liiasta koheltamisesta ja kierre on valmis
raineri kirjoitti: ↑Marras 02, 2023 1 : 04
Tuttun olinen tarina. Mulla kävi myös hyvin samalla lailla. Töitä ja stressiä paljon, mutta pahin ja laukaiseva tekijä oli melkein totaalinen unettomuus puoli vuotta. Pari vuotta meni että alkoi olla taas tolpillansa. Monta tarinaa olen kuullut, niissä pahin näille on ollut hyvin vähäinen nukkuminen pitkiä aikoja, mikä taas johtuu liiasta koheltamisesta ja kierre on valmis
Aijai! Tuntuu olevan tosi yleistä että yöunet menee tuossa samassa rytäkässä. Onneks ite saanu aika hyvin nukuttua.
Oon nyt toista viikkoa töissä. Puolikkaita päiviä iltavuorossa nyt alkuun. Perjantaina se uni vasta maistuki. Ei tuntunu viikko raskaalle mutta sitte ku alko viikonloppu ni uinuin autossa 11,5 tunnin yöunet ja ois jatkunu vielä lisää, mutta alko kiinnostaa liikaa ulkoilu ni pinkasin ylös
Seuraava Vantraveller stoori tuloillaan. Kesäreissun viimeinen osa. Parit screenshotit ja kuvat siitä:
Huristellaan pohjoisesta takasin etelään ja matkalle mahtuu muun muassa alamäkifillarointia, saunomista, pulikointia virkistävässä jokivedessä, eksoottisia elukoita eikä unohdeta kalastusta vielä viimeselläkään videolla!