Reissailua

[©pjm]

Uutisissa vähän aikasemmin kertoivat että hiekka suuntaa kohti Etelä-Suomea, saattaa siis se olla syynä ilmiöön?

[Kääkkä]

Voi olla joo. Jännä juttu kyllä kun hiekka kantautuu näin kauas ja vielä tollasen mutkan kautta.

[Kääkkä]

Hämyinen ja kaunis ilta Saimaan rannalla.

[temama]

Hämyisen kaunista tottamaar! Fiiliksen voi aistia.

Yllättävän vähän vettä Saimaassa, vaikka kevätaika?!

[Vieras1]

En oo meloottiakaan uskaltanu laskea vesille; voip peräevä karahtaa kiville... ja nuorempien miesten on syytä vähän harkita uimaan menoakin.

Kääkän hiekkaranta on karkearakeinen, melkein ko ois filmille kuvattu. Kauniin hämyisät on kuvat silti, niiko temamakin totesi. Kylmältä tosin näyttää, melkein pit hakea kuvia kattoissakin villapaita varoilta.

Vieras1

[Kääkkä]

Viileän näköstä olikin joo! Vaikka ei kyllä palellut. Lämmintä tais olla noin 12 astetta.

Ja vesi on todella matalalla. Mihin lie kadonnut. Voimalaitos pyöriny punasena Imatralla. Tai kanava vuotaa.

[Kääkkä]

Lisää samalta rannalta mutta viikkoa myöhemmin.

[Kääkkä]

Yö ja ilta äkäisen Saimaan rannalla. Piti kalastaa koko ilta mutta huonon syönnin ja kovan tuulen takia alkoikin kuppi kaatua. Loppu illasta intti kaveri ajeli veneellä nuotiolle mukanaan pullo viinaa. Hauska ilta.



Surffi kelit.

[Kääkkä]

Viime viikonloppuna pääskin kokeilemaa kunnolla perhonheittoa. Pieni virta paikka suur-Saimaalla. Tarkkoja heittoja sillan imuun ja tietyssä kohtaa veto, kala oli koukussa ekalla neljällä heitolla putkeen. Pieniä sinttejä mutta hyvää harjotusta!


Perhojaki tuli sidottua Saimaan äärellä. Tässä Parachute Adams.


Ja juhannus retki sijoittui tällä kertaa Huuhaalle. Mukana telttasauna ja palju. Kaasugrilliä unohtamatta. Melkonen ihmis-magneetti oli tuo leiri. Kolmestaan lähdettiin ja parhaimmillaa oli noin 30 henkeä samaan aikaan leirissä. Porukkaa lappas kylään vesiä ja rantaa pitkin. Saunassa saatto olla samaan aikaan junnareita, hippejä, yks alaston viikinki, 65v reivaaja täti, ja pari hassua venäläistäki.

Jossain kohti saatiin päähä että lähetään tyyppäämään naapurileirin perävaunu tyyppinen sauna. Yhtäkkiä ollaan pienessä 90 asteisessa kopissa 8:n tuntemattoman ukon kanssa ja joku niistä räimii ihan tosissaan auringon polttamaa selkääni tulikuumalla koivu vastalla. Ehkäpä perinteisin ja hienoin juhannus minulle toistaseks!


Eräs saunavieraista oli oikeen asialline ulkoilma harrastaja. Sitkeesti yritti melkeen tunnin saada Paraboardin varjoa ilmaan järvessä mutta tuuli oli just niin laiska ettei noussu. Levitti varjon rannalle ja meikäläiset piti tuota hetken pystyssä ja johan lähti!

[Kääkkä]

12 päivän reissu taputeltu. 2800km, paikoin 94 metriä meren pinnan alla, paikoin 1059m pinnan yllä. Lapin taimen joilta norjan jäätiköille. Oli hellettä ja pakkas-öitä.

Vähän kokemus/rentoutumis puoli edelle meni tämä reissu. Välillä jakso ihan keskittyä kuvaamiseen mutta valtaosa on käytännössä räpsyjä.

