Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Mitä tapahtuisi, jos kaikki tämän foorumin jäsenet lopettaisivat kuvaamisen? Onko niin, että kaikki ottamamme kuvat ovat turhia? Jos niitä ei olisi otettu, ei niitä kukaan osaisi kai kaivata.

Surkein perustelu, jota näen kalliin kaluston hankkimiselle, liittyy yleensä ammattikuvaamiseen ja naurettaviin perusteluihin siitä, miten kaluston kuuluu maksaa itsensä takaisin. V**** mitä p***** sanon minä. Maailma on täynnä parempia keinoja ansaita. Arvostan ainakin itse huomattavasti enemmän tapauksia, joissa kallis kalusto on mahdollistanut kuvaajaa miellyttäviä lopputuloksia. Rahassa mitattu perustelu kalustolle taas lähinnä aiheuttaa silmitöntä myötähäpeää ja tuo ainakin minut takaisin noihin alussa esitettyihin kysymyksiin.

Mitä varten kuvaamme? Miten maailma olisi erilainen, jos juurikin sinun ottamat kaikista parhaat kuvasi olisivatkin jääneet ottamatta? Tarviiko maailma vielä lisää kuvia joistakin jo moneen kertaan kuvatuista pönöttävistä linnuista? Pitääkö Pariisin nelijalkaisesta tornista vielä ottaa lisää kuvia? Tarviiko ensi viikkona vihittävä pari itsestänsä dokumentaarisen kuvasetin, jota edes itse eivät monesti häiden jälkeen katsele? Sen takia kuvattu, että voi laskuttaa asiakasta? Jos noin, taitaa kuvaaminen olla lähes turhaa.

Näkemyksiä?

Turhaa on.

tervehdys
Kuvista niin tiedä, vaan mikä minua ulkoiluttaisi jos ei olisi kameraa, kun ei ole koiraakaan.

Osapuilleen puolet kuvista on viimeaikoina ollut katoavien rakennusten dokumentointia. Voi kysyä ketä ne kuvat kiinnostavat kun eivät rakennuksetkaan kunnossapidon vertaa.
Oikeasti tarpeellisia saattavat olla remppakuvat kun olen dokumentoinut mitä lattioitten/seinien sisällä on kun ovat olleet avattuna.

Ainakin monet passikuvat on tullut otettua.
Niille on kuulemma tarvetta.
Ja nekin tietysti RAWina.

Turhaa ja turhaa, mikä sitten lie turhaa?

Mutta sen sanon jotta turhempaa on täällä esittää umpimielistä idioottia ja haukkua muita ja muiden valintoja tai laitteita. Sen rinnalla kuvaaminen on ASIAA.

Maailma tursuaa mahdollisuuksia. Vaihtaa vaikka romut sellaisiin jotka toimivat kunnon myräkässä jos kivan kelit kuvat on jo otettu eikä viitsi jalkautua etsimään uutta.

Jos tallaa muiden jättämiä polkuja, ei jätä omia jälkiä. Kunnon kengät jalkaan ja raivaamaan oma ura.

Jos tuntuu että kaikki näkyvä mättää, vaihda spektriä. Siitä se hupi vasta irtoaakin.

En ole koskaan kuvannut lopputulos edellä, siis siten, että tarkoitus olisi saada mahdollisimman hyvä kuva siksi, että kuvaa pääsee esittämään vaikkapa kilpailuissa ja pätemään sillä.
Kuvaamisen pohjana on aina ollut kuvitustarve, esim tekninen dokumentti tai myyntikuva tuotteesta tai esim valmistusprosessista, tunnistuskuva jostakin erikoisesta elukasta tai muisto erikoisesta tai muuten rakkaasta hetkestä.
Kuvaaminen siis jakautuu joko dokumentointiin tai itse kuvaamiseen tekemisenä, josta toki nautin ja siihen valitsen omanlaiseni välineet, usein vanhat MF lasit, joiden kanssa kuvaamisessa on 80-luvun henkeä.
Kuvaaminen ei ole turhaa silloin, kun sillä puretaan paineita ja rentoudutaan valokuvausharrastuksen parissa, mutta itse pidän mitä turhimpana sitä, että väkisin pitää raahautua matkojen taa ottamaan sitä yhtä tiettyä kuvaa vaikkapa jotain kuvakilpailua varten. Toki ymmärrän, että kilpaileminen on joillekin se harrastus, mutta kun valokuvaamiseen sisältyy useita kymmeniä erilaisia haaroja ja alalajeja, niin jokaisen kuvaajan osalta pitää määritellä erikseen mikä osa valokuvaamista on turhaa ja mikä ei. Kysymykseen onko kuvaaminen turhaa pitää siis vastata, että kyllä ja ei.

