Masan kesäkuvailut 2017

[Matti_JH]

Sairausloma ja ukkosia odotellaan. Toistaiseksi ei mitään mainittavaa...

[hassel]

Komeita otoksia.
Täällä itä-suomessa juuri jyrähti pari kertaa ja yhden salamankin bongasin.
Loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin..

[Matti_JH]

Jeps, päivä kului sadekuuroissa. Ukkosista ei tietoakaan tällä paikkakunnalla. Heinäkuussa sitten..

[Maffer]

Helsingin suunnalla ja Salpausselän ympärillä on napsunut kiitettävästi.

[nsamppa]

Täällä Vantaallakin napsahdellu aika tavalla, muttei niin kiitettävästi. Koira raukka tärissy vessassa koko illan. Ei vanha enää välitä ukkosista.

[Matti_JH]

Ulko-ovelta kävin kurkkaamassa, josko sateenkaarta olisi näkyvillä. Ei ollut. Länsitaivaalla vilahti ohut kuunsirppi. Kiva. Pääsee taas sitä sijoittelemaan kuviin.

[Matti_JH]

Kävin yhden maissa katsomassa takapihalla. Mitäs siellä taivaalla.. Yöpilvivöitä luoteesta koilliseen!!
Laitoin itseni valmiiksi ja lähdin Aurajoen rantaan. Näytelmä oli sillä välin muuttunut silminnähden diffuusimmaksi. Pilvet olivat myös keskittyneet tuolloin luoteeseen, koillistaivaan ollessa täysin pilvetön.

Reipas tuuli antoi kuvaamiseen oman twistinsä. Mutta siitä huolimatta oli mukava nähdä yöpilviä pitkästä aikaa! Heinäkuu odottaa...

Edit. kuvan upottamisessa on ongelma, laitetaan toista kautta...



https://mattihelin.kuvat.fi/kuvat/Maise ... 062017.jpg" onclick="window.open(this.href);return false;

[Kryptos]

Nättiä kesämaisemaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että olet ottanut tällaisen, tai lähes tällaisen kuvan jo monen monituista kertaa. Eikö aihe ala olla jo liiankin tuttu? Mikä vielä vetää miehen yöllä pellonlaitaan kuvaamaan samaa teemaa? Suomen vähäluminen ja lyhyt suvi, reflektiiviset hetket yksin ajatuksineen, vai jokin muu?

Vai metsästätkö tästä teemasta sitä Täydellistä Kuvaa - kun kaikki palaset loksahtavat kohdalleen ja tulee tunne, että tämä oli tässä, parempaa tuskin tulee. Kuvaa, joka henkilökohtaisella tasolla määrittelee motiivin?

[Matti_JH]

Ei :)

Tämän tarkoitus on oikeastaan olla pelkkä havaintokuva taivaanvahdin havaintokertomukseen. Näkyy missä pilvet ovat ja minkälaisia muotoja niistä löytyy, suhteellinen kirkkaus yms... Oli vajaa tunti aikaa ennen kuin aamu valkeni, niin en lähtenyt etsimään tämän kummempaa edustaa. Riitti, että näkymä pohjoishorisonttiin oli esteetön.

Lisäksi tämä oli hyvää treeniä ihan puhtaasti teknisessä mielessä. Muistui taas säädöt yms.

Yöpilville on yksi kunnon idea + pari semihyvää tiedossa. Niihin tulee panostettua sitten heinä-elokuussa.

[Kryptos]

Ymmärrän. Dokumentoivaa havainnointia ja teknistä harjoitusta - ja tietysti kaunista luontoa ja kelpo valokuvaa samalla. Asioiden pitää varmasti olla selkäytimessä siinä vaiheessa, kun ollaan ottamassa sitä mielessä pyörivää ideaa. Silloin ei ole aikaa miettiä miten tämä juttu oikein kuvattiinkaan.

[Matti_JH]

Viikonloppureissu kotimaisemissa.

Olen useasti miettinyt käydä kuvaamassa erästä autiotilaa. Nyt, useamman vuoden jahkailujen jälkeen, sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja lähdin yöhämärissä kävelemään tilalle.

Matka oli ikävä. Hyttysia, sadoittain. Laitoin välillä juoksuksi. Vaikkei se mitään auttanut.

No, matka sujui joutuisasti ja kohta näin rakennukset.

Kesäyön hämärä, hiljaisuus ja talojen yllä lentävät lepakot auttoivat mielen suunnistamaan johonkin, hieman epämieluisaan paikkaan.





Rakennukset eivät olleet vielä kovin pahassa kunnossa ja kokeilinkin päästä sisään. Ovi oli kuitenkin lukossa. Navettarakennuksen ovet olivat sentään avoinna.



