Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Käsittääkseni on olemassa kahta koulukuntaa, miten toimia, kun halutaan saada mahdollisimman laaja terävyysalue:

1) hyperfokaalinen tarkennuspiste (tai summittainen tarkennus about 1/3-osaan ruudusta)

2) tarkennus kauimmaiseen kohteeseen, joka halutaan tallentaa terävimmillään

Kumpaa metodia sinä käytät? Jotain muuta? Miksi?

Hyperfokaalisessa tarkentamisessa kärsii kaukana olevien kohteiden tarkkuus, toisessa tarkennustavassa päinvastoin. Itse olen kakkosen kannalla, sillä se mukailee paremmin näköaistia.





[/b]

Mä en ymmärrä tässä jutussa ollenkaan tätä terävyysalueen pituuden maksimointia, koska se johtaa lopulta kuvan terävyyden vähenemiseen diffraktion kautta, eli maisemakuva on terävimmillään aukolla 5.6 ja sillä hyvä, kaikki muu on paskapuhetta.
Jos halutaan mahdollisimman laaja terävyysalue kuvan terävyyden kustannuksella, niin sitten voidaan pelleillä jonkun laskennallisen tarkennuskohdan kanssa, mutta kun oikeassa elämässä suurempia muuttujia on kennon koko, objektiivi ja kuvauskohde, niin en ymmärrä mitä järkeä tässä nyt oli?
Kuva pitää oikeasti tarkentaa siihen minkä haluaa teräväksi, mutta tietenkin mikäli kuvaa käytetään pienenä, niin se näyttää olevan terävä myös niiltä osin, jotka eivät ole teräviä. Jos kuvaat kaivinkonetta ja linnunrataa samaan kuvaan, niin molempia ei saa teräväksi, vaan molempien terävyyden menettää, jos pitää himmentää niin paljon, että molemmat ovat ymmärrettävästi teräviä. Asia vaan on näin ja sitten kiistelläänpä siitä mikä oikeasti on terävä ja mikä ei.

..

Munt kirjoitti:Mä en ymmärrä tässä jutussa ollenkaan tätä terävyysalueen pituuden maksimointia, koska se johtaa lopulta kuvan terävyyden vähenemiseen diffraktion kautta, eli maisemakuva on terävimmillään aukolla 5.6 ja sillä hyvä, kaikki muu on paskapuhetta.
Jos halutaan mahdollisimman laaja terävyysalue kuvan terävyyden kustannuksella, niin sitten voidaan pelleillä jonkun laskennallisen tarkennuskohdan kanssa, mutta kun oikeassa elämässä suurempia muuttujia on kennon koko, objektiivi ja kuvauskohde, niin en ymmärrä mitä järkeä tässä nyt oli?
Kuva pitää oikeasti tarkentaa siihen minkä haluaa teräväksi, mutta tietenkin mikäli kuvaa käytetään pienenä, niin se näyttää olevan terävä myös niiltä osin, jotka eivät ole teräviä. Jos kuvaat kaivinkonetta ja linnunrataa samaan kuvaan, niin molempia ei saa teräväksi, vaan molempien terävyyden menettää, jos pitää himmentää niin paljon, että molemmat ovat ymmärrettävästi teräviä. Asia vaan on näin ja sitten kiistelläänpä siitä mikä oikeasti on terävä ja mikä ei.

..

Tarkennetaan, että kyseessä siis ns. järkevät aukot (joilla diffraktio minimaalinen) ja yksi ruutu (ei pinoamista).

Halusin vain kuulla mielipiteitä, että käyttääkö esim. joku oikeasti tuota hyperfokaalista tapaa filmiajoilta.

Mutta toi oli hyvä pointti: "laskennallinen terävyys" ei välttämättä olekaan niin hyvä käytännössä.

moonshine kirjoitti:Mutta toi oli hyvä pointti: "laskennallinen terävyys" ei välttämättä olekaan niin hyvä käytännössä.

Maisemia kuvataan yleensä laajakulmilla ja filmiaikana oli tapana himmentää tappiin (f16-22), jotta "kaikki" on terävää. Tämä on ihan väärä tapa.
Tässä yksi näkökulma objektiivien terävyyteen:

