Rautaa ja Rajaseutua (projekti)

[©pjm]

Norjalaisista sen verran että siellä on huonommat pikitiet kuin Venäjällä! Ei oikeen ymmärrä miten ne tiet niin rikkaalla valtiolla on siinä kunnossa siellä ylhäällä.

Toinen juttu turskanpurijoista, menkääpä autoillanne poies niiden ns. pääteiltä, sorateille jotka päättyvät korpeen, tuutte kyllä näkemään romua ja Itä-Kiinalaisen tason rakentamista. Samaa sukupuuta koko Lapin alueen alkuperäisväestö, siis ympäripyöreesti.

Ja jos haluatte nähdä vielä sekaisempaa maaseutua ni tulkaa tänne Karjalaan, tääl o semmosta liki joka kylässä. Länsi-Suomi ja Pohojanmaa ovat siisteimmät alueet Suomenmaassa. Yks siistimpi on mutta se kuuluu Ruotsille kylläkin, Ahvenanmaa.

nimim. n. 46 vuotta tätä maata marhannut kulkuri.

[jopisalo]

tervehdys
Viimisen päälle fiksusti tehdyt räystäänaluset tuossa minimökissä, oon jo useamman kerran katsellut ja ihaillut. Ja on toki koko sarja itseäni kiinnostavaa.
--Ei ne pihapiirit täällä lännessäkään aina viimettenpäälle ole, mökkimatkalla kolme taloutta joitten kohdalla vaimo katselee vastapuolen ojia kun ei sielunsa siedä moista viraattomuutta...

[Maffer]

Reissu alkaa olla hieman yli puolen välin. Nyt ollaan nähty yksittäisiä tiloja, taloja ja romppeita. Löysin eräänä yönä itseni kokonaisen rauniokylän keskeltä. Sitä paikkaa en helpolla unohda ja tulee varmaan käytyä talvella revontulia hieman katselemassa.

Retki alkoi syrjäisen tien varrelta, kuinkas muutenkaan.



Jokin nylkemisteline, mikälie, nökötti pihavajan takana.



Kauempana niityllä häämötti toinen ränsistynyt talonpahanen.



Pihapiiristä lähti joitain poropolkuja ja rämettynyt metsäautotie. Sinne siis seurailemaan uraa maastossa. Metsässä tuli vastaan teemaan sopiva muurahaiskeko - hieman raunio sekin puskiessa horsmaa polun laidalla. Pilvinen taivas rakoili, mikä tiesi hyvää valon kannalta sillä valo sen kuvan tekee IR-puolellakin.



Metsästä saavuin laakealle niitylle ja heti vastassa törrötti kauan sitten hylätty aitta.



Missä päärakennus? No siinähän se vieressä...



Seuraavana katkeamattoman raunioläjän ketjussa eteen puski palanen historian havinaa - ehta Nuffield 460! Kuva on kiva esimerkki miten muutaman satasen IR-konvertoitu rutku näkee pilvikerroksien läpi paremmin kuin kallein vehje Rajalan tiskiltä.



Ei oikein ole mikään ergonominen ihme ollut tätä ajaa - Ratti keskiakselista aavistuksen vinossa. Mitä ihmettä?



Malliplakaatti.



Viereisessä ladossa nökötti kaikenlaista irtokamaa ja pystyssä vanha Poni. Kumit haurastuneet ajan sitten haperoksi. Kuka lie vieraillut niityllä, tuskinpa tuo tuossa vuosia itsekseen säilynyt asennossa.



On kai täältäkin kaupoille menty taipaleiden taakse. Nimittäin fillarilla. Erittäin yleinen kombinaatio alueella.



Virallinen kameraämpäri.



Jonkinverran vihjeitä oli lypsykarjasta/lampaista siellä täällä ja tässä ilmeisesti vanha navetta.



Viimeiseen asti on sinnitelty ja ikkunatkin paikattu millä pystytty.



Lopulta kamat pihalle ja hyvästit kotiseudulle.



Ruutuja löytyy paikalta vielä tuplasti lisää jos viitsii jaksoon palata myöhemmin.

[©pjm]

Lottovoitto ku moisen paikan olet löytänyt, jos paikka on porolappalaisten kylä niin kyllä siellä vieläkin saattavat käydä toisinaan.

Olisi kiva tietää millaista on aikoinaan ollut tuolla asuminen vaikka paksun lumen aikaan.