Polttopuuta olisi muutaman vuoden tarpeisiin. Tuleekohan niitä kukaan koskaan tarvitsemaan? Tuskin.
Jotenkin kaihoisaa.
Aloin miettimään omaa elämääni. Jääko kaikki saavutukseni lopulta johonkin nurkkaan haalistumaan, unohtumaan.

Varmaankin.

Keräsin tavarani pois ja lähdin. Matka kuitenkin kaarsi vielä yhdelle rakennukselle. Sauna.

Kompuroin sisään. Ikkunoista hohti sisään kesäyön sini.



Sauna näytti siltä kuin siellä olisi hiljan käyty. Tai voitaisiin koska tahansa tulla uudestaan. Jätin paikan rauhaan.



Omalla tavallaan hieno paikka, mutta toisaalta, en tiedä käynkö siellä uudestaan. Ei siksi että paikka olisi pelottava. Vaan siksi, että se herätteli: Olet häviävä. Kuten kaikki muukin.

[Matti_JH]

Seuraavana päivänä lähdimme ajelemaan Pomarkkua kohti. Välillä on kaunis koivikko, jota olen katsellut sillä silmällä jo usean vuoden. Päätin pidentää matkaa viidellä minuutilla ja ottaa sen kauan jahkaamani kesäkuvan. Tuuli hieman häiritsi, eli täytyy joku päivä (vuosi?) ottaa revanssi.



Illalla päätin lähteä suolle. Olin aiemmin päivällä katsonut kartasta paikan, josta voisin kuvata suojärven yllä loistavan, laskevan kuun.

Pääsin suon laitaan. Nättiä. Ja hyttysiä. Pohjoishorisontissa näkyi himmeitä yöpilviä. Lähdin kohti lammen toista päätä.

Matka oli raskas; Risuja, korkeaa suopursukasvustoa ja pehmeä neva sekä hyttyset laittoivat kunnon sekä pinnan koville. Mutta sentään maisemat hellivät.



Kello oli hieman yli yhden. Kuu laskisi puolen tunnin kuluttua ja matkaa oli vielä vajaa puoli kilometria. Laitoin jälleen juoksuksi. Matka joutuikin mukavasti. Vielä kun edessä näkyi olevan polku, alkoi näyttää siltä, että kuunlasku olisi kohta kortilla. Pääsin polulle.

Humps ssshh...

Se ei ollut polku. Vaan repeämä lammen reunan turpeessa . Vasen jalkani oli reittä myöten suossa.
Koitin nostaa sitä. Ei mitään. Ponnistin voimieni takaa. Vaimeaa lorinaa ja suhinaa, siinä se.
Olin hetken vaan ja mietin. Jos kenkä irtoaisi jalasta, jalka voisi nousta. Työnsin yhden kolmijalan jaloista turpeeseen ja päin syvyyksissä majailevaa jalkaani. Taivutin nilkkaa ja ponnistin. Kenkä irtosi ja jalka nousi suosta komean maiskauksen säestämänä. Tungin käteni suossa ammottavaan reikään ja jalustaa pitkin löysin tieni kengälle ja sainkin sen lopulta revittyä ylös.

Huh.

Kopistin liiat turpeet ja suovedet kengästä ja lähdin uudelleen, hieman varovaisemmin, juoksemaan. Liian myöhään. Kuu oli jo laskenut.

Voi nyt ju.......

Mietin hetken mitä tekisin. Lähellä, puolen kilometrin päässä olisi toinen lampi. Sinne olen mielinyt useasti. Eli tossua toisen eteen. Märkää sellaista.

Oja. Soistunut oja. Liian leveä yli hyppäämiseen. Lähdin seuraamaan ojan reunusta ja lopulta kohtasinkin kapeamman kohdan. Otin vauhtia ja hyppy. Lähes täydellinen suoritus. Eli molemmat kengät kastuivat täydellisesti, mutta en sentään jäänyt kiinni mihinkään...
Pysähdyin. Onkohan tässä taas mitään järkeä.

Päätin lähteä autolle. Matkaa pyöreä maili.

Muutaman läheltä piti -suonsilmäkkeen ja yhden uuden ojan jälkeen alkoi maasto kuivumaan. Jatkoin nyt matkaa hieman huolettomammin. Katsoin taivaalle ja siellä näkyi yöpilviä. Etelätaivaalla!

Pysähdyin ottamaan kuvia. Alapilvet uhkasivat vyöryä ylle. Sekin vielä. Sain yhden sarjan talteen ja lähdin rivakasti kohti lammen alkupäätä, jossa toivoin vielä saavani kuvan pohjoistaivaan yöpilvistä.