http://www.photozone.de/canon_eos_ff/87 ... is?start=1

Käyristä näkee, että objektiivi on keskellä terävimmillään aukolla 5.6, mutta objektiivin suunnittelusta (ja valmistuskustannuksista) johtuen kuvan nurkat eivät ole yhtä terävät ja niiden terävyys paranee, kun aukkoa pienennetään. Himmentämällä menetetään kuvan keskiosan terävyyttä, mutta toisaalta saadaan kuvaan lisää syväterävyyttä ja myös laidoille lisää terävyyttä, joka lisää kuvan kokonaisuuden terävyysvaikutelmaa huimasti. Tai tämä riippuu polttovälistä ja kuvan esityskoosta, mutta noin nyrkkisääntönä.
Jos kuvataan croppikameralla 10mm laajiksella tähtiä, niin aukolla 5.6 koko kuva on käytännössä terävä edestä taakse. Ainoastaan optiset heikkoudet laskevat kuvan laatua kulmissa. Kinokoossa 35mm polttovälillä tilanne on aivan toinen.
Itse vedän tarkennuksen takanäytöstä kohteeseen ja sillä selvä. Maisemissa muutan kohdetta perstuntuman mukaan, jos kyse on tasapaksusta aiheesta, mutta juuri tarkennuskohdalla niitä kuvan värejä ja kontrasteja saa nostettua esiin. Ja tässä kohtaa kannattaa muistaa, että objektiivit käyttäytyvät eri tavoin eri aukoilla ja niissä on myös mallikohtaisia eroja. Joku Zeissin 28mm voi olla aukolla 8 terävyysalueeltaan lyhyt ja nostaa kohdetta esiin huimasti, kun taas joku peruscanoni tekee tasapaksua kuvaa, josta tarkennuskohtaa on mahdotonta erottaa. Yleispäteviä ohjeita on mahdoton antaa, mutta se taitaakin olla se paras ohje tähän aiheeseen... :)

..

Edelleen, tarkoitin nimenomaan kohdetta/sommittelua, jossa haetaan mahdollisimman laajaa terävyysaluetta.

Neljänkymmenen järkkkärivuoden jälkeen joudun näköjään huomaamaan, että en ole osannut suhtautua kuvaamiseen riittävällä vakavuudella. Olen vaan kuvannut niitä maisemakuvia ja saanut riittävän teräviä kuvia ymmärtämättä edes tarkentaa oikein.
Ihan aikuisten oikeesti, minusta aloittajan esittämä kysymys on yhtä kaukana todellisuudesta kuin Putinin tuleva Suomen valloitus. Kannattaisiko keskittyä kuvaamiseen, eikä joutavanpäiväiseen teoretisointiin?

Jos yksinkertaistaisi kysymystä: miten tarkennat maisemakuvan? ;-)

OskuK kirjoitti:Jos yksinkertaistaisi kysymystä: miten tarkennat maisemakuvan? ;-)

Tää on hyvä kysymys, mutta vastaus on riippuvainen siitä millä polttovälillä kuvaa, miten iso kenno, mikä aukko ja kuinka kaukana kuvan pääkohde on + muutama muu muuttuja.
On aivan eri asia yrittää teräväksi sammakkoa ja tähtikarttaa, kuin vetää tähdet ja kaivinkone yhtä terävänä kuvaan.

Mutta, jotta asia ei olisi aivan näin yksinkertainen, niin esim 21mm Zeissin field curvature, eli tarkennustason kaareutuminen on niin suurta, että maisemakuvauksessa tarkennus täytyy tehdä siten, että tarkennetaan kohdalleen kuvan laidassa ja kuvan keskellä ja sitten siirretään tarkennus näiden arvojen puoliväliin. Vain tämä takaa sen, että maisemakuvissa tarkennus on edes jotenkin kohdallaan.

..

Mahdollisuus himmentää menee negakoon mukaan. Kinolla suurin terävyys optiikasta saadaan tietysti isoimmilla aukoilla. 8"x10" tilanne on aivan toinen, koska jo ns. terävyyden" vaatimuksetkin ovat aivan toisenlaiset. Silloin voidaan himmentää aivan hyvin aina f/64 asti.

Terävyysaluehan on vain laskennallinen arvo, joka sekin perustuu jo 1930-luvulla aloitettuun menetelmään ja on riippuvainen vain ja ainostaan tulosteen/printin fyysisestä koosta.

Ns. äärettömyyteen ei mikään kuva ole terävä jo senkin vuoksi, että väliin mahtuu liikaa ilmaa, eli hiukkasia, kosteutta, tms., eikä terävyys nouse edes kovinkaan hyvin esiin, ellei ole jotain mitä vastaan se esiintyy.

maisemakuva on terävimmillään aukolla 5.6 ja sillä hyvä

Kaikki objektiivit eivät ole tarkimmillaan aukolla 5.6.
Esim nämä kaksi Canonin objektiivia ovat tarkimmillaan (tuon saman mainitsemasi testin mukaan) aukolla 4:
Canon EF 24mm f/1.4 USM L II
Canon EF 70-200mm f/2.8 USM L IS II

Reunoilla voi taas joku muu aukko olla tarkempi.

Jos nyt jonkun yleistyksen voisi sanoa, niin sanoisin että kaikki objektiivit ovat tarkimmilllan yksi tai kaksi aukkoa himmennettynä. Mutta tästäkin varmaan poikkeuksia löytyy.