Ajelin ensin käsivarteen eräälle pienelle joelle jossa tiiän että on saatu taimenta. Ja nyt ei oo kyse mistään istukkaista vaan ihan oikeista, kauniista luonnon taimenista. Ekana iltana sain yhteensä 5kpl pieniä taimenia pienellä mustalla pintaperholla. Oma tekele tietenkin. Tallustelin joen vartta pusikossa kahteen asti yöllä. 500m matkaan meni kymmeniä minuutteja paikka paikoin puskien takia. Seuraavaksi säntäsin Könkämäenenolle ja sieltä viikoksi norjaan. Mutta viimesenä iltana palasin takas tälle taimen joelle. Ajoin huonoa hiekkatietä 7km erämaan suuntaan päätieltä. Lähin tutkailemaan joen vartta ja en löytäny tunnissa ensimmäistäkään heittopaikkaa. Luovutin ja lähin juomaan viinaa autolle. Seuraavana päivänä oli takki jo aika tyhjä ja kalastuslupaa oli klo 19 asti jälellä. Ajelin takas alajuoksulle paikkaan jossa olin viikkoa aiemmin. Söin ja nukuin klo 17 asti ja mietin että pakko jaksaa vielä kerran lähteä rämpimään tonne joen varteen. Ennen sitä heitin pilailumielessä ihan leiripaikan viereen pinturin keskelle jokea. Naps! Hienoin kala ylös mitä oon ikinä saanu. Märillä käsillä parit kuvat kaverista, klinkki irti huulesta, elvytys ja tämä lähti pirteenä takas uiskentelemaan. Todella hieno kokemus ja iso sysäys vahvistamaan innostusta kalastusta kohtaan.


Joen varressa yöllä. Eipä juuri muita ääniä kuulunu kun itikoitten ininä.

[©pjm]

Nyt kun toit pöytään nuo maukkaat alkupalat niin jäi nälkä vielä eli laita vaan kuvia esille!

[Kääkkä]

I will!

2016 syksyllä kävin eka kerran yrittämässä huiputtaa norjan huippuja.
Kohteeksi valikoitui tuolloin Falsnestinden 1059m Skibotnin edustalla. Nousu jäi tuolloin kesken 800m korkeudessa kun loppu kunto ja uskallus.
Nyt kolme vuotta myöhemmin kävin kiipeämässä loput pari sataa metriä. Lähestulkoon yhtä mahdottomalle näytti nousu tänä päivänä kun sillonkin ja täytyy sanoa että haastavin nousu minulle tähänmennessä tuo viimene 100m. Kapeahko, jyrkkenevä harjanne kaartoi kallioseinän taakse jossa seinä nous todella jyrkäksi 50m verran jonka jälkeen urku auki ja nelin kontin karhukävelyä loppu mäki ylös ja se oli siinä.

Ei olis kyllä iki päivänä ekana nousuna, varsinkaan yksin menny tuo loppu sillosella kunnolla ja kokemuksella. Kehitystä on siis tapahtunu johonkin suuntaan. Ugh!

Valokuvaamisen parissa kehitystä ei näemmä ole tapahtunu mihinkään suuntaan..
Aivan suunnaton jortikka otsassa tuon ekan kuvan taivaan takia. Ainut mikä lohduttaa on olosuhteet kuvan otto hetkellä.
Huippu oli siis pilvessä. Sain kaksi mahollisuutta räpsiä kuvia joissa näkyy tausta maisemaa vähän myös. Tuikkasin aukon esivalinnan päälle kamerasta koska kirkkaus muuttuu pilvien väistyessä ja se aukko voi olla todella nopea ja säätöihin ei ole aikaa. Ja tuohon vielä lisänä että minulla oli vaan aavistus siitä miltä pilven takana näyttää eli mahollisuutta ihmeemmin sommitelman säätelyyn ei ollu muun kun jalkojeni alla olevan reunan osalta. 20min odottelun jälkeen tuli eka 5 sekunnin aukko pilvessä. Tuloksena eka kuva. Halusin toisesta vinkkelistä vielä kuvaa joten kiersin eri kohtaan. Odotin 5 minuuttia ja sain piirun pidemmän aukon pilvessä. Kuvat talteen ja aattelin että kirmaan vielä varuiks edellisille jalan sijoille ottaa uuet kuvat edellisestä asetelmasta JOS niissä on menny joku pieleen, mutta samassa aukko katosi ja pilvi alkoi paksunemaan. Sormet oli niin jäässä ettei huvittanu tuijotella jo otettuja kuvia kamalasti. Olin siellä sitä mieltä että Lr pystyy taivaan valkosen lämpäreen korjaamaan mutta tässä lämpösellä sohvalla istuessa huomasin että väärä luulo. Noh. Eipä tuo silti itse kokemusta pilaa millään lailla.





