full frame on kuollut, eläköön koneoppiminen ja -äly

[temama]

Tästä on mielestäni juuri kyse. Ihminen kaipaa ihmistä ja orgaanista kosketusta ympäristöön. En usko, että loppujen lopuksi kovinkaan moni haluaa elää ihmisen luomassa AI simulaatiossa.

Katso nuorta sukupolvea. Monet teini-ikäiset ja sitä hiukan nuoremmat viettävät kaiken vapaa-aikansa pelien "Ai-todellisuudessa". Seurustelu muiden kanssa tapahtuu etänä ja kaverit ovat usein tuiki tuntemattomia ja liittyvät ainoastaan pelaamiseen. Maailma muuttuu Eskoseni...

Ei kannata lokeroida jotakin sukupolvea mihinkään kaavoihin. Kuten sanoit, maailma muuttuu alituiseen, ja varsinkin nuoremmilla sykli on hektisempi. Tänään ne voi vannoa 'AI somen' nimeen, huomenna vaikkapa kestävään kehitykseen ja takaisin juurille filosofiaan.

[hkoskenv]

Todellisuus on minulle vaikea asia - jos sitä tarkastelee, niin se tahtoo karata käsistä.

Niin se tekee, mutta siitä voi tallentaa osia. Vääristyneenä tietenkin, mutta kuitenkin riittävästi informaatiota, että totuudesta voi saada objektiivista tietoa ja välittää sitä muille.

• Onko kennon (fotonien sähköinen tallennus) ja filmin (fotonien kemiallinen tallennus) välillä eroa totuusmielessä - kumpi on enemmän totta - voisko olla vielä totuudellisempaa kuvan tallennusta?

Tätä pitää lähestyä virheiden ja vääristymien kannalta. Digitaaliset kennot ovat paljon lineaarisempia ja *sensuroitu* kuin filmit. Niiden kalibrointi on helpompaa ja tehtävissä tarkemmin.

Hyvä esimerkki on se, että nykyään harrastajat voivat tuottaa 10000 €:n hintaluokan kaukoputkilla ja kameroilla enemmän informaatiota sisältäviä kuvia kuin astronomit ottivat minun lapsuudessani 80-luvulla silloisella maailman suurimmalla kaukoputkella (5 m:n Hale-teleskooppi USAssa) valokuvauslevyille (jotka olivat käytännössä suuria lasilevylle tehtyjä filmejä).

[*]Entäs jos käytetään jonkin muun voimakentän välittäjähiukkasia?

Käytännössä mittauksessa pitää valita mitä halutaan kohteesta tietää. Muita vuorovaikutuksia detektoimalla saa erilaista informaatiota. Sen luokittelu yksinkertaisesti määrällä on yleensä mahdotonta ja riippuu kohteesta. Alkeishiukkasten reaktioista tai mustien aukkojen törmäilyistä voi saada enemmän irti muilla vuorovaikutuksilla, mutta ihmisen arkielämän kohteista harvemmin.

[*]Tai pysytään sähkömagnetismissa, mutta käytetään röntgensäteitä, jolloin olisi mahdollista saada läpivalaistuja 3D kuvia. Jo olis totuus huipussaan.

Tähän pätee sama. Riippuu millainen kohde on ja mitä asioita siitä halutaan tietää tai tallentaa. Röntgensäteilyllä saa paljon enemmän irti vaikka metallirakenteiden sisäisistä vioista kuin näkyvällä valolla, mutta muoto- tai maisemakuvauksessa lopputulos tuskin tyydyttää tilaajaa.

[*]Voisko mekaaninen kosketus (hipelöiminen) tuottaa vielä totuudellisemman kuvan?

Jälleen sama homma. Riippuu mikä kohde on ja mitä siitä halutaan tietää. Mekaanista kosketusta (tai no, kosketus ei ole enää binäärinen "mekaaninen", vaan sumea kvanttimekaaninen ilmiö, kun kosketavien kappaleiden etäisyys on nanometrejä) käyttäen voi tutkia esimerkiksi niin pieniä rakenteita ettei niitä voi tutkia valolla diffraktion takia.

Mikä on valokuvan ja synteettisen kuvan ero? Onko nykykennolta tai filmiltä saatava kuva puhtaasti tulevien fotonien piirtämä valokuva, vai onko siinä syntetisoitua tietoa/tiedon puutetta?

Kaikessa mitatussa datassa on aina välineiden ja ympäristön tuottamaa kohinaa ja muita virheitä. Niistä ei pääse mitenkään eroon.

