Reissailua

[Kääkkä]

Niin se aika rientää. Lauantaina pääsee taas harrastusten pariin. Eli eikun pohjoseen. :D

Muistoja muutamia männä retkeltä.

Keskiyön kajoa Arnoyan saaren takana.


Kvaenangstindanen heijastus.


Maursundtinden. Tuijottelin tuota melkeen koko lounas pysähyksen. Kohtalaisen hienon näkönen huippu. Toteemi näkyy kuvassa yläällä.


Sitten hypätäänkin Ruotsiin ja Kattilakoskelle. Övertorneån kulmilla.


-offtopic-
Musiikki on ollu aina lähellä sydäntä. Rykäsin reilu kilowatin rokki vehkeet Peltihotelliin. Samalla tuli värkättyä pitkään suunnitteilla ollut kattohylly tuonne katon takaosaan. Tankki täyteen ja Jani Wickholmin- Sininen tie pauhaamaan. Alkaa tien pintaa vasten loistava laskeva aurinko näyttää oikeesti aika hyvältä.

[©pjm]

Tuo on hyvä tapa elää, vielä jyllää muistot edellisestä mielessä kun jo uudelleen on the road!

Siistejä on maisemakuvat, mieluusti niitä katselee näin työpöydän äärellä.....

Ruuvaa nupit kaakkoon tänään 21.00 ni voin kuunnella musaa meiän parvekkeella saunan jälkeen! :D

[Kääkkä]

Heh joo, voi olla notta omilta naapureilta ei paljoo hymyä heruis :D

11 päivän ruskapakureissu päätty eilen. Kilsoja 3250km, kolmen maan alueella ja kahdella eri aikavyöhykkeellä. Kaikki ennalta suunnitellut päivävaellukset jäi tekemättä säitten takia. Kuitenkin tuli kahlattua jalkasin hangessa merenpinnan tasosta 850 metriin ja toisaalla tehtiin sama myös autolla.

Kiireet saatiin huljutella paljuun ja telttasaunaan ennen lähtöä!

Kuvaa on taas vähä liianki kanssa. 4gt läpikäytävää. Syksyn illoiks tekemistä!

[©pjm]

Teilä on kyllä hyvä tukikohta käytössä!

Sillo ku tuli viestis jotta yksin suuntaat takas ja aiot kiivetä ni sanoin emännälle että nyt oottelen kyllä seuraavaa viestiä suht pikaisesti. Mut onneks et telonu ittees siellä lumisessa rakkakivikossa.

[Kääkkä]

Joo se oli kyllä aavistuksen haastavaa hommaa.. Tulipahan kokeiltua :D Siitä reissusta kuvaa ja tarinaa myöhemmin.

-Saavuttiin Kemissä, jonkun lammen rannalla nukutun yön jälkeen Kilpikselle ja katoin säätiedotteita Kågenin suuntaan. Näytti kaatosadetta seuraavalle kymmenelle päivälle ylihuomisesta eteenpäin. Ei muuta kun yötä myöten työntämään vielä yks kolme tuntia rajan yli että pääsee edes yhtenä päivänä seikkailemaan sateettomalla Kågenin saarella.

Perillä olikin tervetulo valot taivaalla.


Aamulla tiirailin Store Kågtindenin huippua ja pilvessä oli. Ei auennu muutaman tunnin odottelunkaan jälkeen. Piti tehä taas radikaaleja muutoksia reissun kulkuun.

Päätettiin lähtee viereiselle Breikågenin huipulle joka oli 683m korkeutensa ansiosta pilvipohjien alapuolella. Nousu oli sen verta lyhyt että päätettiin lisätä vähän mielenkiintoa ohittamalla pää- polku ja menemällä melkeen suoraan parkkipaikalta ylös noin 40 astetta jyrkkää railoa pitkin. Jälleen taas vertailupohjaksi Levin G2 maailmancupin rinne 27,5 asteen jyrkkyydellä. Hyvää treeniä. Askeleitten tarkka sijottelu ja tasapainon haku alko olee jo vähän suuremmassa roolissa kun ennen.

Pakollinen huippupönö. Jälleen. Kotka lenteli tuolla vasemman puoleisella lammen pinnan tuntumassa.