Jos jätän kuvaamisen, niin luonnossa liikkuminenkin jää. Kaduilla en ole kuvaillut aikoihin.

Mikä nyt ylipään on tarpeellista, muuta kun safkan mättäminen yläaukosta, ja ulostaminen ala-aukosta. Jotkin pitivät sitäkin turhana, ja ovat nyt mullan alla.

Jotkut tykkäävät kuunnella artisti Stigin autotunetettuja humppalauluja ihan fiiliksissä, jotkut pitävät niitä aivan käsittämättömänä tuubana.

Mut kuten Stigin biisejä ei ole pakko kuunnella, niin onneksi kenenkään ei ole pakko myöskään valokuvata!
Kuten tässä ketjussa on ehditty jo skriivata, monille valokuvaus on vain antoisa harrastus vaikka niistä valokuvista ei loppujen lopuksi, välttämättä, paljon 'hyötyä' olisikaan.
Valokuvaus antaa hetkeksi muuta ajateltavaa, ja toisille ehkä hyvän syyn nauttia luonnosta. Toisile antaa mielenkiintoisen motivaation tutkia ihmisen elämää kaupungissa, ajan ja trendien muuttuessa.

Kyllähän jengin myös puhuu, vaikka puhekommunikaatiossa saattaa olla suurin osa ihan turhaa jorinaa.

Aikoinaan mun ottamat luontokuvat ovat aivan turhia.
Arkielämän dokumentointi olis ollut paljon parempi kuvauskohde.

Ei tohon ny kannata mennä. Nyt jos koskaan on myös tarve luonnon dokumentoimiseen kun lajit vähenee ja ympäristö paskoontuu.

Mut ite dilemmaan, myös välineiden kautta on helppo vahingossa rajoittaa oma touhu siihen 99% mainstreamiin. Lopettaa sen kivojen peilittömien perässä juoksemisen ja siirtyy puupönttöihin/tiltshifteihin/täysspektriin/filmiin/toiseen formaattiin.

Hannu KH kirjoitti:Aikoinaan mun ottamat luontokuvat ovat aivan turhia.
Arkielämän dokumentointi olis ollut paljon parempi kuvauskohde.

Tämä kyllä taivaan tosi. Esimerkkinä facebuukissa toimii nykyään paljon ryhmiä johon voi postata vaikkapa kotikaupunkinsa vanhoja valokuvia. Ajoittain erittäin mielenkiintoista puuhaa katella niitä ja herättää ajatuksia ihmiselämän luonteesta.
Toki luontokuvistakin voi saada irti jotakin mielenkiintoista dokumentaarista, esim maisemista jotka ovat muuttuneet vuosikymmenien saatossa. ilmastonmuutos yms.
Mutta peruspönöt vaikka linnuista, nykyisin saa paljon helpommalla vaivalla huomattavasti laadukkaampia (teknisesti) kuin vaikkapa 30 vuotta sitten hirveellä vaivalla. Toki silloinkin oli kiva viettää aikaa luonnossa, vaikka se kököttäminen pusikossa ei välttis aina niin kovin laatuaikaa ollutkaan ;-)

Maffer kirjoitti:Ei tohon ny kannata mennä. Nyt jos koskaan on myös tarve luonnon dokumentoimiseen kun lajit vähenee ja ympäristö paskoontuu.

Mut ite dilemmaan, myös välineiden kautta on helppo vahingossa rajoittaa oma touhu siihen 99% mainstreamiin. Lopettaa sen kivojen peilittömien perässä juoksemisen ja siirtyy puupönttöihin/tiltshifteihin/täysspektriin/filmiin/toiseen formaattiin.

