Jos taivas on tärkeä osa kuvaa, sitten voi valottaa sen mukaan ja nostella vähän varjoja. Jos taas taivas on vain taustaa, niin ei muutama puhki palanut kohta ainakaan minua haittaa. Täytyy mennä aika äärimmäisiin tilanteisiin (pimeä kuusikko ja aurinkoinen keväthanki) tai neuroottiseen kohinakammoon (nykykamerat kestävät nostaa varjoja aukkokaupalla), että se haittaa sitä informaation välitystä, jota kuvalla on tarkoitus tehdä. Ymmärrän, että se voi olla joillekin henkilökohtaisesti iso asia ja se on myös viimeinen teknisesti haastava alue "normaalissa" kuvaamisessa, joka on muuten ylittänyt ihmisen aistit jo ajat sitten, mutta lähinnä vastustan tuota meukaamista, että sellaisella detaljilla olisi mainittavaa merkitystä näiden laitteiden markkinoihin. Voin kertoa, että ei ole. Enkä usko, että siihen tulee parannusta lähiaikoina ja sitten jos tulee, jossain on tehty rajuja kompromisseja ja hifistit saavat taas itkeä, että 50 EV:n superdynamiikkakenno ei otakaan 325 kuvaa sekunnissa eikä tarkennus seuraa pään ympärillä pyörivän paarman verkkosilmän keskimmäitä osasilmää. Ne tylsät keväthankikuvat kun on äkkiä otettu ja sitten mieli tekee taas haastaa kamera.mattimi kirjoitti: ↑Joulu 17, 2021 11 : 52 Ei ainakaan minun kokemuksen mukaan ole noin. Vaikkapa kirkkaan taivaan kanssa sävyillä on suuri merkitys. Maisemakuvaaja tappelee koko ajan kohteen suuren dynamiikan kanssa ja joutuu tekemään kompromissejä. Jos esimerkiksi pilvisessä taivaassa kirkkaimman kohdat pilvissä palavat puhki, niin kuva on pilalla, vaikka puhkipalaneet alueet ovat pieniä. Niihin kuitenkin katse hyppää ensimmäisenä. Ehkä minä sitten katson kuvia väärällä tavalla. En kylläkään tunnustaudu hifistiksi. Oman kaluston kanssa se ei edes onnistuisi.
Valtavassa dynamiikassa on se ongelma, että sellaiselle ei ole oikein tarvetta missään valokuvahifistien Atlantiksen ulkopuolella. Teollisuuden konenäkösovelluksissa voidaan mukauttaa valaistusta. Valvontakameroissa säädetään valotus tarkkailtavan kohteen mukaan eikä sillä ole väliä jos kirkkaat valot tai pimeät varjot palavat puhki. Ylivoimaisesti suurin osa valokuvauksesta ei kärsi siitä mainittavasti. Jos media ostaa kuvaajalta maisemakuvan, ei sitä kiinnosta muutama puhki palanut pikseli tai nostettujen varjojen ongelmat, joita yksi kultasilmä tuahnnesta näkee. Siksi kellään ei ole motivaatiota kehittää kennojen dynamiikkaa.
Se on myös hyvin haastava ja kallis kehityskohde. Piin kyky säilöä varauksia on rajallinen ja käsittääkseni käytännössä loppuun käytetty ainakin nykyisenlaisilla valmistusprosesseilla. Kehityksen alla olevat keinot ovat pikselien jakamista ym. kiertoteitä mutta niillä on kaikilla omat haittansa. Sitten kun kuvaan tulee raitoja tai muita artifakteja eri herkkyyden pikselien yhteensovittamisesta, kohina lisääntyy ym. hifistien ikuinen ulina jatkuu.
