Unhoon vaipuvat

Esittele omia kuviasi! Anna palautetta muiden kuvista!
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Kiitos teille Kääkkä ja aikaarska!

Näitä on vielä aikas paljon kovoilla ja lisääkin on tullut "talven" ja kevään aikana. Kun saan vaan ittestäni irti niin tiputtelen kyllä kuvia tänne lisää.
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
Epilobium
Viestit: 1163
Liittynyt: Marras 03, 2017 0 : 39

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja Epilobium »

Kiinnostava ja hyvä ketju,
jossa paljon katsottavaa!
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Kiitos Epilobium!!
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Tyttö välillä kotona ja pitihän hänen tietysti päästä rattiin ettei tuntuma unohdu. :) Eilen ampaistiin matkaan ja soraränneille kun pikitiellä ajossa ei oo jännä päällä. Pelkääjän paikalla miulla oli aikaa karttasovellusta pyöritellä ja tarkemmin tsuumailla. Löytyipä kartalta paikka jossa kaksi kylmää rakennusta joista toinen vaikutti asuinrakennukselta. Eiku peltojen luo isolta uralta sivuun ja kuis ollakkaan siellähän se pellon takana odotti jo meitä!

Kuva

Eipä ole ihan köyhä talo ollut kun moinen kakluuni sieltä löytyi.
Kuva

Huoneet jäi vielä laskematta mutta viisi niitä ainakin on.
Kuva

Salvos on komia ja auringon paahtamat hirret myös.
Kuva

Kuusovinen luhtiaitta, sekään täällä mitenkään yleinen ole koon puoleen. Peltikatto hyvä mutta kuvauksellisesti potaskaa...
Kuva

Aitta käytävä ajan kanssa katsomassa, raput molemmin päin niin ja näin mutta onneks löytyy ne teleskooppitikkaat.
Kuva
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Vaimon bongaus soratien varrelta, meikkis mitään huomannut kun oli hyvä ajella soratulla uralla sopivasti sladissa pitkästä aikaa.

Mut asiaan! Pihaan kun tultiin niin paikka alkoi heti kiinnostamaan.
Kuva

Pikainen vilkaisu aitan puolelle ja emännän perään ettei kerkee kaikkea näkemäänsä miulle huudella. :)
Kuva

Suuremmitta empimättä porstuaan jossa pinkopahvit niinkuin monessa muussakin torpassa.
Kuva

Tuvan puolella uuni heti kiinnitti huomion hienolla maalipinnallaan...
Kuva

Mutta tääpä sattu sopivasti! Sumppia ja puuroa sais het ku klapit tuolta pieneltä pankolta tulisijaan laitettaisiin.
Kuva

Kiire ees meillä mihinkään ole kun aika soljuu sopivasti ilman viisareitakin.
Kuva

Talon ikuinen vahtikin jäänyt siihen katsomaan isännän puukon perään, hyvä niin. Vuh vuh!
Kuva

Eikä pien lisälämpö täällä sisälläkään pahaa tekisi.
Kuva

Puuron jälkeen kyllä tekis pienet aamuettoset terää, hmm...
Kuva

Mut nyt pihalle muuta ihmettelemään!
Kuva


Jatkuu, ehkä...
Oäö18
Viestit: 96
Liittynyt: Kesä 07, 2018 12 : 17

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja Oäö18 »

Ei hitto, näistä tulee haikee olo. Mut hei, eikös kuvat oo silloin hyvii, kun ne herättää tunteita?
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Oäö18, kiitos kommentista!

Kivahan se vaan on jos joku kokee muutakin kuin katsomisen vaivan. ;)
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Eilen kierrettiin ympäripyöreesti 258 km, aikaa meni 8,5 tuntia, kerran evästauko ja yhden kerran R-kioskin sumppitauko. 11 omaa kartoilta kaivettua paikkaa ja muut matkalta löytyneet päälle. Kaksi paikkaa jäi käymättä, 15v koiramme oli mukana ja niiden talojen vaatima kävelymatka olisi ollut hälle kohtuuton eli liki 7 km auringonpaisteessa. Tämänkin kohteen takia jouduin kantamaan sitä kun maasto umpeenkasvaneen tien alueella oli osin turhan kyymäistä. Olis se mennyt ihan hulluna sydänviasta huolimatta mutta kyyt alkaa olla sille oikee vaaranpaikka.