Mun luontokuvat oli ajalta Nikon F 601 & Tokina AT-X 400/5,6. Toiset otti paljon paremmat kuvat joten kaikki mun luontokuvausponnistukset oli ihan turhaa. Onneksi sitä ei paljon ollutkaan.
Nikonin D 100 ostin, niin myin typerät teleputket pois eikä oo kaduttanut. Ei oo niille tarvetta.
Mutta arkisen maiseman, teiden ja talojen dokumentointi olis arvokkaampaa.
Ja omista töistä ja koneista olis kuvat kivoja olemassa.

Länsimaisen ihmisen suurin ongelma on, et pääosin työmme ja tekemisemme on aika mitäänsanomatonta hörhöilyä, joka johtaa eksistentiaaliseen ahdistukseen. Ei sen pitäs olla ongelma, mut varsinkin nettiaikana olemme jatkuvasti vertailemassa itseämme miljoonaan muuhun ja se on pienelle savanniapinalle liikaa. Tästä seuraa, et pyrimme kohottamaan oman mitäänsanomattomuutemme ylöspäin polkemalla muita alas - mittaamiseen ihastuneet hifistit (valokuvaus, audio, televisiot, etc.) pitää yksisarvishoitoja ihan käsittämättömänä kurana ja aktiivisimmat käy noiden keskustelufoorumeissa aukomassa päätään, koska hifisteillä on tieteellinen näkemys. Jaska vetää parit käppyrät pöytään ja katu-uskottavuus on ansaittu. Korona on potkaissut tieteen ja mittaamisen kiihtyvään nousukiitoon - nyt ei vaan ole sovelias olla hörhö - pitää olla tieteellinen ajattelutapa. Ikävä vaan, et yksikään luku tai mittaus ei lopulta kerro, et mikä on elämän tarkoitus - siis muu kuin 42.

Eli ehdottomasti on. Varmistin asian vielä Kaskeloteilta - on kuulemma turhaa. Mut mitä väliä? Elämä on täyttänyt tehtävänsä, kun meikän hautakiveen kirjoitetaan: "Näin päättyi tämäkin mitäänsanomaton elämä".

Q-vaaja kirjoitti:Mitä tapahtuisi, jos kaikki tämän foorumin jäsenet lopettaisivat kuvaamisen? Onko niin, että kaikki ottamamme kuvat ovat turhia? Jos niitä ei olisi otettu, ei niitä kukaan osaisi kai kaivata.

Ei mitään. Harrastaisin sitten jotain muuta yhtä turhaa. kenties jonkun albumissa olisi joku kuva vähemmän jostain kissanristiäisistä ja minun koneella vähemmän bittiroskaa.

Surkein perustelu, jota näen kalliin kaluston hankkimiselle, liittyy yleensä ammattikuvaamiseen ja naurettaviin perusteluihin siitä, miten kaluston kuuluu maksaa itsensä takaisin. V**** mitä p***** sanon minä.

Etkö ole koskaan ollut ansiotyössä? Se voi antaa paitsi taloudellisia mahdollisuuksia niin mielekästä sisältöä elämään. Ja jos olet, niin olet varmaankin hankkinut tavaraa töiden suorittamiseen tai saamiseen.

Maailma on täynnä parempia keinoja ansaita.

Jos tykkää valokuvauksesta, ei välttämättä ole. Enemmän voi varmasti tienata, mutta mielekäs elämänsisältö voi olla kadoksissa. Ja sekö sitten on sitä ylevää ja tarpeellista, että maksimoi elämänsä aikana tienatun rahamäärän?

Tarviiko maailma vielä lisää kuvia joistakin jo moneen kertaan kuvatuista pönöttävistä linnuista?

Ei tarvitse. Mutta ainakin minä kuvaan saadakseni mielekästä elämänsisältöä itselleni. Maailman tarpeet ovat täysin sivuseikka. Koko elämän voi filosofoida täysin turhaksi ja tarpeettomaksi. Mitä muutakaan se voisi olla pallolla, jolla on elänyt absurdi määrä eliöitä miljardien vuosien ajan. Minusta se, että pystyy keksimään mielekästä sisältöä tähän elämään, jota ei kukaan ole itse valinnut elävänsä, ilman että jättää liikaa jälkiä maailmaan tai vahinkoja muille on kunnioitettavin asia mitä ihminen voi elämällään tehdä. Ja valokuvaus on monessa tapauksessa (ei tietysti aina) erinomainen tapa tehdä niin.

