Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

On valovoimainen tele

1. otetaan kuva pienestä linnusta kauempaa ja kropataan kuvaa ja käsitellään se

2. Sama tilanne mutta laitetaan kamerasta digitaalinen zoomi 2x asentoon ja otetaan kuva ja kropataan se niin että lintu on samankokoinen

3. laitetaan 2x telejatke väliin ja otetaan kuva ja kropataan niin että lintu on samankokoinen

eipä juuri. kolmosvaihtoehdossa linnun kuvan alueelle jää enemmän pikseleitä ja optiikasta sekä telejatkeesta riippuen kuvassa saattaa tai saattaa olla olematta enemmän yksityiskohtia.

Ensimmäinen ja toinen vaihtoehto on käytännössä sama asia, ei liene eroa tapahtuuko kuvan rajaus kamerassa vai kuvankäsittelyohjelmassa, tietysti kuva on sitä parempi mitä vähemmän rajausta tarvitaan, eli jalkazoomia eteenpäin ei taaksepäin.
Optinen zoomaus on paras, vaikka ero voi olla käytännössä pieni.

Hires-runko (45-60 Mp) + oikeasti skarppi lasi (400-500 mm) = riittää hienosti lintukuville. Kun kennossa piisaa resoa ja lasissa terävyyttä, croppivaraa on lähes loputtomasti, jolloin 2x-kennoille ja överi-laseille ei ole tarvetta. Telejatke taas tappaa AF:n, jolloin ne hienoimmat = elävimmät kuvat jää ottamatta.

Oma kymmenien kameroiden ja tuhansien lintukuvien kokemus on se, että ei kannata ahnehtia polttovälissä, telejatkeissa eikä etenkään kenno-cropissa. Omaan makuun paras tavara syntyy opiskelemalla elukoiden etologiaa, nopealla hires-FF:llä + n. 500 mm telellä. Toimii kaikissa tilanteissa luotettavasti, myös niissä erittäin nopeissa, jolloin linnut ovat parhaimmillaan.

Miten yksinkertaiseen kysymykseen on niin vaikea vastata ?

https://www.digicamera.net/keskus/viewtopic.php?f=16&t=12770553quote=elmar kirjoitti: ↑Loka 08, 2022 1 : 24 Hires-runko (45-60 Mp) + oikeasti skarppi lasi (400-500 mm) = riittää hienosti lintukuville. Kun kennossa piisaa resoa ja lasissa terävyyttä, croppivaraa on lähes loputtomasti, jolloin 2x-kennoille ja överi-laseille ei ole tarvetta. Telejatke taas tappaa AF:n, jolloin ne hienoimmat = elävimmät kuvat jää ottamatta.

Oma kymmenien kameroiden ja tuhansien lintukuvien kokemus on se, että ei kannata ahnehtia polttovälissä, telejatkeissa eikä etenkään kenno-cropissa. Omaan makuun paras tavara syntyy opiskelemalla elukoiden etologiaa, nopealla hires-FF:llä + n. 500 mm telellä. Toimii kaikissa tilanteissa luotettavasti, myös niissä erittäin nopeissa, jolloin linnut ovat parhaimmillaan.

Tämähän on kattava aloittelevan lintukuvaajan tietopläjäys, josta käy ilmi myös alkuperäisen kysyjän tarvitsema vastaus.

• Digitaalinen zoom, eli kameran tekemä kroppi on humpuukia jos kykenee käsittelemään (myös kroppaamaan) kuvansa isolla näytöllä. Kuvapisteitä saa yhtä paljon (antamalla kameran kropata tai tekemällä sen kotikoneella) - ei siis eroa.
• Telejatkeella saa kropattuun kuvaan toki mahtumaan enemmän kuvapisteitä, mutta saako yhtään kunnollista kuvaa. Ehkä kirkkaassa valossa keskellä päivää. Telejatke estää aktiivisten lintujen kuvaamisen parhaan valon (auringon lasku ja nousu) aikaan, kun valovoima tippuu ja aberraatiot lisääntyy.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ketjua hieman kaapaten:

Mä en ole kokenut lintukuvaaja, mutta haaveissa on ollut hommata kunnollinen lintukuvauskalusto. Olisko se:

• Kameraksi 45-60 Mp kennolla varustettu (Tällaisen jo omistan)
• 400-600 mm superteleobjektiivi (pistin 100 lisää, mulla on zoom 150-600 - ei terävä, eikä kevyt)
• Kuvausreissussa on aina mukana monopod/yksijalka. Käsivaralta tulee sekundaa 1/1000 valotuksiinkin turhan paljon.
• Objektiivin valovoima on ratkaistava kuvaajan kantokyvyn ja kuvausolosuhteiden mukaan. Jos kuvaa hämärässä aktiivisesti liikkuvia lintuja, tarvitaan paljon valovoimaa kun valotusaikojen on oltava kuitenkin lyhyitä, jolloin kuvauslaitteelle tulee lasitavarapainoa. Kirkkaalla valoisalla kelillä flegmaattisia lintuja (pönöjä) kuvatessa pärjää hitaammallakin putkella, jolloin optiikan painoassa pystyy säästämään.