AI-algoritmit erottavat kuvauksessa tiedon tallentamisen ja visuaaliset tavoitteet. Jos halutaan tallentaa tietoa, halutaan harvoin tarkoituksella vääristettyä kuvaa. Perinteisellä signaalinkäsittelyllä voidaan yrittää vähentää satunnaista kohinaa tai korjata tunnettuja virheitä mutta sillä ei lisätä informaatiota, joka näyttää sellaiselta että saattaisi kuvata kohdetta, mutta ei oikeasti ole sitä. Visuaalisesti se voi olla hyvä asia ja on varmasti tullut valokuvaukseen jäädäkseen. Mutta minusta se on silti kohtuutonta, että valmistajat pakottavat kuvanpaskomisen kaikille, koska se olisi erittäin helppo ja kustannuksiltaan käytännössä ilmainen laittaa valinnan taakse. Vaikka tekniset kuvaajat ovat harrastajissa marginaalia, eivät he kuitenkaan osta kymmenien tuhansien teknisiä kameroita samoilta firmoilta.

[mattimi]

Ihmisen aistit antavat todellisuudesta täysin vääristyneen kuvan - siksi fysiikkakin on meille niin vaikeaa. Eri ihmisten aistit antavat vielä samasta kohteesta erilaisen kuvan, eli eri ihmisten havainnot ovat erilaisia. Aistien antama kuva maailmasta on tarkoituksenmukainen siinä mielessä, että se pyrkii maksimoimaan meidän selviytymisemme. Se ei tarkoitaa samaa kuin todellinen kuva, vaan on hyvin kaukana siitä. Fysiikka ymmärtääkseni pyrkii muodostamaan todellista kuvaa, mutta kuinka lähelle se on sitä päässyt, sitä emme tiedä.

[Vanhamies]

Aistit EIVÄT anna todellisuudesta mikäänlaista kuvaa. Ne vain välittävät aivoille informaatiota joka sitten siellä aivoissa tulkitaan. Ja tulkinta riippuu ihan siitä, mitä siellä aivoissa on ennestään eli miten ihminen on oppinut aistisignaaleja tulkitsemaan.

Aatellaan vaikka näköhavaintoa. Silmät välittävät aivoihin RAW-tiedoston, josa sitten aivojen ohjelmisto siitä jonkinlaisen kuvan muodostaa ohjelmointinsa mukaan.

[mattimi]

Tämä on aivan totta. Olen pahoillani, että käsittelin aisteja ja aivoja yhtenä kokonaisuutena. Parempi termi olisi ilmeisesti ollut aistimus - ei aisti. Aistimus ilmeisesti käsittää molemmat sekä aistielimen että aivot.

[Vanhamies]

Määritelmän mukaan aistimus on havainto ilman tulkintaa. :-D

[mattimi]

Outo määritelmä. Jos aistimus tapahtuu osittain aivoissa , liittyy siihen silloin aina tulkintaa. Muun muassa aikaisempien kokemusten vaikutuksesta.

[saloma-3]

Goethen väriopista ilmestyi parisen vuotta sitten uusi suomenkielinen painos. Siellä käsitellään näitä asioita aika perusteellisesti.

[javal]

Aistimus on ärsykkeen aikaansaama aistinsolujen reaktio, joka välittyy hermoimpulssina aivoihin ja ilmenee havaintona.

[mattimi]

Goethen väriopista ilmestyi parisen vuotta sitten uusi suomenkielinen painos. Siellä käsitellään näitä asioita aika perusteellisesti.

Vastikään on myös ilmestynyt aika laaja väriä käsittelevä teos: Värit havaintojen maailmassa. Tekijä: Arnkil, Harald . Siinä käsitellään laajasti ja monipuolisesti värien havainnointia ja värien käyttöä. Siinä ei keskitytä mihinkään yksittäiseen väriteoriaaan. Niitä on nimittäin paljon.

Toinen väriä käsittelevä teos on Fraser, Murphy, Bunting: värinhallinta. Se tarkastelee ensi sijassa värinhallinnan ketjua läpi eri vaiheiden.

[saloma-3]

Goethen väriopista ilmestyi parisen vuotta sitten uusi suomenkielinen painos. Siellä käsitellään näitä asioita aika perusteellisesti.