Tämä toteemi itseasiassa näkyy alas asti kylälle kun osaa oikeeseen kohtaan tuijottaa.


Huippu harjanne.


Skibotnia 700m korkeudelta.


Kaikkien vihaama pönö viimeseksi nurkkaan häpeämään.

[Shuko]

Heh, voin samaistua. Edellisvuonna kävin tuolla ja tosiaan sai vetää ihan rehellistä nelivetoa loppupätkän. Hyvin pönötetty! :)

[Kääkkä]

Sattuko sulla pilvettömämpi nousu?

Falsnestindenin käynnin jälkeen hetken mielijohteesta Lyngen jäikin taakse ja lähettiin ajamaan Ulåyan suuntaan. Kysyttiin lautturilta mitä maksaa kyyti Ulåyaan. 15e meno/paluu. Ei tunnu missään. Mutta sääennuste näytti seuraavaks päiväks vettä joten päätettiin ajaa vielä eteenpäin saarelle nimeltä Kågen. Ei mitään tietoa koko paikasta entuudestaan. Meren ali kun ajettiin tunnelin läpi ja saari aukes silmille siinä niin meinas leuka tippua syliin. Paratiisi! Terävähköä huippua vieri vieressä, polkuja menee siellä täällä, kalapaikkoja useempia, hieno Skjervoyn värikäs kylä ja vähän jäätikköä ja vaikka mitä.

Käytiin tuolla jäätiköiiten kulmilla kattelee ja kävelin jonku matkaa tuolla kovalla lumella ku olin ensi katellu ettei olis mitään sulamisvesi koskia alla tai pehmeikköjä mistä putoaa läpi. Siitä ei olis huipulle ollu enään kun yks 500m. Mutta ei oo oikee keltanokkana järkee lähtee yksin ilman köysistöä vaikka näyttikin railottomalle tuo nousu. Tasasta kovaa lumipintaa. Joka tapauksessa enskerralla menen huipulle etelä seinää pitkin. Sen pitäs olla kuiva. Matkaa tulee vaan melkeen tuplat.

Noustiin tälle 677m harjanteelle pitkää nousua. Milteen lens selälleen ku näki mäen loputtua maisemat. Sinertävä jäätikö lampi yli 500m alempana jontkassa ja oikeelle kun panoroi katsettaan ni kuilu nousi jyrkästi ylöspäin aina 1228m asti. Store Kågstinden on saaren korkein kohta. Täällä pohjois seinällä oli tosiaan lunta vielä 300m ylöspäin ja jäätiköitä löyty myös. Nippa nappa sulia sinisiä lumen ympäröimiä lampia vuoristokruunun pohjalla harjanteen pohjoispuolella.









Arnoyan kalastaja saari. Tuo on se saari jolla Kenraali Pancho, Hissu ja Korpelan Tommi aikanaan tv sarjassaan oli kalassa.


Nousihan sieltä jotain meillekkin. 56cm Turska.


Vielä yks hdr ruiskasu auringonlaskun suuntaan huipusta joka ei alas asti näykyny.