[jaava]

Syvältä kouraisee näitä hylättyjä kotitaloja katsellessa - ja jää miettimään ihmiskohtaloita, joita menneisiin vuosikymmeniin kätkeytyy.

Miltä tuntuu, kun puolisko on kuollut ja muutaman vuoden sinnittelyn jälkeen lähtee viimeinenkin naapuri. Lapsetkaan ei ehdi, eikä viitsi, käydä kuin viiden vuoden välein. Pikaisesti. Jos silloinkaan.

Miltä tuntuu, kun koko mennyt elämä rapisee silmien edessä päivästä toiseen. Löytyykö minkäänlaista toivoa, tai tulevaisuuden ajatusta, elämän kipinäksi. Edes lähtemisen ideasta.
Vai syökö senkin jättämisen suru ja haikeus.

Jääkö jälkeen vain hiipuva muistomerkki tärviölle menneistä vuosikymmenistä, joista lähtijäkään ei löydä enään mitään mistä olla ylpeä.

[Toli]

Tämä on kyllä mielenkiintoinen projekti seurata. Itselle alkuun nuo IR-kuvat ei jotenkin iskeneet, mutta enemmän kun näitä on katsonut, niin silmä tottuu ja aukeaa itselle miksi IR sopii näihin kuviin ja yhdessä hyvän toteutukseen kanssa toimii mulle!

[Maffer]

Mjuu, karrikoiden luonto on vaaleaa ja ihmisen tekemä tummaa. Se tuossa lähinnä oli se juju itelle. Heinäkuun loppupuolella aurinkokin laski ensimmäisiä kertoja maillensa yön saapuessa, tosin vain minuuteiksi. Eräänä iltana ajelin Angeliin muutaman tunnin pätkän hiekkatietä jonka varrella ei ollut oikeastaan kuin pari piilopirttiä, joten piti varoa hieman mihin renkaat sovitteli tiellä. Kumit pahki ja olisi ollut melko ankeaa settiä tiedossa...

Oletteko koskaan pähkinyt mitä Angelista löytyy? No ylläri. Kylänraitilla menee hiekkatie jonka varrella on portilla pilattu leirintäalueen rähjä ja muutama autio.



No eikun kulkine parkkiin pusikkoon ja jalkautumaan läheisen niityn laidalla olevalle kukkulalle. Siellä näkyi toinen rähjä kauas.



Pihalla oli...hmmm...vaja!



Mutta mitä ihmettä vajan kuistilla luuraa...



...perämoottori. Kas sellainen oli Angeli. Ja sit sama matka takaisin :O Kilin kolin hiekkatietä rahistaen.

[JL Anttola]

Olikos ne just tuolta ne yhet tytöt, ja oliko niillä jottain märkänä, vaan ei millään ennää muista että mitä?

- yrittää muistella Anttolan pappa -

PS. Viime vuoskymmenellä tuollakii ajeltii moottoripyörillä; Inarista suoraan Angeliin ja Karigasniemen ja Kaamasen kautta takas. Ihan katu-matka-pyörillä vielä silloin, eikä ymmärretty ees kännyillä matkamuistokuvia räpsiä.
PPS. Tarkotin siis, että tuollanenkin ajatus nupista pulpahti, kun tätä uskomattoman upeaa ja ajatuksia väkisinkin herättävää sarjaa taas katteli.

[raineri]

Vähän hiljaiseksi vetää näitä katsellessa.

[©pjm]

Maffer, minkä helkutin teinipoikien madalletun Bemarin oot itelles hankkinu? Ei se Karigasniemi-Angeli-Inari tie nyt niin huono ole, kyllä siellä normaalia nopeutta voi huoletta pitää vauhtina.

[Maffer]

Sinne ajettu uutta soraa :) Lanauksessa myös pulpahtanu vanhoja kiviä pintaan. Kyllähä siellä semmoista 60 km/h paikoin meni hyvin. Paikalliset hiluxit tietenki 100.

Seuraavana päivänä kävin Lokassa, mutta se "uusi" hiekkatie mikä oikoo 100km Saariselältä tullessa oli niin kaamea reikärata, että parin kilsan jälkeen piti palata päätielle ja takas reitille Sodankylän kautta.

Olivat niitä päiviä jo, kun lämmöt pukkas > 30C. Pikku Fuji joutu koville ja kohinat pulpahti.