Vastikään on myös ilmestynyt aika laaja väriä käsittelevä teos: Värit havaintojen maailmassa. Tekijä: Arnkil, Harald . Siinä käsitellään laajasti ja monipuolisesti värien havainnointia ja värien käyttöä. Siinä ei keskitytä mihinkään yksittäiseen väriteoriaaan. Niitä on nimittäin paljon.

Toinen väriä käsittelevä teos on Fraser, Murphy, Bunting: värinhallinta. Se tarkastelee ensi sijassa värinhallinnan ketjua läpi eri vaiheiden.

Kiitokset vinkistä. Täytyy laittaa tuo Arnkil hankintaan!

[Vanhamies]

Outo määritelmä. Jos aistimus tapahtuu osittain aivoissa , liittyy siihen silloin aina tulkintaa. Muun muassa aikaisempien kokemusten vaikutuksesta.

Ei kun aistimuksesta tulee havainto sitten, kun aivot sen tulkitsevat.

[janne.]

https://youtu.be/JtBS4KBcKVc

ohhoh, jo pelkkä kohinanvaimennus oli melkoinen mutta että vielä kaksiulotteisesta kuvasta generoitu syvyystieto saadaan mukaan niin huhuh

[elmar]

https://youtu.be/JtBS4KBcKVc

ohhoh, jo pelkkä kohinanvaimennus oli melkoinen mutta että vielä kaksiulotteisesta kuvasta generoitu syvyystieto saadaan mukaan niin huhuh

Aikamoista. Lähitulevaisuudessa kameran valotuksella, kuvakulmalla, ISO:lla, AF:llä yms. valinnoilla ei oo enää mitään merkitystä. Kaikki tehdään jälkikäteen kuvanipusta softalla.

[Maffer]

Näin se on. Järkkärit jorpakkoon. Turha kuvitella et soneista tuollaisia löytyy. Korkeintaan jostain pikkukennoisista.

[temama]

Näin se on. Järkkärit jorpakkoon. Turha kuvitella et soneista tuollaisia löytyy. Korkeintaan jostain pikkukennoisista.

Mitä sä höpsit taas. Ensinnäkin tää postaus on ihan väärässä ketjussa, koska ei varsinaisesti liity järkkäreihin tai pikkukennoisiin!

Tässähän on kyseessä kuvan käsittely tekniikasta. Tekniikasta jota voidaan soveltaa mihin tahansa kuviin. Yksi tuollainen vetkutus esitys on vaatinut useamman kuvan ottamisen vähän eri kuvakulmista, ja myös eri tarkennuksella.
Isokennoinen järkkäri tekee edelleen sen paremman yhden valotuksen.
Kukaan ei ole sanonut, etteikö järkkäritkin voisi kehittyä . Jos Luuriin voidaan tehdä erillaista kuvausohjelmaa, niin totta munassa myös järkkäriin.

ps. Ja mitä Sonyyn tulee, niin sulla on näköjään täysin laputsilmillä suhde Sonyn innovointikyykyyn. Melkeinpä sanoisin, että se on juuri Sony joka ensimmäisenä kaupallistaa näitä uusia tekniikoita. Ja sillä on myös resursseja ja omaa teknologiaa toteuttaa niitä.

[Maffer]

Soni tarkoitti tässä tusinapeilitöntä yleisnimikkeenä.

[mvert]

Onko täällä mäkin käyttäjiä? Nyt olis tullut puhelinten pinosoftaan tapainen, joka toimii DNG-kuville. https://burst.photo/

Petapikselin artikkeli aiheesta: https://petapixel.com/2022/10/10/burst- ... treatment/

Olisi mielenkiintoista kuulla miten tämä toimii ja onko parempi kuin photarin ja vastaavien median pino.

[janne.]

kandao raw+ toimii ihan samalla toimintaperiaatteella (ehkä samalla koodillakin, kiinalaiset jäljentäneet googlen open source -projektin?) ja sen pinoamisjäljessä harvoin on valittamisen aihetta. "harvoin" siksi koska joskus sekin epäonnistuu kuvien kohdistamisessa ja siinä on edelleen ikävä röpelötähtiä tuottava bugi.

tuo omenasofta näkyy olevan open sourcea (gpl-lisenssi) joten toivotaan että joku innokas koodaaja kääntää sen myös muille alustoille.

[mvert]

Kiitti vinkistä, jotenkin mennyt tuo kandao raw+ kokonaan ohi. Tuo mäkkisofta oli koodattu näköjään noilla applen kielillä, joten ei taida ilman isompia muutoksia kääntyä PC-puolelle.