Mut asiaan ja pitkän jyrkän ylämäen jälkeen alueelle tuloon, ekana näkyi aittarakennus korkean mäen päällä.
Kuva

Sitten lähempään tutkiskeluun rakennuksen osalta. Kyllä näin etelässäkin osaa puu olla kauniin väristä kun vanhan ajan hitaasti kasvanut havupuu värjääntyy pitkän ajan kuluessa auringon avulla.Kuva

Ovi ei ollut lukossa joten "pakko" käydä sisällä, ekana osui silmään todella hyvässä kunnossa olevat räsymatot.Olisi kiva tietää milloin kangaspuut on saaneet kyytiä ja nuo matot valmistuneet.
Kuva

Toiselta seinältä löytyi pyydykset joilla aikoinaan on saatu pöytään veden viljaa. Nyt ei enää kalantuoksua huomannut ja katiskassakin oli hiljainen heppu, kait kurre joka on luultavammin nukkunut ikuiseen uneen vuoden 1974 jälkeen
Kuva

Vaik toinen ovi auki on niin vartointi kyllä toimii!
Kuva

Sisäänsyöksyn jälkeen tarkempi tsekkaus aittaan. Ilmiselvästi nuoremman väen kesäpaikka tää aitta.
Kuva

Ja neidon aitta ehkä. Vaikka mistäs sitä tietää. Onhan Suave-Seppokin voinut kysellä apuja misun löytämisen toivossa. :D
Kuva

Mutta täältä löytyi faktaa sille että katiskan ikuisessa unessa oleva kuallut -74 jälkeen koska Aku on ilmestynyt kyseisenä vuonna.
Kuva

Ampiais-aitan oven suljettuani kohti asuinrakennusta.
Kuva

Avoimen oven luota paljastui liki koko totuus...
Kuva

Kahvihammasta kolotti joten loikataan suoraan tuvan puolelle, liesi hyvässä kunnossa, pöytä ja tuolitkin talella. Ainoo murhe tuo huoneen matala profiili.
Kuva

Jäi siis sumpit keittämättä tällä kertaa tässä tuvassa. :(
Paree pakittaa takas porstuaan jossa näin sisääntullessa talonvahdinkin vahtimassa avaimia.
Kuva

Tää ois kyllä pitänyt olla miun Doors sarjassa mutta olkoon nyt täällä kun vaaleanpunaisen oven kohdalla on reikä joka tuli kun menin lattiasta läpi!
Kuva

Suljettuani oven aloitimme marssin takaisin kohti meitä odottavaa nelikkoamme. Se jätettiin sinne kun tie alkoi kadota maisemasta.

Uutta tulee kun kerkee, paikkoja tiedossa monta ja niistä monta vielä kuvaamatta.Mutta ilman suodattimia kuvattuja ne tulee olemaan. ;)
jopisalo
Viestit: 979
Liittynyt: Joulu 02, 2016 17 : 04

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja jopisalo »

tervehdys
Justiinsa oli ylellä joku kuvakertomus autioista, veikkailivat että kolmisen tuhatta tulee vuosittain uusia. Niin että kyllä meillä retkeiltävää riittää.
Ehkä valintani olla menemättä sisälle on houkutuksista huolimatta viisasta, varsinkin kun yleensä kuljen yksin.Saha oli poikkeus, sielläkään en mennyt puretun pään lähelle.
Lisää vaan näitä, saa mielikuvitus uutta pohdintaa...
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Kiitos!

Kun kyliä ja taloja kiertelee niin näkee mikä valtava määrä taloja on seuraavan kymmenen vuoden sisällä piloille menemässä. Katto ja piipun juuri paljastaa jo kaukaa onko talo kuiva vai ei. Ovet monesti lukossa ja verhot ikkunassa mutta katolla metrin aukko josta kaikki mahdollinen menee sisään.

Paree varoa kun moisissa liikkuu sisällä. Itte kyllä meen monesti vaikka ryömimällä osin luhistuneisiin tupiin, ovesta tai kaatuneen seinän kautta. Pahin tilanne jos yksin ja jää jumiin tai tipahtaa lattian kautta kellariin eikä pysty kännykkää käyttämään. Jos yksin oon liikenteessä niin jätän monesti emännälle A4 kartan jossa tilat merkattu täpällä ja vielä nimellä. Jos en löydy niistä niin jostain sieltä reitin varrelta.

Yhdessä kyllä ollaan niillä retkillä yli 90% kaikista kohteista eli apua saattaa saada nopeastakin silloin jos jotain tapahtuisi. Ehkä...