[©pjm]

Kiitos vaan tilannepäivityksestä!

Jo mie aattelin jotta johan surkeeseen kuntoon on toukokuun jälkeen mennyt kulku-ura. :D

Meillä tuo rippikoulun läpäissyt CeeäRVee menee tietysti eritavalla vaikkei niin tasaista olisi, alusta kyllä kärsii nivelien jne osalta mutta ymmärtääkseni se on ajamista varten tehty. Viittis luopuu vaik jo liki 350tkm ajettu.

Muuten Inari-Angeli väli niin kummone ole, Angeli-Karigasniemi meistä kyllä parempi.

[Maffer]

Eihän noita teitä voi verrata :D

Inari - Angeli on kasa sontaa vrt. Angeli - Utsjoki mikä on siellä ylempänä kuin mikäkin Norja.

[JL Anttola]

Menneestä ajasta ja kunniasta kertovia kuvia kun kattelee, ni muisti palautuu pätkittäin: Sotkin Angelin tytöt ja Märät säpikkäät yhteen pikselimössöön, vaikkei niillä oo toistensa kanssa kait muuta tekemistä ko juuret pohjolassa?

Pohjosen kulkureista sen verran, että jos on tiukasti portti lukittuna, ja yks sopivalla korkeudella oleva puomi mistä mahtuu kallellaan ali, voip se enduropyörä mennä sellaseen paikkaan mihin ei jeeppi mee. Melko vaikee on sen sijaan keksiä paikka, mihin jeeppi menee mutta enduropyörä ei? Tietysti jeepin laadusta riippuen voip sillä olla mukavampi matkustaa, ja ainakin mahtuu enemmän kameroita mukkaan... Ohv-topiikkia, taas, mites se pjm:n Honda, sekö oli vain väärä hälytys se valo vai mikä siinä nyt oli?

JL Anttola

PS. Oiskos veli Mafferin aika laittaa pian kuvia lissää, ettei mee joutavaksi höpinäksi koko topiikki...

[temama]

PS. Oiskos veli Mafferin aika laittaa pian kuvia lissää, ettei mee joutavaksi höpinäksi koko topiikki...

Höh? Eikös nää uusimmat kuvat ole laitettu tänään tänne?

Juuh, mutta on joo edelleen komean näköistä valokuvaa hylätyistä asioista. Varsinkin näissä viimeisissä IR konversion tulokset näyttävät erittäin hyvältä!

[temama]

Syvältä kouraisee näitä hylättyjä kotitaloja katsellessa - ja jää miettimään ihmiskohtaloita, joita menneisiin vuosikymmeniin kätkeytyy.

Miltä tuntuu, kun puolisko on kuollut ja muutaman vuoden sinnittelyn jälkeen lähtee viimeinenkin naapuri. Lapsetkaan ei ehdi, eikä viitsi, käydä kuin viiden vuoden välein. Pikaisesti. Jos silloinkaan.

Miltä tuntuu, kun koko mennyt elämä rapisee silmien edessä päivästä toiseen. Löytyykö minkäänlaista toivoa, tai tulevaisuuden ajatusta, elämän kipinäksi. Edes lähtemisen ideasta.
Vai syökö senkin jättämisen suru ja haikeus.

Jääkö jälkeen vain hiipuva muistomerkki tärviölle menneistä vuosikymmenistä, joista lähtijäkään ei löydä enään mitään mistä olla ylpeä.

Niin, monenlaista kohtaloa ja elämäntarinaa noihin varmaan liittyy. Mutta toisaalta, ei kaikki varmaan ihan niin alakuloista välttämättä?!
Autioista taloista tulee melankolinen olo. Silti saattaa olla, että ne on jätetty niille sijoilleen ihan reipasta elämän energiaa täynnä.
Joskus vain halutaan jättää se vanha taakse.
Vanheneminenkin on niin luonnollista kuin olla saattaa. Joskus sitä on lähdettävä, ja pitää ne eletyt hyvät hetket kultaisena muistoissaan!

Mitäs jos nämä autiot eivät ole vain surujen varjoja, vaan onnellisen elämän muistomerkkejä?

[Maffer]

Niin eipä sitä tiedäkään mitä on tapahtunut. Se jää vähän arvelujen varaan se on selvä. Yhtälailla on varmaa että jotkut kohteet ovat käytössä tai odottamassa remonttia / uusia omistajia.