Kågtindanen huippua pilviharsossa.


Store Kågtindenin itä huippu. Tämän länsi huippu piti huiputtaa mutta jäi taas seuraavalle reissulle.


Joku halo ilmesty taivaalle myös.


Tää kuva kertoo reissun pää- teeman. Kovat sadekuurot. Tosiaan Varkauden kohdalla alko kaikenlisäks tulvia vettä autoon. Olin porannu yhden kattovanereitten ruuvin katosta läpi. Ei muuta ku miettimään millä tukitaan ja purkallahan se tukittiin. :D


Skjervoyn kaupunkia sataman aallonmurtajalta. Kalakasvattamoja oli ihan murtajan vieressä ja sai parhaimmillaan kuvan jossa oli kolme jalokalaa samaanaikaan ilmassa. Huvittavan näköstä ku pomppivat niissä altaissa.

[Kääkkä]

Autoseikkailu! Parasta.

Nelipyörävaellus Guolasjavrille Raisduottarhaldin juurelle yöksi ja takas. Aamulla oli keli sen makunen että jäi Haltin huiputus odottelemaan kesäsempiä kelejä.

Tosiaan matkaa Birtavarresta alimmalta leirintä parkkikselta 17km kapenevaa hiekkatietä pitkin ylös. Kokonaiskorkeuseroa reitillä en tiedä mutta alku on noin 100m ehkä ja loppu 750m korkeudessa. Käväsee kyllä reilusti yli 800m muutamassa kohtaa. Kaverin kanssa perillä todettiin että ollaan myö monenmoisis paikoissa nukuttu mutta ei kyllä näin skutsissa ikuna! :D Yks auto oli matkan varrella ja siinä oli rengas vanteen ympärillä solmussa. Aiemmin oli saamelainen mummeli jonka auto oli hyytyny jonnekki vielä kauemmas pöpelikköön. Nuori tomera mönkijällä kulkeva saamelais nuori lähti mummua auttamaan.

Alussa serpenttiini tietä jonkuu matkaa, sitten eteen aukeaa tälläinen, sanosinko suhteellisen mykistävä näky. Yks hienoimmista maisemista taas mitä oon koskaan nähny. Kuin kahden vuodenajan risteyskohta.




Tuo murikka käytiin illalla lämpimikseen huiputtamassa. Pidettiin illan suussa myös Raisduottarhaldin olympialaiset. Keihäänheittoa ja palaneen saunan kamiinan sytytys. Keihäs lensi mutta kamiina ei syttyny. Illan hämyssä selvisi syy. Piippu hormi oli tukittu jonkun märillä kalsareilla. Se siitä.


Vastamäessä Raisduottarhaldin itä- seinä.


Piiru pilvien alla.


Loppuun pari muistoa uskollisesta kulkineesta ja kakkos kodista.


Aamulla tosiaan keli oli tämä. Lunta pyrytti.

[aikaarska]

Tunnelmallista reissusettiä. Kyllä nämä arktisen luonteiset valokuvat vaan miellyttävät silmää - ja mieltä.

[Shuko]

Tulee ihan vilu jo pelkästä ajatuksesta kuinka raikasta keliä tuolla on ollut.

[Kääkkä]

Kiitoksia!
Heh joo tuntukin vähän viileelle etelän kelien jälkeen. Reissun jälkeen etelässä olikin jo melkeen samallaiset kelit.

Mutta hei, stoori jatkuu.

Fillari tuli tosiaan raahattua mukaan tällä kertaa.
Pari kertaa ollu jo mielessä että pitäskö ottaa mukaan mutta oon jättäny pois kun oon luullu että se on vaan tiellä kun ei saa takaluukkua auki ilman pyärän irrotusta. Tällä kertaa tein poikkeuksen ja eipä tuo juuri matkan tekoa haitannu.
Pari miniseikkailua sai tuolla aikaseks.

Skibotnissa Skibotnelvan reunoilla käytiin sykkelöimässä. Aamupäivän nopeahko vajaan vitosen lenkki mettäpolkuja ja teitä pitkin.

