Loma tuli, loma meni ja töissä oltu tämä viikko.
Osa sydämmestäni jäi Kuusamoon ja jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä oravanpyörä pyörii vinhempaa vauhtia mitä ennen lomaa.
Tosin siihen saattaa vaikuttaa se, että ensin 2 vkoa sairauslomaa ja heti päälle 2 vkoa lomaa, josta lähes 2 vkoa kipeänä, eli yhteensä 4 vkoa melko harakoille...
Siitä johtuen suunnitelmat Kuusamon suhteen muuttuivat sillä tavalla, että maastopyörä sai jäädä suosiolla kotiin, kun pelkkä hidas kävelykin sai sykkeet huitelemaan 120:n paremmalla puolella..
Mutta niin tai näin, oli siltikin antoisa reissu, vaikka taudista johtuen piti suunnata roadtripit siten, että kävelymatkat jäivät perin maltillisiksi, pois lukien Riisitunturilla käynti, joka sekin meni tyyliin "markettikävelyvauhtia".
Koska kaikenlainen kokemusmatkailu lähellä sydäntä, matka kohti Kuusamoa tapahtui selkeällä suuntaimella Ite-taidetta silmällä pitäen. Niinpä Kian nokka kohti Pielavettä ja siellä sijaitsevaa Jautlandia.

[url=https://flic.kr/p/2qhi17E]
Tämä oli hauska, sillä toimi "kameratolppana" ottaen "kuvan" ja sen jälkeen alkoi kuulumaan ympäristöstä "linnunlaulua"
Koska tapanani on kunnioittaa ihmisten yksityisyyttä, jätin auton syrjemmälle kun havaitsin kauempana talon ja nousin autosta ottamaan kuvan (toiseen suuntaan).
Samalla näin miehen kävelevän pihan poikki, jolloin lähdin häntä kohti kysyäkseni, että saanko ottaa kuvan siten, että pihapiiri rajautuu pois kuvasta, jonka johdosta jäinkin itse "tirehtöörin" kanssa suustani kiinni pariksi tunniksi, kun herra esitteli paikkoja ja yksityiskohtia teknisistä ratkaisuista (esitin toki kiinnostukseni tekniikkaan, joka mitä ilmeisemmin edesauttoi melko yksityiskohtaista opastusta keksintöjen saloihin), joita sitten riittikin yksi jos toinenkin..
Pääsinkin kuvan "lennonjohtotorniin ja ihmettelemään kuvan aurinkokennon teknisiin ratkaisuihin, jotka herra ideoinut omasta päästään.
Ja koska on "lennonjohtotorni", pitää olla myös toimiva lentokone, josta itseasiassa tuolloin nokkapyörä rikki ja jota herra juuri aikeissa uusia, kun pelmahdettiin paikalle.
Laitetaas sitten kuvakavalkadia ilman kummempia yksityiskohtaisia selittelyjä. Kuiteskin sellaisella twistillä, että kaikki kuvissa olevat jutut ovat sellaisia, että vaativat toimiakseen hoksottimia käyttäjiltään, eli toimivat joko viereen ajettavan auton tai vastaavan tupakansytyttimellä (esim. tuo helikopteri, josta kytkettynä/oikein käytettynä, alkaa roottorit pyörimään, luukut avautuvat ja hamo laskeutuu vaijerin varassa) tai sisäänrakennetuilla sähköillä/mekaanisesti, eli melkomoinen hoksnokkaa käyttävän geokätkeiljän huvipuisto kyseessä.
Ja noitahan muuten riitti, jos jonkinlaista... Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, lämmin suositus paikalle.
Ja sitten sekalainen kuvakavalkadi reissun varrelta, itse Kuusamosta, jossa karhukopissa, Rukan kelkkamäessä, revontulia ihastellen, sekä Riisitunturilla käyden, ym, ym, eli olotilasta huolimatta melko vähän tuli mökissä vietettyä aikaa.
Ensin tuolihissillä ylös...
Ja siitä se sitten lähti...
Ja minähän en muuten juurikaan hiljennellyt
Ja seuraava aktiviteetti suuntaukin sitten kohti Riisitunturia...
Sovittiin jo vaimon kanssa, että talvella pakko päästä Riisitunturille ihastelemaan tykkylumisia puita, vaan johtuen koiramme iästä, jolloin herralla mittarissa 15-v, ei kuitenkaan tulevana talvena, vaan joskos sitten seuraavana talvena.
