Tänään koneellani ollessani satuin vilkaisemaa avoimen oven raosta parvekkeelle, oli aurinkoinen päivä ja ilta saapumassa.Visuaalisesti ajattelevana ja kuvia ennakkoon näkevänä ihmisenä oli mentävä kaivamaan olkalaukusta kamera, jossa oli kiinni tuo aikaisempi etulinssi käännettynä oleva suttuobjektiivi. Parvekkeeni laseja ei ole pesty kolmeen vuoteen, ja katupöly on tehnyt tehtävänsä. Päästää lävitseen sopivan pehmeän valon. Kuulemma Josef Sudek vainaa ei koskaan pessyt ikkunoitaan, että sai nauttia sisällä kuvatessaan myös tuollaisesta pehmeästä valosta, ikään kuin oli sisällä valoteltassa. Muutaman kuvan kuvasin, digillä tietenkin, eikä sillä ruiskita määrättömiä määriä otoksia. Pitää säästää muistikorttia.
Noistahan tuli sitten juuri sellaista, kuten olin ennakkoon kuvitellutkin. Vuosikymmenten kokemus antaa jo ennakkoon kuvan pään sisälle nappia edes painamatta. Kohta voi heittää kamerat jorpakkoon ja nauttia pelkistä kuvista. Vaan kun niitä on välillä mukava jakaa, eikä mielikuvat vielä kykene siirtymään, eikä muistiakaan ole tarpeeksi. Että tämmöistä tänään.
Kapa