[talonherra]

Komiata on Kääkän reissailut katsottavaa! Laadukasta settiä olet taas pukannut! Kova polte olisi itsellänikin reissun lähteä, lohkeaisi aikaa ja viitseliäisyyttä vain hieman.. toki tuo issiaksen bärkkelekin hieman rajoittaa ukkoa tällä hetkellä.. on se komiaa tuo lapin kala.. täällä saa tyytyä rapakoihin jotka ovat niin ruskeita että uppoperhokin kelluu vaikka painoa lisäisi =D.. Kuvailut jääneet vähemmälle myös, mitä nyt pikkusysterin häät kävin eilen paukuttamassa930 ruutua yhteensä raw+jpg.. Mutta kyllä pitäisi taas panostaa, onhan se mukavaa. :)
Pelasiko Volkkarin asuntotukikohtahyökkäysvaunu hyvin lapin taistelujen ajan? Lampaatkaan eivät sitten saaneet vissiinkään pusketua kumoon sitä?=D

[Kryptos]

En ole suuri omakuvien, pönöjen, tai saatika selfieiden ystävä. Yleensä niissä ei ole mitään kiinnostavaa. Ne joko pilaavat mahdollisesti kelvollisen maisemakuvan, tai lähinnä palvelevat henkilökohtaisina matkamuistoina— jollaisina niillä tottakai voi olla merkittävääkin yksilöllistä arvoa — tai ovat narsistista pönötystä.

Tämä omakuva on kuitenkin poikkeus kaikesta tuosta.

Kuvassa, jota lainaus ikävästi rajaa, joten katsokaa alkuperäistä, on mielenkiintoinen liikkuvuuden ja samalla pysähtyneisyyden visuaalinen jukstapositio. Kuvassa on myös kauniit sävyt ja tonaalisuus rakentuu melko hyvin. Onnistunut omakuva yhdistettynä maisemakuvaan, joka samalla välittää katsojallekin jotakin paikasta ja hetkestä. Miska käy kyllä upeissa paikoissa.

Pidin kovasti.

[©pjm]

Kerran tavattiin Kilpisjärvellä 3 nuorta Keski-Pohjanmaan alueelta. Jätkillä hirvee hinku käydä Haltin huipulla, lenkkareissa.....
Olivat nääs eka kertaa Oulun pohjoispuolella. Saatiin emännän kaa puhuttua ne ympäriämpäri jotta Saanan päällä kävisivät. Oli muutes jätkät illalla ihan toisella tuulella sen retken jälkeen, Haltista ei enää sanaakaan.
Millane vaikutus niihin olis ollu noilla Kääkän maisemilla.:D

Upeet on siulla olleet taas maisemat ja hyvät on kuvatkin. Kågen kyllä jää nyt hiertämään yöuniin pitkäksi aikaa.

[Kääkkä]

Talonherra: On tuo kalahomma kyllä melkosen koukuttavaa kun pääsee tuommosille vesille missä on mahollisuus saadakkin jotain :D
Auto pelas ihmeen hyvin taas. Öljyä lisäilin kerran ja polttoainetta.
-Lampaat tosiaan yksi aamuyö herättivät kun jähisivät auton vierellä ja välillä juoksivat autoa päin. Ei tullu lommoja. :D

Kiitos Kryptosille taas perusteellisesta palautteesta. Ilo lukea!

Pjm: Kurkot ollu liikkeellä. Tyytyvät pelkkään lämmittelylenkkiin kun Saanalla kävivät. Ois ollu itku kurkussa jo Haltille lähestyessä. :D
Ja joo toi Kågen on ehottomasti visiitin arvonen paikka.

Parit taas Birtavarren kulmilta. Vietettiinkin tällä kertaa vähän enemmän aikaa tuolla Gorsalla. Kiipeiltiin alas kalliota pitkin vesiputouksen yläjuoksulle. Siellä oli isoja hiidenkirnuja ja hienoja luonnon paljuja joen varrella. Pompittiin joen yli vesiputouksen vastarannalla olevalle kielekkeelle josta aukesikin uusi kuvakulma putoukselle. Tuolla vaihto kyllä paksusuoli ja vatsalaukku paikkaasa.. Melkosen häijy paikka. Tosiaan.. 152m putoaa vesi kyltin mukaan.