Mut kun ikää yli 60 ni pakko vielä kokea kaikkea kivaa ettei käy aika pitkäksi. Sitten vanhana on kiva näitä retkiä muistella. :D

Eedit.
Jostain syystä oli iso määrä kuvia kadonnut monelta sivulta, nyt pitäis kaikkien taas olla katsottavissa.
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Viikko sitten keskiviikkona tuli tallattua melkein jopisalon ja Mafferin reviirille kameran kanssa. Vanha tuttu paikka edelliseltä ajelulta, silloin kävin yhdessä talossa, nyt emännän kanssa kolmessa. Kaikki saman ison tilan mailla. Kuvia sieltä tulee lisää tänne mut kun tuossa aiemmin kerroin että tulee mentyä aika heikossa hapessa oleviin rakennuksiin niin tuonne mentiin molemmat kun ensin olin hyppinyt ainoat suht lujat parrut esille sen lahomoskan alta. Osu onneks aina liki kohdalleen kengät eli en mennyt märkälahosta lattiasta pahemmin läpi.

Kuva
Maffer
Viestit: 22632
Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
Viesti:

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja Maffer »

Porissa on paljon pashkaa pitkin maaseutua. Ja lahoa sellaista. Turvakengillä olen mennyt sisään muutamassa paikassa sen jälkeen kun sääriä myöten pari kertaa lattia lähteny alta.

Koko Porihan on käytännössä metsä.
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Tuo ei ihan Porin kaupungin lähellä muttei kaukanakaan. Kyllä niitä autioita on ympäri kotomaata mutta lännessä enempi koska onhan siellä vanhaa asutustakin ihan eritavalla jo määrällisestikin. Monesti porstuat heikompipäiset pysähdyttää lattioiden takia, taloista silti kyllä löytynyt hienoja parkettilattioitakin. Jos ei sisälle pääse niin meillä monesti on kiinnostus paikkaan loppunut eka käyntiin. Nuo talot taas sellaisia että taatusti käydään jos läpi maan tulee taas joskus ajettua.
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Sama alue, yhden talon vintiltä.

Kuva

Yksi niistä kolmesta.

Kuva

Sisäänkäynti josta ei päässyt pidemmälle pihalle puiden takia.
Kuva
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Jatkoa edellisiin eli samoilla taloilla edelleen:

Kuva

Kuva

Kuva
Epilobium
Viestit: 1163
Liittynyt: Marras 03, 2017 0 : 39

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja Epilobium »

Mukavahan näitä on
katastella kotioloissa
ilman riskiä lattian läpi
putoamisesta!
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

No joo....

On se niinkin mutta sitten jää se löytämisen ilo, hajut ym aistien tuomat tiedot ja 360 asteen kokemus kokematta. ;)
Epilobium
Viestit: 1163
Liittynyt: Marras 03, 2017 0 : 39

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja Epilobium »

©pjm kirjoitti:No joo....

On se niinkin mutta sitten jää se löytämisen ilo, hajut ym aistien tuomat tiedot ja 360 asteen kokemus kokematta. ;)
Kyllä, ilman muuta, kuvaajan paikan päällä saama
kokemus jää katsojalta saamatta!
Kiva tätä sarjaa on joka tapauksessa pelkästään katsellakin!
Terv. Epilobium
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Epilobium kirjoitti:
©pjm kirjoitti:No joo....

On se niinkin mutta sitten jää se löytämisen ilo, hajut ym aistien tuomat tiedot ja 360 asteen kokemus kokematta. ;)
Kyllä, ilman muuta, kuvaajan paikan päällä saama
kokemus jää katsojalta saamatta!
Kiva tätä sarjaa on joka tapauksessa pelkästään katsellakin!
Terv. Epilobium

Kiitos Epilobium!

Laittelen kyllä lisää kuvia aina välillä.
©pjm
Viestit: 6447
Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08

Re: Unhoon vaipuvat

Viesti Kirjoittaja ©pjm »

Ravistelen välillä tältä ketjulta pölyjä poies eli reilun vuoden takainen käynti pellonreunan metsän siimeksessä olevaan mökkiin.

Piharakennus ei sisältänyt mitään special kivaa, mitä nyt vanha JF niittosilppuri piileksi katoksen alla.
Kuva

Kuten kuvasta näkyy niin mökin naamiointi on luonnollinen ja toimii taatusti ympäri vuoden.
Kuva

Sisälle päästyä ensimmäisenä osu silmään pikkuisen paituli joka roikkui hengarissa ikkunan luona.
Kuva

Toinen huone taas, tapetti kyllä pysäytti vähäksi aikaa! Kunnon ämpärikännin jälkeinen darra ja tommone tapetti aamulla näkökentässä autioittaa kyllä mökin kuin mökin!
Kuva

Kotia tuolta kurvailtiin monen mutkan kautta ja yhden mutkan jälkeen tuli moinen näky eteen. Liekö jääneet siihen kevätsiivoilujen jälkeen juhannusta oottaamaan vai tikut ollu kateissa kun elokuussa vielä mennyt historia siinä pellolla oli kaikkien tutkittavana?
Kuva
Vastaa Viestiin