Teema: Insinöörin näkemys vs oma

[moonshine]

^^Hienosti onnistuttu tuhoamaan tunnelma. Ei ainakaan tänne välity. Kun on karkkia ja rakennetta joka puolella kuvaa alaa tuutin täydeltä, sitä ei ole oikein enää missään.

Suosittelen kokeilemaan muuttamaan clarityn kokonaan lokaaliksi säädöksi. Ja muutenkin ottamaan vähän iisimmin namiskoiden kanssa.

Löytyisikö moonshine mitenkään rakentavampaa tapaa ilmaista näitä kehitysehdotuksia kuin miten näemmä jostain syystä haluat itseäsi ilmaista? Kyllä se viesti varmaan menee perille vähän ystävällisempäänkin sävyyn.

Tuonkin olisi voinut vain todeta, että parannusta alkuperäiseen on merkittävästi, mutta maltillisemmalla käsittelyllä kuvan tunnelma säilyisi paremmin. Globaalin clarityn sijaan voisi käyttää brusheja korostamaan määrättyjä alueita, ja maltillisempi käsittely yleisemminkin saa luontevamman lopputuloksen. Jotain tollaista? Vai nou?

Mielestäni tälle foorumille sopii naseva kommentointi. Hempeilen senkin edestä sitten oikeassa elämässä.

Kuvien kritisointi on kuvien kritisointia, vaikka kovasti jotkut heput yrittää vetää siitä yhtäläisyysmerkkejä henkilöön.

Ei täällä tarvii turvautua valkoisiin valheisiin. Viimeisessä kuvassa alkp. "raw" on paljon parempi kuin raiskattu versio. Kameran säädöistä +1 contrast +2 saturation (tjsp. nikomin vastineet) ja wb kohdilleen - ja bada bing - huikeeta insinöörikäsittelyä.

[Kryptos]

Dikotomiaa on turha rakentaa. Hempeilyyn ei ole tarvetta, mutta kritiikin ei tarvitse olla tylyä. OlliR:n arvosteluketju elokuulta on mielestäni esimerkillinen osoitus kritiikin jakamisesta.

No, se siitä. Pidän vain rakentavammasta tyylistä kommentoida foorumeilla.

[moonshine]

Ehkä sillä on vaikutusta, että samaan miinaan astutaan sadatta kertaa... ois ees jotain uutta auringon alla.

Mitä enemmän dynamiikkaa, sitä enemmän lähdetään keulimaan ja yleensä sitä huonompi lopputulos. Jonkun pitää joskus muistuttaa, paljon siitä teoreettisesta dynamiikasta mahtuu nätisti näytölle saati paperille, joilla kuvia katsellaan. Isot lelut vaatii isot taidot.

Jos nasevampi palaute hieman kirpaisee, sehän on vaan hyvä. Ihminen oppii ja uusiutuu tunnejälkien kautta.

[Matti_JH]

Ehkä sillä on vaikutusta, että samaan miinaan astutaan sadatta kertaa... ois ees jotain uutta auringon alla.

Mitä enemmän dynamiikkaa, sitä enemmän lähdetään keulimaan ja yleensä sitä huonompi lopputulos. Jonkun pitää joskus muistuttaa, paljon siitä teoreettisesta dynamiikasta mahtuu nätisti näytölle saati paperille, joilla kuvia katsellaan. Isot lelut vaatii isot taidot.

Jos nasevampi palaute hieman kirpaisee, sehän on vaan hyvä. Ihminen oppii ja uusiutuu tunnejälkien kautta.

Moonshine voisi laittaa oman kuvansa esille ja näyttää, miten se oikeaoppinen muokkaus tehdään.

[nomad]

No minäpä heittäydyn leikkiin kun sattuu olemaan sopiva kuva tältä viikolta. Maisemakuvistahan tässä on toistaiseksi keskusteltu? Linkin takana alkuperäinen ja alla käpistelty.



Ja sitten tyypillinen katukuva. Tämän lajityypin tavallisimmat haasteet ovat erilaisia kuin maisemakuvauksessa.

[mremonen]

Otetaanko kilpailu, että kuka postaa tänne isoimman kuvan? Tässä läppärissä on 1920-leveä näyttö ja juuri ja juuri saa kuvan sivusuunnassa mahtumaan. Pienemmällä näytöllä tuosta ei oikein saa mitään irti.

[olli R]

Imatran koski syyskuisessa ilta-auringossa.