Pitäähän sitä poronhoitoalueella ollessa yksi pakollinen porokuva sentään olla
Seuraavana päivänä aamusumppia juodessa se sitten tapahtui, nimittäin pihapuuhun pelmahti kolme kuukkelia, jollaista en ikinä ennen elämässäni nähnyt.
Ja sitten se ehkäpä eniten odottamani hetki koko reissussa, eli karhuja katsomaan, joskos niitä näkyisi ja kyllähän näkyi.
Tätä varten vuokrasin Nikon Z 180-600mm:n ja sen verran oli positiivinen kokemus, että tuo meni itselleni ostoslistalle.
Pistetääs läjä kojukuvia...
Ensimmäiset 1h 30min. hipihiljaa lintujen touhuja seuraten, kunnes metsästä kuului ensin kuin "sonnin/hirven mylvintää" muistuttava ääni, jonka jälkeen näkyviin tuli emo, joka jätti kaksi poikastaan suojaan metsän siimekseen, tullessaan ensin tarkastamaan paikan turvallisuuden ja tuon pari kertaa tehtyään (meni siis edestakaisin metsän reunan ja siimeksen väliä), haki pentunsa mukanaan paikalle.
Tähän väliin todettava, että jos ennen olen miettinyt sitä, että onko mahdollisesti "liian valmis lounas", niin nuo ovat tuolla ihan jotain muuta kuin eläintarhan häkkikärhuja.
Erittäin voimakkaasti tarkastelevat herkeämättä ympäristöään ja vähäinenkin normaalista poikkeava ääni, niin pikajuoksijan räjähtävällä nopeudella karhut tiessään metsässä.
Eli tosiaan, hiljaa piti olla ja sai tosiaan ihmetellä luonnonvaraisen eläimen vaistojen terävyyttä ja herkkää reagointia kaikkeen ympärillä tapahtuvaan.
Mökillä, iltapalaa ja jummijammi, päivän kruunasi luonnon kaunis oma "ilotulitus"...
Uusi aamu, uudet kujeet...
Ja niin kuin aina, joskus sen on alettava, nimittäin kotimatkan


Tähän väliin todettava, että nuo/nämä kotimatkakuvat eivät noudata aivan kronologista järjestystä, sillä tehtiin mutka jos toinen sinne sun tänne, tyyliin isoja teitä vältellen ja täten hatara muisti ei oikein taivu aikajanallisesti, varsinkin kun todellisuudessa kuvia tuli koko reissulta n. 450 kpl ja niiden varassa olisikin helppo muistaa...
Akanlahden tukinsiirtolaitos, joka ainut tähän päivään asti säilynyt sellainen.
Vikatokan päivän kohteet ja ensimmäinen etappi Matti Lepistön patsaspuisto.
Lepistön patsaspuiston jälkeen matka suuntautui päivän viimeiseen etappiin, eli tuonne.
Ja koska kello vääjäämättömästi eteni auton mittarilukeman kanssa tasatahtia, todellisuudessa tuolla oli kuvista poiketen paljon pimeämpää, sen verran oli jo kello paljon.
Yötä tuolla ennen viimeistä ajopäivää ja tästä oli PAKKO laittaa kuva, sillä heittämällä paras koskaan kokemani hotelliaamiainen.
Monipuolinen ja erityisesti taivaallisen maittava.
Lämmin suositus, jos tuolla suunnalla tarve hotelliyöpymiselle.
Kohti aivan vihoviimeistä suunniteltua etappia, eli Alpon Savannia ja reitin varrella pakko pysähtyä nappaamaan kuva, koska en eläissäni ole nähnyt kurkia noin paljoa samoilla mestoilla.
Savannilla...
Jo edesmenneellä taiteilijalla mielenkiintoinen historiikki, niin elämän detaljeissa kuin itse taiteen tekemisessäkin, kannattaa tutustua.
Summa summarum, näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Pahoitteluni aiheuttamani mahdollisesta kuvaähkystä, mutta näinpä voinen taas vaieta toviksi.
Tosin ensi maanantaina isolle kirkolle töihin, jossa menee samoissa merkeissä myös tiistai, joten hotellisssa yötä ja ajattelin tutustua helsingin katukuvauksen saloihin, joten joskos sitä seuraavaksi sitten sellaisdia kuvia, jos ylipäätään jotain muistikortille saa...
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.