Mikä tuo on? ..Rusakko? Suolla?

Ei. Kurjen poikanen. Menossa uimaan. Laskin varoen mutta pienen innostuksen vallassa reppuni alas ja vaihdoin teleobjektiivin kiinni. Raps..... Kestää. Hetkonen, aukkoa isommaksi. Raps.... kestää. Ison nosto päälle kuuden tuhannen. Kurki ui kauemmas. Räps..... kestää. Mikä piru nyt on! ....joo, moodi manuaalilla ja suljinaika neljässä sekunnissa. Lopulta säädöt löytyivät.



Hiivin lähemmäs ja ... KRIIIKrOOOOOO!!!!!

Kurkiemot. Peläten lopullista pistettä tälle reissulle kurkien nokilla avitettuna pakkasin kameran nopeasti reppuun ja lähdin autoa kohti. Jalat märkinä, housut nihkeinä ja selkä sekä otsa hikeä tippuen. Hyttysten säestäessä. Mietin seuraavaa artikkelia verkkolehteen. "Onko sinulle kertynyt ylipainoa ja haluatko pidemmän pinnan? Ryhdy luontokuvaajaksi"

Pääsin sisälle. Vuorossa oli vaatteiden huuhtelu ja kuuma suihku. Uni tuli nopeasti.

Niin, ja hauska tietää -asia. Tuulikaappiin yöksi jätetyt suovietiset lenkkisossut haisevat järkyttävälle :F

[Sahaaja]

Komiaa settiä.
Omat vaaransa kuvailussa oli sitten kesä tai talvi.

Kuvasitko joskus aiemmin D600:n lisäksi myös D4:lla?

[Matti_JH]

Kiitos.

Yhdet häät olen kuvannut nelosella. Hieno peli. Hämärään tehty. Mutta loppujen lopuksi omaan käyttöön liian iso ja kallis..

[pelai65]

Mukava tarina luettavaksi! Haasteita itse kullakin..


Ja mukavat kuvat sekä autiotilalta, että suolta!

[Maffer]

Kaksi viikkoa autossa lojuneet suokamat haisee vielä paremmalle :D Eikä se käry lähde hetkeen vaikka auton tyhjentää. Vähän kuin se kuollut sika myytinmurtajissa. Suosittelen reissua tänne pohjoisempaan Suomeen jos hyttysiä haluaa tutkia juuri nyt.

Painon pudotus pitää kutinsa hyvin.

[©pjm]

Autiotilan pihalta kurhen uintiin, hyvät tarinat ja hyvät kuvat.
Kun noita autioita on useesti tullut koluttua niin ajatukset palaa niihin monesti kuukausien jälkeenkin. Olet varmaan miuta nuorempi, tuli vaan mieleen kirjoituksestasi. Itse kun aattelee useesti jotta kun saisi nähdä vielä monta hylättyä, jotenkin sitä vaan syntyy uudelleen kun pihoilta poistuu. Ikäkysymys siis kuinka aution liittää omaan elämäänsä. ;)

Tuo sauna on kiinnostava, uskoisin siellä vieläkin leijuvan suomalaisen saunan perustuoksun, se ei hevillä rakentaista irtoa. Lähellä Kolia ihan Kuutostien lähellä on autiotila jonka savusauna imee tuoksuineen aina sisälle jos auton pihatielle pistää parkkiin. Saunakuvasi lauteineen ehkä paras noista kuvista.

[Matti_JH]

Kiitos. Ei olla vahoja tai nuoria. Neljäkymmentä on kulman takana :)

Ukkosia ei vaan näy. Joten harjoitellaan, on sitten valmiudet jos niitä tulee.

[Maffer]

Elä murjota niitä ukkosia :) Tuo on kiinnostavampi kuin moni ukkospilvi. Terveisiä Sallan Naruskasta, 3 astetta lämmintä ja taivas tasaharmaa mössö.

[Matti_JH]

Lauantaiaamuna heräsin viiden maissa. Ulkona oli sankka sumu. Eli sumusäteitä metsästämään lähimetsään.

Noh. Tämä reissu on nopeasti taputeltu. Onnistuin ensimmäisen kuvan jälkeen heittämään auto-ison päälle, jonka jälkeen herkkyydet olivat siinä 2000-6400 ja valotuksenkorjaus oli -1,5ev. En tätä huomannut unenpöpperöissä, joten muutama kymmenen kuvaa roskiin.

Saipa sentään ulkoilua.

Yksi ensimmäisistä kuvista, joka edes jotenkuten onnistui. Herkkyys 5000 ja suljinaika 1/1250s. Todella elintärkeät tällaiseen kuvaan... No, osaapa taas jatkossa olla tarkempi.