Värit mitä sattuu, dynamiikkaa ei juuri ollenkaan? Voitko perustella hieman tarkemmin, hyvä Sigma-Sakke. Minkä kuvan värit sattuvat silmiin ja missä kuvassa sävyala menee pahasti puhki tai tukkoon?Sakke_K kirjoitti:Värit ovat ihan miten sattuu, dynamiikkaa ei juuri ollenkaan, terävyys hukassa. Mitä vielä haluat lisää, tuossa pahimmat. Digien huippuvalojen haukkuminen on n. 10 vuotta vanha juttu, ei sekään ole enää mikään ongelma esim. näiden kuvien ongelmien rinnalla. PItkästä aikaa tuntuu siltä, että katsoisi kuvia lasien läpi, jotka aiheuttavat hajataittoa ja silmiin sattuu :-)
Mutta silti, mukiinmeneviä kuvia, sisältö pelastaa.
Terävyydessä nämä kuvat kyllä häviävät taitavasti käsiteltyihin, nykyaikaisella digitaalikameralla ja hyvällä objektiivilla otettuihin kuviin verrattuna, jos pyrkii minimoimaan filmin rakeen näkyvyyden kuvissa, kuten olen näissä kuvissa tehnyt. Ensimmäisen sarjan kuvissa voi sekin vaikuttaa asiaan, että skannatut diat olivat lasillisissa diakehyksissä, eikä skannerinikaan ole maailman paras filmien skannaamiseen.
Onko viisitoista vuotta DC.netin pikselirunkkareiden seurassa tehnyt Sigma-Saken kohdalla tehtävänsä ja olet sen myötä menettänyt kosketuksen valokuvan todellisiin arvoihin, siihen, että kuvissa on hyvä valo, sommittelu ja sisältö riittävällä teknisellä laadulla? Näin oli vähällä käydä minullekin, kunnes tajusin hypätä pois Rahalan kalustonvaihtonoidankehästä ja hakea takaisin aitoa valokuvaamisen iloa iPhone-kamerapuhelimella.
Filmikuvaa ei pidä verrata suoraan nykyaikaiseen digitaalikuvaan. Musiikkimaailmaan verrattuna filmikuvan ilme on kuin analogisen syntetisaattorin ääni, ei yhtä tarkka, kirkas ja terävä kuin digitaalisessa syntikassa, mutta pehmeämpi, lämpimämpi ja ainutlaatuisempi, toisin sanoen inhimillisempi ja siten paljon mielenkiintoisempi. :)