Taustalla keskellä kuvaa näkyvä terävä piikki huippuharjanteessa on kesän reissulla huiputettu Falsnestinden. Jyrkältä näyttää tästäkin kulmasta tuo loppu jyrkänne juuri ennen huippua.






Illan suussa ajettiin Sykkelvei nimisen piston kohdalle jokusen kilometrin ennen kilpisjärveä norjan puolella. Raitin nimi taitaa olla suomeksi pyörätie. Käytännössä huoltotie joka kulkee ylös padotun Rihpojavrin rannalle jonkun tutkimuslaitoksen luo. Toinen haara tietä jatkaa ylängöllä meren suuntaan muutaman kilometrin.
Ajattelin että lähden reilu tuntia ennen auringonlaskua ylös fillarilla kamera selässä. Oma ennakkoluulottomuus yllätti jälleen. Ei ollu mikään pikku mäki. Ajoin reilu tunnin mäkeä ylös. Alas pääsi toki alle vartissa. Vauhti ilman jarruja olisi kiihtyny murhaaviin lukemiin muutamassa sekunnissa alaspäin mentäessä.
Ylämäessä tuli kolme tutkimuslaitoksen autoa vastaan joista viimenen pysähtyi ja juteltiin ralli-englannilla hetki.
Ovat kuulemma ma-to töissä siellä mökissä järven rannalla, sitten alkaa viikonloppu. Vaiheltiin havainnot lumitilanteista ympäri kalottia. Kuulemma Kautokeinossa ei ollu edellisenä viikonloppuna talvesta tietoakaan. Mutta näillä seuduilla oli kuulemma todella kaunista yläällä kun ruska ja lumi loistaa. Isäntä ties mistä puhui ja lähti ajamaan Tromssaan ja minä lähin jatkamaan ylös.

Nordre Rihpogaisi, 1319m.


Polkuohjus


Takasin paluu tapahtu lumipyryssä.

[JL Anttola]

Nää kääkän kuvat pitäs kieltää; taas alko ajatus vaeltaa ens syksyyn ja ruskaan... ottasit vaan sieltä seiniltä ja huipuilta kuvia, ko niitten kohalla voin jo luovuttaa, ei ees tee mieli sinne. Mutta on ne vaan niin hienoa settiä miun silmissä, että laita kuitenkin, kaikki kuvat.

Tuo cykkelvej; oliko siinä allaalla mittään merkkiä tai ohjetta (niiko lukittua puomia tai sellasta), millä sinne saap ajaa? Ja jos saap ajaa, ni menneekö ihan matala henkilöauto, vai pitäskö olla maavaraa ja mahollisesti usseemmassa pyörässä vetoa, mikä on siun arvio? Ko vähä eppäilen, että miun fillari ei ees kihtilääkkeen voimin mene sitä mäkeä ylös. Vähintäin pitäs laittaa sähköfillari ja rahdata se mukkaan. Tai ottaa kärri hinaukseen ja leikkienduro sinne kärriin, kait sinne moottoripyörällä varsin sais ajjaa?

- alko anttolan ukolla taas mielikuvitus laukkaamaan -

[Maffer]

Osta Land Cruiser ja aja ylös. Ei tartte endurookaan sit mihkään.

Yleensä ihmisen tekeleet paskoo maiseman kuin maiseman mut tarpeeksi kaukaa katsottuna tuo tie solahtaa ihan jees sisään tässä viimeisessä kuvassa.

[©pjm]

Sinne lähtee muistaakseni ihan ok tie, sitä en muista onko ajo autolla kielletty vai ei, ei olla koskaan risteystä pidemmälle menty.
Harmi..... :(

Jos maastoautoa tarvii niin Toyotan FJ40 on se ainoo oikee tapaus! Toisaalta autolla kuin autolla pääsee melko pitkälle jos osaa ajaa ja tuntee auton ominaisuudet. Sen opin vuoskymmenet sitten autosuunnistushommissa.

Komeet on ollu Miska siulla siellä maisemat, tuonne varmaan jäi kaipuu ja kova sellainen.