[hassel]

Tuo kääkän omakuva on hieno, meidän valokuvausfoorumin oma veikka gustafsson :D

[Kääkkä]

Tässähän iha punastuu tuommosista sanoista :D

Lisää hetkiä sieltä täältä:

Isbuktvannetille piti vielä päästä käymään ennen Kågenilta pois lähtöä. Tässä todella huomaa sen miksi laajakulmaa ei sopisi käyttää jylhissä maisemissa. Jos haluaa saada täyden kokemuksen tuosta maisemasta niin ei muuta kun auto kohti Kågenia. Järven pinta oli 300m ja Store Kågtindenin huippu on 1228m jolle lumiuomat johtaa.


Matkalla takasin autolle Könkämäenenon latvavesiltä. Pidin tätä kalapatikkaa kovimpana juttuna koko reissulla. Todellisuus oli puskien takia hiukka toinen. Polku päätyi suvantoon ja muualla oli pelkkää puoliväliin torsoa yltävää kaseikkoa. Pari heittoa laskin suvantoon mutta aikalailla kävelyks meni tuo reissu. Maisemat ja valot ei juuri paremmat olis kalamiehelle voinu kyllä olla...


Joku juippi uittamassa mustaa Klinkhåmmeria Könkämäenenolla. Pakkasta -1,5. Heinäkuuta eletään vielä. Usva on paksua. Todella upee yö.


Reissupaku kuljetti perunapellon kaltaista tietä jopa etuvetosena 7km päätieltä erämaan suuntaan käsivarressa. Auto kuin pommin jäljeltä 11 päivän reissun jäliltä. Kyseessä Kalkkoaivintie joka kulkee Vuoskujoen vieressä. Erämaan raja kulkee alhaalla laaksossa. Pakkasta jälleen se -1,5. Viina pullo kun aukesi tuolla klo 3 aikaan yöllä tyhjän kalareissun jälkeen niin täytyy sanoa että melkosen eristäytyny olo oli vaikka kinttu polkumenikin vieressä. Mitään muita ääniä ei kuulunu kun 800m päässä soliseva Vuoskujoki ja pieni tarmokas kohina Planarin pakoputkesta kertoen että oven takana odottaa +20 asteinen sänky ja sisäilma.


Yksi todella hieno yö tuli vietettyä ratissa. Ajoin Kågenista yksin melkeen kilpisjärvelle takasin. Loppu porukka jatkoi Senjalle. Kåfjordilla Rock balladeja kuunnellen ja katsoen rasvatyyntä vuonoa jonka pinnassa kuhisi sei parvia, taustalla muun muassa Strupbreenin jäätikköä ja Store Lenangstindenin massiivia. Oli tarkotus ajaa takas Suomeen nukkunaam mutta keksinkin paremman yö paikan. Galkkojavri. Pakkasta jälleen piirun reilu -1,5.


Matkalla käväsin vuonon rannassa Skibotnin jälkeen siinä toivossa että ois päässy hietikolle nukkumaan mutta joku onneton oli parkkeeranu jonkun focuksen tielle. Tämän jälkeen jatkoin Galkkojavrea kohti. Keskellä näkyy Arnoyan saari. Matkaa rantaan noin 75 km. Hyvin kajastaa noinki pitkän matkan.


Viimeset tuijottelut Galkkojavrella ennen hammaspyykkiä.


Ennen tämän viestin ekaa kuvaa marssin myöhäisiltapäivällä Saanajärvelle Rautujen toivossa. Sanovat että rautuja on turha yrittää alle 600masl. Tuo järvi taitaa olla joku 640masl pinnankorkeudeltaan. Puoltuntia kerkesin heitellä ennen ku meinasin jäätyä tuulessa kuoliaaksi. Ensimmäinen heitto meinas koitua kohtalokkaaksi kun hölmönä heitin siima tuulen puolella. Sehän poksahti hihaan kiinni. On muuten yllättävän kova poksaus kun perho tulee täysillä heitetyn heiton jälkeen hihaan. Kuulostaa siltä kun joku pamauttaisi kädet täysillä yhteen korvan juuressa. Siimassa on yllättävän paljon vetävää massaa. Kalastuskokemus taas yks tyhjän kanssa mutta maisemat viimesen päälle.