Tämä keskustelu alkoi kiinnostaa, kun kerran nimenikin mainittiin. Imaisin tuolta flickr:stä tuon patokuvan ja säätelin sitä oman makuni mukaan.

Minusta alkuperäisessä on ongelmana se, että reunoilla on ihan turhaa kamaa luomassa sitä tasapaksuutta. Rajasin kuvan neliömuotoon, ja jätin vain padon neljä tornia ja vesialtaan (aika lailla linnamainen näky). Oikaisin padon vaakasuoraan.

Nostin hiukan kontrastia ja värilämpöä niin, että ne auringossa olevat osat kellastuvat. Vesiuoman kallio on varjossa, miksi sitä pitäisi kellastaa?

Yläosa on liian valoisa alaosaan nähden, joten siihen graduated filter, highlightsia alaspäin, kokonaisvalotusta alas, claritya lisää.

Lopuksi hiukan clarityä ja vibrancea ylös. Ihan lopuksi vielä lisää kontrastia ja pikkuisen kokonaisvalotusta ylös sekä highlighteja alas, miellyttämään silmää. Jään kyllä miettimään, pitäisikö noista kallioista vähentää tuota violettia sävyä pois.


Pidän lopputuloksessa tuosta linnamaisuudesta ja kivimäisyydestä sekä heijastuksesta vedessä. Jos alaosan kallioita korostaa liikaa claritylla ja värin lämmittämisellä, nousevat ne liikaa esille ja kuva menettää nuo katsetta suuntaavat kohokohdat. Lisäksi lämpimän ja kylmän vastakohtaisuus antaa kuvalle lisää.

Uskaltaudun laittamaan tämän kuvan lightroomissa esille, tuosta näkyy valotuksen ja tuon liukusäädön asetukset.
http://digifaq.info/temp/linnapato.jpg

[mremonen]

Moonshine voisi laittaa oman kuvansa esille ja näyttää, miten se oikeaoppinen muokkaus tehdään.

Yleensä nää kipakan kritiikin puolesta puhujat ei paljoa tänne postaile muuta kuin omia suodattamattomia mielipiteitään. Ja perustelevat niitä sitten millä milloinkin. Kuten vaikka sillä, että kun IRL pitää olla sivistynyt, niin täällä ei enää jaksa. Onhan se tietysti selvää - jos vaikka on naisten alusvaateosastolla myyjänä ja saa koko päivän katsella 200-kiloisia leidejä hakemassa stringejä ja joutuu kehumaan, että kyllä, tällä rouvakin alkaa taas saamaan. Niin kyllä sitä on pakko sitten jossain päästä raivoa purkamaan. Täällä tai liikenteessä. Tämä on yleisen turvallisuuden kannalta parempi.

[paaton]

Nomadin katukuva ja ollin muokkaus ovat minusta oikein onnistuneita pikasäätöjä. Molemmat ovat takuulla lähempänä oikeata elämää, mitä kameran platku tuotos.

Omaan mieltymykseen vaikuttaa varmasti paljon se, mistä kuvia katselee. Jos esimerkiksi on tapana surffailla 500px sivuilla, niin muokkaustyyli jää varmasti mieleen.

[nomad]

Otetaanko kilpailu, että kuka postaa tänne isoimman kuvan? Tässä läppärissä on 1920-leveä näyttö ja juuri ja juuri saa kuvan sivusuunnassa mahtumaan. Pienemmällä näytöllä tuosta ei oikein saa mitään irti.

Sori, pienennän hieman myöhemmin. Kuvat tosin näkyvät aivan hyvin jopa iPadilla :-)

[mremonen]

Omaan mieltymykseen vaikuttaa varmasti paljon se, mistä kuvia katselee. Jos esimerkiksi on tapana surffailla 500px sivuilla, niin muokkaustyyli jää varmasti mieleen.

Tämän johdosta olen lopettanut 500px:n ja muidenkin kuvasivujen seuraamisen: siellä pärjää kun vetää kaikki nupit kaakkoon. Sillä ei ole väliä onko kuva valokuvana hyvä vai huono.

Ja siitä sitten itse asiassa tähän aiheeseen: vaikka alkukuva näyttäisi platkulta, sitä pitäisi pystyä analysoimaan, että toimiiko se kuvana. Jos ei toimi, niin mikään editointi (rajausta lukuunottamatta) ei sitä pelasta.