[Kääkkä]

Toi tie on tosiaan lukitulla puomilla varustettu jo ennen sitä joen yli menevää siltaa. Eli tutkimuslaitoksen ukot ajelee puomin läpi mutta kaikki muut kävellen tai zykkelillä! Tie itsessäänhän on minun nähden ihan etuvedolla mentävä. Hyvässä kunnossa vaikka vähän mäkeä onkin.

Tolta tieltä lähtee itseasiassa haaroja muitakin. Koutajärvelle menee yksi ja sieltä pääsee ilmeisesti jotain polkuja pitkin aina Kitdaleniin. Yksi polkuhaara menee Raikiskaisan juurelle, yksi lähtee Moskkogaisin huipulle, yksi lähtee kiertelemään pienempiä järvie Moskkogaisijunnin ympäri ja näyttäs menevän yhen pikkujärven ylikin. Liekkö kulku lähinnä talvisaikaan vai onko siellä jopa kapulalossi. Mene ja tiedä.

Norgeskart on aika pirun hyvä kartta noita varten.

[Kääkkä]

Perjantai päivänä vieteltiin kaverin synttäreitä kilpiksen rannalla jossain puskassa. Löyty muuten polun päästä oikee pikkukivinen "hiekkaranta".
Koko reissun seuraili millon mikäkin haaskalintu odottelemassa millonka ukot haukkaa liian ison palan purtavaksi poluilla ja tapahtuu tuupertuminen.

Tuona iltana haaskalinntujen virkaa toimitti korppien sijasta kaks kappaletta tämmösiä kavereita. pjm:n kanssa ristittiin merikotkaksi. Majesteetillisen näkönen otus. Monta kertaa kyllä näkyny noita mutta nyt ekan kerran sen verta lähellä että sai välttävän laatuista todistusaineistoa sinistä tylsää taivasta vasten.


Samana iltana revontulia kyttäämässä rannalla. Ei näkyny. 50mm sigman kanssa pikkusen teknisiä ongelmia. Vaatii pimeellä käsin tarkennuksen äärettömään ja jotekin todella hankalaa saada terävää jälkeä oikeen millään aukolla.

[Kääkkä]

Sitten reissun ainut totinen huiputusyritys.

Oteraksla alt.1235m, Oteren, Storfjord, Norja.


Alhaalla kattelin että näyttäs suht koht hyvältä pilvipeiton suhteen. Välillä käy huippu pilvessä mutta saattas olla pilvikatot jopa niin alaalla että huippu on niiden yläpuolella.

Lähin tamppaamaan ylös poikkeuksellisesti jo aamupäivällä. Puurajan saavutin taas noin noin 50 minuutissa. Siitä reilu tunti eteenpäin alko olee melkosen hazardia eteneminen ja pilvetkin alko paksunemaan. Lunta oli paikkapaikoin lähes polveen asti ja kaikki ketkä on tunturissa rakalla kävelly ymmärtää mitä tuo on saattanu olla upottavassa tuoreessa hangessa.
Ajattelin sääriluitani ja nilkkoja ja löin pelin poikki 850m korkeudessa.

Tarvoin reunalle ettimään kuva apajia ennen alas lähtöä. Komeeta maisemaa oli Kitdalenin ja Oterenin suuntaan noiltakin korkeuksilta. Huiputtaa tuo täytyy silti joskus paremmilla olosuhteilla. Otertindenin suuntaan pitäis löytyä aika huimaavia näkymiä ylhäältä.

Oterakslan pohjois-seinää. Taustalla kohtalaisen massiivisen näkönen Mannfjellet ja ihan oikeessa yläkulmassa Jiehtanasgaisi 1552m.


Oterenin kylää pilvi harson takana.




Selffie- pelleily Kitdalenin suuntaan.

[Shuko]

Ihana tuo joen kiemurtelu.

[Maffer]

Ohan se. Mut nyt se on "dronekuva". Eikun pikkasen etualaa mukaan niin saa syvyyttä lisää.

[Kääkkä]

Tattista!

Se on dronekuva ihan tarkotuksella. Halusin rajata tuohon joen mutkaan. Kaikissa muissa kuvissa oli etualaa läheltä niin yksi erilainen joukkoon.