Kuvaaminen on täysin yliarvostettua hommaa. Mutta uusien kalliiden kameroiden ja objektiivien ostelu, ja niistä vöyhöttäminen ja muitten merkkien mollaaminen on herrasmies hommaa! Muulla ei niin väliä.XD

Mietitään ensin mikä on tarpeellista. Sitä taitaa lopulta olla aika vähän. Kaikki muu on sitten turhaa.

Q-vaaja kirjoitti:Mitä tapahtuisi, jos kaikki tämän foorumin jäsenet lopettaisivat kuvaamisen? Onko niin, että kaikki ottamamme kuvat ovat turhia? Jos niitä ei olisi otettu, ei niitä kukaan osaisi kai kaivata.

Surkein perustelu, jota näen kalliin kaluston hankkimiselle, liittyy yleensä ammattikuvaamiseen ja naurettaviin perusteluihin siitä, miten kaluston kuuluu maksaa itsensä takaisin. V**** mitä p***** sanon minä. Maailma on täynnä parempia keinoja ansaita. Arvostan ainakin itse huomattavasti enemmän tapauksia, joissa kallis kalusto on mahdollistanut kuvaajaa miellyttäviä lopputuloksia. Rahassa mitattu perustelu kalustolle taas lähinnä aiheuttaa silmitöntä myötähäpeää ja tuo ainakin minut takaisin noihin alussa esitettyihin kysymyksiin.

Mitä varten kuvaamme? Miten maailma olisi erilainen, jos juurikin sinun ottamat kaikista parhaat kuvasi olisivatkin jääneet ottamatta? Tarviiko maailma vielä lisää kuvia joistakin jo moneen kertaan kuvatuista pönöttävistä linnuista? Pitääkö Pariisin nelijalkaisesta tornista vielä ottaa lisää kuvia? Tarviiko ensi viikkona vihittävä pari itsestänsä dokumentaarisen kuvasetin, jota edes itse eivät monesti häiden jälkeen katsele? Sen takia kuvattu, että voi laskuttaa asiakasta? Jos noin, taitaa kuvaaminen olla lähes turhaa.

Näkemyksiä?

Tämän foorumin ja muidenkin harrastelijafoorumeiden jäsenten kuvista 99% on turhaa eikä sillä yhdellä prosentillakaan kuvista ole muuta kuin muisto- tai tunnearvo kuvaajalle itselleen ja joskus myös kohteelle. Tässä joukossa ainoa kalliilla laitteilla otettujen tuhansien kuvien arvo on mielihyvän tuottaminen itselle.

Yleisen arvon kannalta tämän ryhmän kuvat ovat turhia. Taiteellista arvoa niillä ei ole, dokumentaarista arvoa hyvin harvoin, uutisarvoa ei, kaupallista arvoa äärimmäisen harvoin, käytännössä ei mitään arvoa.

Syykin on selvä. Tällaisten foorumeiden jäsenistä 99% on täydellisiä harrastelijoita. Näppäilijöiltä, joilta puuttuu systemaattinen valokuvauskoulutus, valokuvauksen tradition koulutus, syventävä valokuvataiteellinen koulutus, valokuvauksen ammatillinen koulutus.
Ilman vahvaa koulutusta, vuosien perusteellista opiskelua, tenttejä, näyttökokeita, tutkintoa kuvaus on pelkkää puuhastelua kalliiden ja hienojen laitteiden parissa. Ajankulua, egoistista tuhlaavaisuutta.

Vastaus kysymykseen on: kysyjän kohderyhmän kuvaaminen on turhaa, täysin turhaa. Tämän voi jokainen todeta seuraamalla hetken täällä käytävää keskustelua.

Ex nihilo nihil!

Ja tyypillistä on myös se, että seuraavaksi haukutaan porukalla itselle epämieluisan kommentin kirjoittaja. Tää koulutuksen puute on niin herkkä asia harrastelijoille, jotka kuiten saavat kuvilleen paljon peukkuja facebokin kavereilta.

mjuhani kirjoitti:Ja tyypillistä on myös se, että seuraavaksi haukutaan porukalla itselle epämieluisan kommentin kirjoittaja. Tää koulutuksen puute on niin herkkä asia harrastelijoille, jotka kuiten saavat kuvilleen paljon peukkuja facebokin kavereilta.

No....mikäs on tämän kirjoittajan koulutushistoria?