[-justus]

Uskaltaudun laittamaan tämän kuvan lightroomissa esille, tuosta näkyy valotuksen ja tuon liukusäädön asetukset.
http://digifaq.info/temp/linnapato.jpg

Tällälaillahan tämä toimii mukavasti. Hienoa nähdä miten joku muu näkee saman kuvan erilailla. Ja kieltämättä tämä on huomattavasti todellisemman näköinen kuin tuo minun laittamani. Säätimiä on kovin helppo vääntää kaakkoon vaikka välillä vähempikin riittäisi.

Hyvä ketju jokatapauksessa. En nyt aio omasta näkemyksestä kaikessa luopua, mutta mukava tuota omaa näkemystä on "kalibroida" suhteessa muiden näkemykseen.

[nomad]

Omaan mieltymykseen vaikuttaa varmasti paljon se, mistä kuvia katselee. Jos esimerkiksi on tapana surffailla 500px sivuilla, niin muokkaustyyli jää varmasti mieleen.

Tämän johdosta olen lopettanut 500px:n ja muidenkin kuvasivujen seuraamisen: siellä pärjää kun vetää kaikki nupit kaakkoon. Sillä ei ole väliä onko kuva valokuvana hyvä vai huono.

Sama täällä.

Tämä tosin liittyy yleisemminkin sosiaaliseen mediaan, jossain määrin myös Flickriin. Karkkikuvat keräävät enemmän klikkauksia koska katse kiinnittyy niihin helpommin ja ne näyttävät pikkukoossa yleensä myös paremmilta kuin mitä oikeasti ovatkaan. Ja klikkauksiahan se jengi noilla saiteilla metsästää...

[Experte]

Lisää kuvia kehiin! On mielenkiintoista havaita, että tällä fooruumilla ja ehkä myös yleisemmin Suomessa ollaan hyvin puritaaneja kuvankäsittelyn suhteen. Valkotasapainon saa juuri ja juuri asettaa kohdilleen, kaikki muu on ”karkkia”. Mielestäni kuvankäsittelyn raja menee siinä, jos kuvaan lisätään tai poistetaan jotain mitä siinä ei kuvaushetkellä ollut, esim. auringonlaskua, auringon säteitä, varjoja tai poistetaan jotain muuta kuin kennon pölypisteitä. Tai jos kuvan jotain ominaisuutta revitään yli sen rajojen jolloin sen tekninen laatu kärsii (kohinanpoisto, yliterävöitys jne).

Uudet kamerat kykenevät taltioimaan dynamiikkaa laajalta alueelta. Jos se kaivetaan kuvankäsittelyssä esiin, ei siinä pitäisi olla mitään väärää. Ihmissilmä taltioi toistaiseksi kuitenkin vielä enemmän. Raakakuva on sellaisenaan väreiltään melko halju, värien korostaminen ei ole itsessään mikään synti jos se palvelee kokonaisuutta. Clarity- säädin lisää keskialueen kontrastia ja sen taitava käyttäminen tuo nk. ”filmilookia”.

Itse aloitin kuvaamisen ennen digiaikaa ja esim. Fuji Velvia on todella karkkia kaikille diginatiiveille. Kodachrome korosti tiettyjä värejä suhteettomasti, mutta siinä oli silti sitä stimmungia. Jokaisen tulisi kokea miltä hyvä diakuva näyttää projektorilla hopeakankaalle projisoituna, karkiltahan se näyttää, hyvältä karkilta. Justuksen versio Imatran koskesta oli mielestäni taidokkaasti jälkikäsitelty ja tuo tunnelman esiin paremmin kuin käsittelemätön raakakuva.

[Ohiampuja]

Omaan mieltymykseen vaikuttaa varmasti paljon se, mistä kuvia katselee.

Ja kuinka pitkään. Minusta itsestäni tuntuu että voimakkaat sävyt näyttävät hienoilta kun niitä katselee tässä ruudulla vähän aikaa. Mutta jos pitäisi tulostaa kuva vaikkapa seinälle, niin siinä liika voimakkuus voi alkaa rasittaa.

[paaton]

Omaan mieltymykseen vaikuttaa varmasti paljon se, mistä kuvia katselee.

Ja kuinka pitkään. Minusta itsestäni tuntuu että voimakkaat sävyt näyttävät hienoilta kun niitä katselee tässä ruudulla vähän aikaa. Mutta jos pitäisi tulostaa kuva vaikkapa seinälle, niin siinä liika voimakkuus voi alkaa rasittaa.