LoikkaHe kirjoitti:

maisemakuva on terävimmillään aukolla 5.6 ja sillä hyvä

Kaikki objektiivit eivät ole tarkimmillaan aukolla 5.6.
Esim nämä kaksi Canonin objektiivia ovat tarkimmillaan (tuon saman mainitsemasi testin mukaan) aukolla 4:
Canon EF 24mm f/1.4 USM L II
Canon EF 70-200mm f/2.8 USM L IS II

Reunoilla voi taas joku muu aukko olla tarkempi.

Jos nyt jonkun yleistyksen voisi sanoa, niin sanoisin että kaikki objektiivit ovat tarkimmilllan yksi tai kaksi aukkoa himmennettynä. Mutta tästäkin varmaan poikkeuksia löytyy.

Jos käyt läpi noita teräviä laatulaseja tuolta, niin huomaat, että jokainen on keskeltä terävimmillään aukolla 4 ja koko kuva-alalta aukolla 5.6. Tuo f4 terävyys johtuu siitä, että siinä kohtaa diffraktio ei vielä laske kuvan terävyyttä, mutta aukosta f5.6 alkaen se alkaa vaikuttaa pikselitasolla kuvan terävyyteen.

..

Tuossa on ainakin kaksi isoa tekijää,

1) optinen laatu, milläaukolla kyseinen optiikka piirtää parhaiten. Yleensähän tuo on pari aukkoa himmennettynä. poikkeuksiakin varmasti löytyy. toinen seikka on optiset virheety (coma, aberraatiot etc), kannattaa harkita aukkoa, jolla nuo ovat pienimmillään.

2) Teoreettinen puoli
Diffraktio-ilmiöstä johtuen optiikan erotuskyky määtäytyy aukkosuhteen ja valon aallonpituuden mukaan. Näkyvä aallonpituus, siis se jota halutaan normaalisti kuvaan tallentaa on noin 350-750 nanometriä. Lisäksi vaikuttaa pikelin koko, joka esimerkiksi D800:n tapauksessa on himean alle 5 mikrometriä.
Raja, jossa heikennystä terävyydessä alkaa tapahtua (viereiseen pikseliin tarkoitettu signaali alkaa levitä tähän) alkaa aukolla joka määräytyy suurin piirtein seuraavan kaavan mukaan:
f = d/(2,44*allonpituus). (d = pikselin koko)
Raja ei ole terävä, vaan tuon jälkeen toiseen piksellin tarjoitettu signaali akaa levitä naapuriin. Missä sitten kulkee häiritsevän sekottumisen raja, vaikea sanoa.

Kokemuksesta tuntuisi siltä, että Sigman 35/1,4:lla maisemaa kuvatessa aukko 5,6-8 tuottaa minun mielestäni parhaan kompromissin terävyyden ja syväterävyyden suhteen. Terävyys saattaisi hieman parantua pienemmällä himmentämisellä, mutta tuo on minun valintani.

Olen aikoinanin tottunut käyttämään hyperfokaalista tarkentamista filmin kanssa, mutta digillä ajattelen asioita toisin.

Niin, eniten vaikuttaa tuo ykkönen; hommaa paras mahdollinen optiikka maisemiin. Ja kunnon jalusta.

--

Alex kirjoitti:Niin, eniten vaikuttaa tuo ykkönen; hommaa paras mahdollinen optiikka maisemiin. Ja kunnon jalusta.

Paras lienee jotain muuta kuin sopivin? [Joku aloittaa kohta pohdinnan sanojen viilaamisesta mutta minusta tässä terminologia on tärkeä.]

Optiikan ja tallennusmedian sovittaminen toisiinsa on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Hyvä filmioptiikka ei välttämättä olekaan digissä enää se sopivin, kun runkojen rakenteissa on eroja (vrt. Lensrentalsin pohdinnat kennojen lasien paksuudesta: http://www.lensrentals.com/blog/2014/07 ... he-summary ). Olkoon, että tämä on monen mielestä hiuksien halkomista mutta tämä keskustelu on jo nyrjähtänyt siihen suuntaan. Nimimerkki OskuK:n yksinkertaistetussa kysymyksessä on perää.

Otetaan paras (sic) optiikka, sovitetaan (arkipäiväisemmin: kiinnitetään) se (parhaaseen eli omaan) runkoon ja tehdään vielä toinen kompromissi terävyyden ja syväterävyyden suhteen. Eikös tämä kuulosta kokonaisuudessaan aika ristiriitaiselta?

Onko lopputulos kuitenkin tehty teknisten ominaisuuksien sijasta kuvan (= omien mieltymysten) ehdoilla? Edelliseen viitaten tulosta eivät suinkaan ohjaa ja rajaa teknisesti parhaat, vaan henkilökohtaisesti riittävät ominaisuudet. Tämä ei välttämättä ole edes budjettikysymys. Muuten esimerkiksi Coastal Optics valmistaisi varmasti enemmän makroja markkinoille.