Tää oli siinä mielessä poikkeeva reissu että tuli ihmeteltyä myös kaupunkien laitoja kotiin-paluu roadtripin muodossa joka kulki reittiä Tromssa, Tamokdalen, Barbufoss, Narvik, Riksgränssen, Abisko, Kiiruna, Överkalix, Kalix, Haaparanta, Tornio.
Tamokissa oli todella jylhän näköstä. Tie kulki Blåbaerfjelletin ohi jolle ne kolme epäonnista katosi viime talvena ja osa löyty vasta keväällä..

Tromssa oli mielenkiintonen kaupunki kun keskustan alla menee valtaväylä tunnelissa. Liikenneympyröitäkin oli tunnelin varrella.
Ajelin saaren ympäri vielä ennen pois lähtöä. Populaa oli ku muurahaiskeossa.
Ja Scanian toimipistekkin löyty. Ois pitäny käydä kysymässä hommia..

Päiväunet nukuin Tromssan länsi puolella mäessä jonkun asuinalueen työmaaparkkipaikalla. Odottelin että iltahämärä saapuu ja valot syttyy.


Arktisesta katedraalista yritin saada kuvaa mutta kaikki pisti kampoihin. Saaren puolelta ois saanu kun olis kävelly vähän kauemmas sillasta. Sillan toisella puolella oli työmaa alue korkeine portteineen. Kävin katedraalin etupihallakin mutta justiin kun tökkäsin kameran jalalle, alko tulee vettä kaatamalla ja linssi kastu. Näytti sen verta paksulle kuurolle että lähin poies. Ens kertaan siis. Fillari olis ollu mukava kapine tuolla liikkumiseen. Se oli mukana mutta eipä huvittanu sateessa lähtee silläkään ajelemaan.


Lentokone bongausta aikasemmin päivällä.


Narvikkia kattelin kaupungin laidalta tietullien ulkopuolella. Sinänsä turhaa kun jouduin tulliin ajamaan kuitenkin että pääsin ruotsiin.

Joku purtilo kellui kaupungin edustalla.








Viimenen yö Norjassa meni jossain Narvikin ja ruotsin rajan välissä.

[Toli]

Hienoja kuvia erittäin tutuista maisemista! Omaan silmään iskee etenkin kuva Narviikin kaupungista, jossa vuoret ovat taustalla.

Ei kuvaukseen liittyen, mutta muutoin vinkkinä tuolla vuorilla kun temuat, niin aika usein syksyllä eri toimijat järjestää lumiturvallisuus luentoja ja kursseja jopa ilmaiseksi (eri yhdistykset ja alan kaupat, jne). Nimestä huolimatta siellä usein käsitellään vuorilla liikkumista myös laajemmin kuin vain lumiturvallisuuden näkökulmasta. Etenkin yksin liikkuessa tuolla kannattaa olla erittäin varovainen, homma kun harvoin on edes omissa käsissä. Itsellä ainakin helposti aistit ja mieli meinaa turtua riskeihin, kun ylös meno kestää ja ympäristöstä tulee helposti "liian tuttu".

Samoin kelin vaihtuminen ja paikalliset ilmiöt saattaa helposti yllättää suomalaisen, me tasamaan tallaajat kun ei oikein olla noihin vuoriston mikroilmastoihin totuttu ja eteen saattaa tulla tilanteita, että vuorelta ei välttämättä pääse pois enää siinä vaiheessa, kun tajuaa että nyt olisi syytä lähteä.

Tarkoitus ei ole missään nimessä jeesustella, vaan rohkaista kokemaan ja oppimaan lisää. Näissä tarinoissa on hyvin paljon samaa omien kokemusten kanssa ja nyt taaksepäin katsoessa toivoisin, että esim. tämä kirja olisi ollut olemassa silloin kun ensimmäisiä kertoja vuorilla tuli touhuttua https://www.adlibris.com/fi/kirja/vapaa ... 9529278893

[©pjm]

Pitäs joskus nousta sieltä pikitieltä eres 100m korkeemmalle ni näkis ees osan noista maisemista...

On ne upeita, siis maisemat, kun jaksaa kiivetä vaan. Mut toisaalta nuo kaupunki- ja siltakuvat on myös edukseen. Ja sopivat kyllä tähän ketjuus kun Kääkkä Norjaan. ;)