Nää sijainnit on semmosia mitä on 10 vuoden reissuilla havainnut muuttuneen pöpeliköksi pl. esim.
Angeli missä kävin ensimmäistä kertaa. Lapin reissun jälkeen sitten kohteita, mitkä on iha uusia tuttavuuksia iso osa.

[jopisalo]

tervehdys
Tuossa perämoottori kaiteella-kuvassa valesähkömiehen silmään pisti kaapelikiinnikkeiden varsin niukka käyttö... (mitäs pjm tuumaa?)
Jos on katto hiljan uusittu niin on pientä toivoa vielä joskus laajemmastakin käytöstä. Mökkimaisemissa mulla on joku kattouusittu seurannassa, jos vaikka joka toinenkin vuosi kiertäisi...
Seiskasivulla oli pyöröhirsimökki jossa tuuletusluukulliset ikkunat, tuskin kovin vanha rakennus, voisi olettaa olevan tyyliin käydäänpä kerran vuodessa kohde.
Lisää odotellaan, pieni kipinäkin jo hehkuu toisenlaiseen kuvaukseen.

[Maffer]

Juu se pyörohirsimökki eroaa muista "ladoista" huomattavasti. Sekin on mahdollista että joku on sieltä raahannut tuuletettavaksi sisällön. Mutta tuskin, sen verran oli muurahaisia ja muita ötököitä täynnä vuodevaatteet ja sohvanrämä etualalla.

[©pjm]

Syvältä kouraisee näitä hylättyjä kotitaloja katsellessa - ja jää miettimään ihmiskohtaloita, joita menneisiin vuosikymmeniin kätkeytyy.

Miltä tuntuu, kun puolisko on kuollut ja muutaman vuoden sinnittelyn jälkeen lähtee viimeinenkin naapuri. Lapsetkaan ei ehdi, eikä viitsi, käydä kuin viiden vuoden välein. Pikaisesti. Jos silloinkaan.

Miltä tuntuu, kun koko mennyt elämä rapisee silmien edessä päivästä toiseen. Löytyykö minkäänlaista toivoa, tai tulevaisuuden ajatusta, elämän kipinäksi. Edes lähtemisen ideasta.
Vai syökö senkin jättämisen suru ja haikeus.

Jääkö jälkeen vain hiipuva muistomerkki tärviölle menneistä vuosikymmenistä, joista lähtijäkään ei löydä enään mitään mistä olla ylpeä.

Niin, monenlaista kohtaloa ja elämäntarinaa noihin varmaan liittyy. Mutta toisaalta, ei kaikki varmaan ihan niin alakuloista välttämättä?!
Autioista taloista tulee melankolinen olo. Silti saattaa olla, että ne on jätetty niille sijoilleen ihan reipasta elämän energiaa täynnä.
Joskus vain halutaan jättää se vanha taakse.
Vanheneminenkin on niin luonnollista kuin olla saattaa. Joskus sitä on lähdettävä, ja pitää ne eletyt hyvät hetket kultaisena muistoissaan!

Mitäs jos nämä autiot eivät ole vain surujen varjoja, vaan onnellisen elämän muistomerkkejä?

Syvällisempää pohdintaa molemmilta.

Huono on sanoa miksi ja miten ellei pysähdy, astu autosta ulos ja jututa paikallisia naapureita. Sieltä useesti saa tietoa mutta sitä ei tule julkisesti huudeltua, kunnioitus sentään olla täytyy.

Maffer huomannut Lapin paikoissa muutoksen 10 vuodessa, muutos toisenlainen kuin mitä me olemme seuranneet noin 40 vuoden ajan. Siinä mielessä toisenlainen että monet pikkutilat hävittivät karjansa jo ajat sitten, silloin alkoi karjarakennusten kuolema, nyt sitten asumukset monesti elinkaarensa päässä. 20-30 vuotta siis riittää että elämisen jäljet ovat rapistuneet kokonaan.

99% pihojen sorateiden ikiaikaisista juhdista, siis diesel Mersuista kadonnut, saman verran varmaan vanhoista porojen tarvitsemista välineistä ties missä, tilalla kelkat ja mönkijät ja nelikot.

Elämä on....


JL. paas laittaen kuvias esille niin saadaan juttua niiden yhteyteen!