Lauantaina ajelin melko pitkälle Porista kun ei napannut lojua tasamaalla tomuisessa taajamassa. Rannikolla maisemaa pyyhki rajuja lumikuuroja kunnes viimeinen meni yli ja tuli aivan kuolemanhiljaista. Kaikki tuuli lakkasi kuin seinään ja merikin tyyntyi auringonlaskun aikaan. Yksinäinen hylje piti seuraa ajan hengen mukaisesti sopivalla turvaetäisyydellä pärskäyttäen välillä pinnalla.
Talven tyrskyt olivat taas kerran täyttäneet rannat tuhansilla ja taas tuhansilla pienillä simpukankuorilla joita nyt peitti muutama lumihiutale siellä täällä.
Viimeisen pyryn rippeet katosivat pikaisesti horisonttiin.
Rannan asukkien sulkasatoa
Mukava irtiotto kaikesta koronapaskasta mitä on nyt joka luukku pullollaan. Ainoat ihmiset koko iltana olivat nuori pariskunta keräilemässä simpukankuoria. Morjestimme lyhyesti ja menimme omia menojamme.
Ääniraita:
https://www.youtube.com/watch?v=voQ2ShPJRrU" onclick="window.open(this.href);return false;