Kun joku lähtee, joku jää

[©pjm]

Ai hitto! Nyt on tunnelma tavoitettu hyvin! Tuli surullinen olo tuosta jotenkin, tiiä mitä iloja (Lapset?) ja suruja tuollakin on koettu

Kiitän!

Niin pjm, piti vielä sanoman, että toi runoelma on muuten pysäyttävä ja tukee tätä koko hommaa erittäin hyvin. Hieno postaus kaiken kaikkiaan.

Toisen kerran siuta kiitän. Oli aikaa perata netin runotarjontaa kun koronaa pitelin, tuo uppos heti sieluun kun sen luin.

tervehdys
Tunnelma on vakuuttavasti kehuttu, sama täältä.
Yksityiskohtia jotka kiinittävät huomiota pidempään katseltuna: Kellariluukku? lattiassa (ansa salakuvaajalle?) , ovenpäällä karmissa kohokoriste-tyylittely, kirjoja vai valokuvakansioita, pöydän yläpuolella isolaippainen lampunpidin, öljylampun kuumenemissuoja?, onko takaoven vasemmalla puolella valokytkin/pistorasia. Kattorakenne minulle ennen näkemätön asuinrakennuksessa, paljon on niitä joissa T-pelkkahirret alassuiten ja olakkeille ladottu välikattolaudat, naulat olivat kalliita, eikä kaikkina aikoina oikein saanutkaan. Eihän toki tuossakaan nauloja tarvita, puutappi sinne tänne. Ikkuna lienee jossain kohtaa uusittu kun on noin isoruutuinen.
Pohdintoja herätteli.

Kiitos Jopi!
Nyt pakko käydä joskus paikalla uudelleen tuon siun listan kautta, alko kiinnostaa nuo asiat oikeesti. Ooteltava vaan että lumet sulaa jotta saa kumipyörän parkkiin turvalliseen kohtaan.

[#juha#]

"Talossa ei asu enää ketään - sanot minulle -; kaikki ovat lähteneet. Sali, makuuhuone ja sisäpiha ammottavat tyhjillään. Ketään ei ole jäljellä, sillä kaikki ovat lähteneet.

Ja minä sanon sinulle: Kun joku lähtee, joku jää. Piste jonka kautta joku ihminen on kulkenut ei enää ole yksin. Inhimilliseltä kannalta yksin on ainoastaan paikka jonka kautta ainutkaan ihminen ei ole kulkenut. Uudet talot ovat kuolleempia kuin vanhat koska niiden seinät on tehty kivestä tai teräksestä mutta ei ihmisistä. Talo astuu maailmaan, ei silloin kun se on saatu rakennetuksi vaan silloin kun siinä aletaan asua. Talo elää yksinomaan ihmisistä --

Todellisuudessa kaikki ovat lähteneet talosta, mutta totuus on että kaikki ovat jääneet. Eikä se mikä on jäänyt ole heidän muistonsa vaan he itse. Eikä ole niinkään että he jäisivät vaan he jatkuvat talon läpi. --"

César Vallejo: Inhimillisiä runoja. Teoksessa Kello 0. Latinalaisen Amerikan runoja ja runoelmia. Toim. ja suom. Pentti Saaritsa. WSOY 1971

Maukas ruutu ! Tuota olisi mukava valolla maalata...

[Epilobium]

Kuten jo edellä sanottu,
on hyvä ja mielenkiintoinen kuva
kaikkine yksityiskohtineen!
Ja värisävyineen.

[©pjm]

Kiitokset teille #juha# ja Epilobium. Toivottavasti talo tallella, alkoi valojuttu kiusata. ;)