Ja omakin mielipide tosiaan muuttuu. Senpä vuoksi raw onkin niin mainio, voit aina palata miedompaan versioon, vaikka olet vetänyt kuvan liian karkiksi aiemmin.

[moonshine]

Lisää kuvia kehiin! On mielenkiintoista havaita, että tällä fooruumilla ja ehkä myös yleisemmin Suomessa ollaan hyvin puritaaneja kuvankäsittelyn suhteen. Valkotasapainon saa juuri ja juuri asettaa kohdilleen, kaikki muu on ”karkkia”. Mielestäni kuvankäsittelyn raja menee siinä, jos kuvaan lisätään tai poistetaan jotain mitä siinä ei kuvaushetkellä ollut, esim. auringonlaskua, auringon säteitä, varjoja tai poistetaan jotain muuta kuin kennon pölypisteitä. Tai jos kuvan jotain ominaisuutta revitään yli sen rajojen jolloin sen tekninen laatu kärsii (kohinanpoisto, yliterävöitys jne).

Uudet kamerat kykenevät taltioimaan dynamiikkaa laajalta alueelta. Jos se kaivetaan kuvankäsittelyssä esiin, ei siinä pitäisi olla mitään väärää. Ihmissilmä taltioi toistaiseksi kuitenkin vielä enemmän. Raakakuva on sellaisenaan väreiltään melko halju, värien korostaminen ei ole itsessään mikään synti jos se palvelee kokonaisuutta. Clarity- säädin lisää keskialueen kontrastia ja sen taitava käyttäminen tuo nk. ”filmilookia”.

Itse aloitin kuvaamisen ennen digiaikaa ja esim. Fuji Velvia on todella karkkia kaikille diginatiiveille. Kodachrome korosti tiettyjä värejä suhteettomasti, mutta siinä oli silti sitä stimmungia. Jokaisen tulisi kokea miltä hyvä diakuva näyttää projektorilla hopeakankaalle projisoituna, karkiltahan se näyttää, hyvältä karkilta. Justuksen versio Imatran koskesta oli mielestäni taidokkaasti jälkikäsitelty ja tuo tunnelman esiin paremmin kuin käsittelemätön raakakuva.

Mä en ainakaan ole minkään sortin puritaani. Ainoa mikä ratkaisee, on se, näyttääkö lopputulos hyvältä. Useimmiten karkki ei.

Kankaalle heijastetun Velvian vertaaminen on erittäin kaukana ylikäsitellystä digikuvasta, jota tuijotetaan (useimmiten paskalta) näytöltä.

Edelleen, laaja dynamiikka on vaikeaa esittää kauniisti ja uskottavasti. Useimmiten vaikka dynamiikkaa olisi kuvassa vaikka kuinka monta EV:tä, kuva näyttää silti todella platkulta. Valo ei pääse oikeuksiinsa ollenkaan, päinvastoin.

Silmä elää, kameran aukko sekä esitysalustan dynamiikka on lukittu.

PS. Clarity on anti-filmi-look.

[R.K]

Olen tässä jo jonku aikaa odottanut, miten moonshine käsittelee kuvat.
Eli raakakuva ja valmis + miten tähän on päädytty.

[nomad]

Edelleen, laaja dynamiikka on vaikeaa esittää kauniisti ja uskottavasti. Useimmiten vaikka dynamiikkaa olisi kuvassa vaikka kuinka monta EV:tä, kuva näyttää silti todella platkulta. Valo ei pääse oikeuksiinsa ollenkaan, päinvastoin.

Niin just. Sitäpaitsi valokuvamaisuus tässä kai on tavoitteena, ei tekniikan rajojen kolkuttelu.

Hyvät kuvat pitää ottaa niin, etteivät kameratekniikka tai kuvankäsittely nouse miksikään kysymykseksi. Noihan on vain välineitä, eivät pääasioita.

[muikkunen]

Hyvä ketju, laittakaa lisää kuvia!

Mitä kuvien uskottavuuteen ja luonnollisuuteen tulee, väittäisin että meidän käsityksiin näistä asioista vaikuttaa enemmän se, millaisia kuvia olemme tottuneet näkemään, kuin ns. todellisuus sinänsä. Esimerkkinä vaikka mustavalkoisuus. En muista vielä koskaan lukeneeni täällä kuvakritiikkiä, jossa kuvaajaa syytettäisiin överiksi vetämisestä sen takia että kuvasta on poistettu värit, vaikka mustavalkoisuus useimmiten poikkeaa havaitusta todellisuudesta paljon enemmän kuin pahinkaan karkki.