Jos haluaa kutakuinkin äärettömään tarkkaa niin tilttaava objektiivi on ainoa vaihtoehto.

Voi käyttää tarkkoja keskiaukkoja ja terävyysalue voidaan kääntää tärkeimmän pinnan mukaiseksi.

Ei tämäkään kaikessa toimi, esimerkiksi kuva kujalta. Ei auta tiltit siinäkään, pelkkä himmennys.

Edes kennokoon kasvatus ei auta, silloin polttovälit kasvavat ja pitää himmentää vielä huimasti enemmän.


Jos tilttausta ei ole käytössä, olen perinteisillä objektiiveilla tarkentanut asteikon mukaan hyperfokaalille. Hyvin toimii.

Objektiiveilla, joissa ei ole asteikkoa on vain joutunut arpomaan sen noin kohdan. Aukkona f/8 - f/11 on yleensä maisemoidessa osoittautunut tarkimmaksi. Mutta aina on tilanteita jolloin laaja syvyysterävyys on tärkeämpi kuin absoluuttinen terävyys ja mennään sitten vaikka f/22.

itu kirjoitti:

Alex kirjoitti:Niin, eniten vaikuttaa tuo ykkönen; hommaa paras mahdollinen optiikka maisemiin. Ja kunnon jalusta.

Paras lienee jotain muuta kuin sopivin? [Joku aloittaa kohta pohdinnan sanojen viilaamisesta mutta minusta tässä terminologia on tärkeä.]

Joo, tarkoitin lähinnä sitä, ettei ota maisemia sillä heikoimmalla "pullonpojazoomilla" mitä kaupasta saa. Melkein kaikki 20-85-milliset kiinteäpolttoväliset on hyviä muutaman aukon himmennettynä.

Munt kirjoitti:Mä en ymmärrä tässä jutussa ollenkaan tätä terävyysalueen pituuden maksimointia, koska se johtaa lopulta kuvan terävyyden vähenemiseen diffraktion kautta, eli maisemakuva on terävimmillään aukolla 5.6 ja sillä hyvä, kaikki muu on paskapuhetta.

Tästä ei teoria voi käytäntöä paljon kauempana enää olla.

kunijo-1 kirjoitti:Ihan aikuisten oikeesti, minusta aloittajan esittämä kysymys on yhtä kaukana todellisuudesta kuin Putinin tuleva Suomen valloitus. Kannattaisiko keskittyä kuvaamiseen, eikä joutavanpäiväiseen teoretisointiin?

Tosiaan. Suomessa maisemakuvissa pääsääntöisesti aina onnistuu, kun tarkentaa metsään.

veeinski kirjoitti:

Munt kirjoitti:Mä en ymmärrä tässä jutussa ollenkaan tätä terävyysalueen pituuden maksimointia, koska se johtaa lopulta kuvan terävyyden vähenemiseen diffraktion kautta, eli maisemakuva on terävimmillään aukolla 5.6 ja sillä hyvä, kaikki muu on paskapuhetta.

Tästä ei teoria voi käytäntöä paljon kauempana enää olla.

Kannattaisiko sitten kommentoida vain sellaisiin väitteisiin, jotka ymmärtää?
Et ole selvästi edes lukenut koko kommenttia tai ainakaan tajunnut mitä esitetyt sanat tarkoittavat.

..

On kaksi eri asiaa, millä aukolla objektiivi piirtää parhaiten, tai mikä on tarkoituksen mukaisin aukko suhteessa diffraktioon, kun kuvataan laajoja maisemia. Ensimmäinen luetaan taulukosta, jälkimmäinen kuvasta.

veeinski kirjoitti:On kaksi eri asiaa, millä aukolla objektiivi piirtää parhaiten, tai mikä on tarkoituksen mukaisin aukko suhteessa diffraktioon, kun kuvataan laajoja maisemia. Ensimmäinen luetaan taulukosta, jälkimmäinen kuvasta.

No mut hei, jos aletaan oikeasti miettimään faktoja, niin ainoa asia, jota voidaan mitata on se, että aukolla 5.6 kuva on terävimmillään ehkä tietyllä yleisesti käytetyllä ns kinarisetillä, mutta muuttujia on järjettömän paljon alkaen heti pelkästä polttovälistä, joten tällainen keskustelu on turhaa, mutta toisaalta hauskaa ja opettavaista... jos joku alkaisi vänkäämään faktojen kanssa vastaan. Ja terävyys tarkennustasolla ja syväterävyyden määrä tai tiedostokoko ei korreloi, mutta so what... ;)

..