Mikä on kompromissiobjektiivi lintukuvaukseen? Onko sellaista
Muutama ehdokas:
a) Canon EF 600mm f/4 IS II USM --- Luokkaa 9000 €, terävä, kallis ja painava
b) Canon EF 500mm, f/4 IS II USM --- Luokkaa 9000 €, terävä, kallis ja painava
c) Tamron SP 150-600mm F/5-6.3 --- Luokkaa 1200 €, halvahko, mutta ei kovin kevyt
d) Sigma 150-600mm 5-6.3 --- Luokkaa 900 €, halpa, mutta ei kovin kevyt

Canon EF 600mm f/4 IS II USM maksaa uutena noin 14k€.
Jos mennään aloituksen aiheeseen, pienen linnun kuvaamiseen on 600mm 2X jatkeellakin ihan naurettava nysä.
Hyvän kuvan saamiseksi pitää päästä todella lähelle kohdetta, zoomeissa myös kuvanlaatu heikkenee huomattavasti telepäässä.

1-2) croppimoodilla ja kuvankäsittelyssä tehdyssä croppauksessa ei ole juurikaan eroa.
Mutta croppimoodi auttaa parissa asiassa: tiedostojen koko on pienempi ja varsinkin kaukana olevaan kohteeseen kameran tarkennus lukkiutuu helpommin croppimoodissa.

3) telejatkeella saa ihanteellisissa olosuhteissa hieman parempaa jälkeä.
Jos ilmassa on vähänkään lämpöväreilyä, niin telejatke jopa huonontaa kuvanlaatua.
Nykyisten huippu peilittömien tarkennus ei juurikaan huonone telejatkeilla. Ja f9 ei ole enää nykyisin mikään ongelma kohinan suhteen.

Itsellä Nikon Z9/Z800f6.3 ja ei mitään ongelmaa kuvata vaikkapa croppimoodilla (1200mm) käsivaralta.
https://riihijan.kuvat.fi/kuvat/UUSIMM ... 2_salo.jpg

Eikö lämpöväreily vaikuta 1-2 kohdan kuviin ollenkaan ?
Mitä kauempaa kuva on otettu sitä enemmän se lämpöväreily vaikuttaa kuvaan.

Aina lämpöväreily vaikuttaa kuvaan. Sitä varten ei kukaan oikea luontokuvaaja kuvaa keskellä päivää, varsinkaan kesällä. Ne on ne muutamat tunnit aamulla ja illalle ”golden hours”.
Mitä pidempi polttoväli ja mitä kauempaa kuvaa kohdetta niin sen enemmän lämpöväreily vaikuttaa ja telejatke oikeasti lisää polttoväliä.
Croppimoodi keinotekoisesti pidentää polttoväliä (pienentää vain kuva-alaa), ei eroa lämpöväreilyn suhteen.

Mielenkiintoinen teoria, ilmeisesti ihan itse keksimä, kun polttovälillä ei ole mitään tekemistä lämpöväreilyn kanssa.

Tietenkin vaikuttaa
Justiinhan sanoin, että telejatke lisää polttoväliä ja lisää lämpöväreilyn vaikutusta.
Ainahan se on parempi mitä lyhyemmällä putkella kuvaa ja mahdollisimman läheltä. Mutta se on vaan harvoin mahdollista.

"räksällä" kun kuvannut jonkin verran ja sen telepäällä, niin huomaa melko selkeästi tuon lämpöväreilyn (kun sitä tietyissä olosuhteissa esiintyy) merkityksen lopputulokseen.
Paikoitellen sen merkitys on jopa iso ja tällöin omilla prioriteeteilla kuva x saattaa joutua roskakoriin.

Tietenkin vaikuttaa
Justiinhan sanoin, että telejatke lisää polttoväliä ja lisää lämpöväreilyn vaikutusta.
Ainahan se on parempi mitä lyhyemmällä putkella kuvaa ja mahdollisimman läheltä. Mutta se on vaan harvoin mahdollista.
Ei croppimoodi oikeasti lisää fyysistä polttoväliä, se vain rajaa kuva-alaa.

Mikä on tämä teoria mikä lisää lämpöväreilyä polttovalin kasvaessa.

Lämpöväreilyn vaikutusta voi vähentää vain lyhentämällä välimatkaa kuvattavaan kohteeseen.

Onko jossain järjestelmäkamerassa still-kuviin vaikuttava digizoom? Canonin kymppisarjassa se ainakin vaikuttaa vain videoon. Vaikuttaako digizoom myös RAW-tiedostoihin?

Sony A1:ssä oli digitaalinen zoom (Clear Image Zoom). Mutta toimi vain jpg kuvissa, ei RAW kuvissa.

pirkkapepe kirjoitti: ↑Loka 08, 2022 11 : 17 Mikä on tämä teoria mikä lisää lämpöväreilyä polttovalin kasvaessa.

Ei mikään. Lämpöväreily riippuu etäisyydestä ja on kaikissa tapauksissa sama, jos kuvataan tietystä paikasta tietyssä paikassa oleva kohde tietyssä koossa. Ei noilla pitkillä putkilla saa hyviä kuvia kuin muutaman (kymmenen) metrin päässä olevista elukoista. Kauas kuvatessa ilmakehän ilmiöt hallitsevat kuvaa aina (jo 200 millillä) ja piirrot, resoluutiot ym. ovat turhia. Ongelma on pienin yöllä vuoristoissa, mikä ei juuri lohduta kuin vuoristoisten maiden astrokuvaajia.

”In other words, longer lenses compress the heat wave between you and the subject. This results in very soft looking images.”

Samaten kaukoputkella kovassa lämpöväreilyssä pienemmällä suurennuksella näkee kohteesta usein huomattavasti enemmän tuntomerkkejä.