Makailin sängyssä ja odottelin. Olen ottanut tavaksi olla hereillä noin puoli yhteen asti, yöpilviä odotellen. Noin kello 00.20 tuli harrastajakollegalta viesti; Koillisessa yöpilviä. Totesin tilanteen lupaavaksi ja lähdin ajelemaan joelle.
Vedin kahluuhousut jalkaan ja kävelin rantaan. Alapilviä, pohjoisessa. No yllätys. Kokeilin kuitenkin kuvata, edes jotakin. Vaan kun yöpilvet eivät levinneet ja alapilvet taas tulivat tielle, päätin lähteä autolle. Tarkoitus oli mennä katsastamaan eräs uusi paikka, mutta se jääkööt tuonnemmas, harmittelin. Joka tapauksessa, oli hienoa katsella tummuvaa yötaivasta ja tähtien editse lenteleviä lepakoita. Niitä oli joella paljon.
Kotimatkalla pysähdyin vielä ottamaan pari kuvaa. Ja kas kummaa, totesin alapilvien häviävän sitä mukaa, kun yöpilvet nousivat ylemmäs. Kirkastuen.
No, harmittelin hiukan tilannetta, en enää viitsinyt, tai ehtinyt, lähtemään takaisin, joten pelastin mitä pelastettavissa oli. Ihan mukiinmenevät kuvat sentään tuli talletettua.
Huomiota herättävää olivat pitkät, terävät, horisontin myötäiset vyöt. Noin puoli kahden maissa yöpilvien vasempaan reunaan kirkastui todella nätti solmukohta, joka ikäänkuin heitti varjon. Tiedä vaikka olisikin ollut. Tämän solmun ja koillisen vöiden ansiosta uskallan laittaa luokkaan huomiota herättävä. No, kyllä melkein muutenkin. Sen verran näyttävä oli. Kympin kärkisijoille omalla kohdallani.
Noin kello 2.30 yöpilvien yläreuna alkoi pyörteilemään. Ollessani kotona kolmelta, yöpilvet olivat levinneet jo reippaasti zeniitin eteläpuolelle.
Kaunis näytös, näitä lisää! Ja ilman alapilvitrollausta. Nimittäin kuvia avatessa koneelle harmitti tolkuttomasti. Tämä olisi ollut juuri sellainen näytös, joka olisi sopinut visioon kauan haluamastani kuvasta.
