Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Nyt hyviä vinkkejä, hoksautuksia ja neuvoja kehiin!

Lupauduin sitten napsimaan päivän kuvat puolituttujen häistä. Heidän odotuksensa valokuvista ei ole mitään ammattitasoa, mutta enhän nyt tietenkään halua aivan munata koko hommaa..

Välineenä olis

Canon EOS 500D + Tamron SP AF 17-50mm f/2.8 XR Di-II VC LD
Löytyy myös Canon EF 50mm f/1.8 jota olen kuitenkin vain muutaman kerran käyttänyt..

Tarvittaessa saan salaman lainaan, mutta salamalla en ole ennen kuvannut, eli pelkään ettei se onnistukkaan..

Kirkko on ennestään tuttu ja todella valoisa isoine ikkunoineen.
Häät ovat uutena vuotena ja talvinen hääkuva on se mikä hirvittää eniten, eli valkoinen puku + luminen maisema..

Aivan uusavuton en ole, mutta kuvauskokemusta tällaisista jutuista ei kauheana ole..

Vinkki:
hyvä ois olla myös kokeneempi kuvaaja.

Kirkko voi TUNTUA valoisalta, mutta herkästi loppuu valo kesken tuolla kalustolla..

Kohta joku tulee taas avautumaan, että jätä työ ammattilaisille. Sitä ennen kuitenkin muutama vinkki. Canon ja Tamron ovat toimiva yhdistelmä häissä. Salama vielä mukaan siihen niin saat tarvittaessa täytevaloa. Ennen kuvausta kannattaa käydä vaikka parin hääharjoituksissa ja ottaa siinä koekuvat. Näin näet mitä taitoja sinun pitää kehittää itse kuvaustilannetta ajatellen. Samalla näet kirkon ja voit miettiä missä seisoskelet kameran kanssa. Samalla näet missä tarvitset salamaa ja missä selviät mahdollisesti ilman.

Seuraavaksi kannattaa tehdä kuvaussuunnitelma, jossa on merkittynä kaikki se mitä kuvissa pitää näkyä. Eli kuvat eri tilanteista ja vieraista, yksityiskohdista yms. Lisää löydät neuvoja, kun selaat foorumia ahkerasti. Samoin tästä kannattaa keskustella hääaparin kanssa.

Olennaisinta kuitenkin on se, että saat salaman toimimaan haluamallasi tavalla. Eli ei liikaa tehoa vaan vain täytevalona. Se vaatii hieman harjoittelua. Varsinkin, kun kohteet ovat mustia ja valkoisia. Siinä kameran automatiikka yleensä sekoaa. Kannattaa siis opetella säätämään kaikki niin, että valotus onnistuu ja selviät tilanteesta kunnialla. Käytännössä kannattaa opetella säätämään salaman teho käsisäätöisenä. Näin salamaa ei ole liikaa jos kuvaat tummaa pukua vasten ja kasvojen pitää olla oikein valotetut.

Saahan tänne tulla pätemään ammattikuvaajan käyttämisestä mutta minä en siihen pysty vaikuttamaan, se on hääparin päätös etteivät halua ja pyysivät minua. Oletuksena kuitenkin että kuvat onnistuisivat paremmin kuin jonkun vieraan pokkarilla ottamat.

Kiitos neuvoista, en hoksannutkaan että voisin pyytää päästä harjoituksiin mukaan, se varmasti antaa suuntaa miten kuvaus kirkossa luonnistuu.

Aikataulun selvittäminen on tosiaan tärkeää kuvauksen kannalta, jokainen tilanne pitää suunnitella etukäteen ja hakea kuvauspaikkaa ennen kuin varsinainen tilanne alkaa.

Salama ilman muuta käyttöön, ja sen tarkka opiskelu sekä harjoitteleminen on a ja o.
Myöhemmin pimeässä sitä voidaan käyttää myös liikkeen pysäyttämiseen tanssit ym., mutta kirkosta ja säästä/vuodenajasta riippuen kirkossa suurin ongelma ei välttämättä ole se varsinainen valonpuute vaan se että valo tulee yleensä ihan väärään paikkaan ja erittäin kirkkaasti tehden suuria varjopaikkoja. Varjopaikathan on yleensä tietysti juuri siinä alttarilla, mistä pitäisi edustavia kuvia saada ja näin ollen taustat palaa puhki tai pari jää tukkoon.
Eli rohkeasti hillittyä täytevaloa, niin kuvat herää henkiin. Ilman salamaa saa toki myös hyviä kuvia mutta vaatii yleensä aika paljon photoshoppia ja mahdollisen MV-käännöksen, että niistä saadaan sellaisia kun kuvien kuuluisi olla.

Varsinaisia kuvausvinkkejä löytyy tältäkin foorumilta mukavasti, ja ne kannattaa ehdottomasti lukea. Jopa listaus mistä kaikista _vähintään_ pitäisi löytyä onnistunut kuva.

Napzutin kirjoitti:Nyt hyviä vinkkejä, hoksautuksia ja neuvoja kehiin!

Lupauduin sitten napsimaan päivän kuvat puolituttujen häistä. Heidän odotuksensa valokuvista ei ole mitään ammattitasoa, mutta enhän nyt tietenkään halua aivan munata koko hommaa..

Välineenä olis

Canon EOS 500D + Tamron SP AF 17-50mm f/2.8 XR Di-II VC LD
Löytyy myös Canon EF 50mm f/1.8 jota olen kuitenkin vain muutaman kerran käyttänyt..

Tarvittaessa saan salaman lainaan, mutta salamalla en ole ennen kuvannut, eli pelkään ettei se onnistukkaan..

Kirkko on ennestään tuttu ja todella valoisa isoine ikkunoineen.
Häät ovat uutena vuotena ja talvinen hääkuva on se mikä hirvittää eniten, eli valkoinen puku + luminen maisema..

Aivan uusavuton en ole, mutta kuvauskokemusta tällaisista jutuista ei kauheana ole..

Hei
Opettele käyttämään 50/1.8
Saat hyvät kuvat kun kuvaat sisällä kirkossa 50/1.8 objektiivilla, ISO 3200, kuvaustila Av. Tamronin 2.8 voit käyttää ulkona. Jos sinulla on Canonin salama niin kameraan kiinni se ja käännä sama kohti kattoa tai sivulle seinään. Halvat manuaaliset salamat: salama osoitttamaan katttoon tai sopivaan seinään ja kokeile kameraan asetuksia esim. Kuvaustila M 1/160 ISO 200 ja aukko jotain 5.6 tai 3.5, kokeile eri aukoilla. Vältä suoraa salamaa hääpariin.

Opettele vihkikaava ja seuraa sen kulkua kirkossa. Sen pohjalta voit liikkua rauhassa ja turha poukkoilu jää pois.

"Pusukuva" on aika tärkeä, joten mieti mistä kuvaat sen ja hilaudu asemiin valmiiksi. Pusu voi olla hyvinkin nopea ja tilanne äkkiä ohi. Elä ostä häävieraita näkemästä alttarille tärkeinä hetkinä.

Muista ottaa jokunen yleiskuviakin, jotta ympärilläkin olevat asiat ikuistuu. Tukee päivän tarinaa paremmin vuosienkin päästä.

Jos mahdollista niin lainaa toinen kamera. Voit käyttää kumpaakin objektiivia yhtäaikaa. Tuo myös mielenrauhaa kun ei ole yhden kameran varassa. Kameran hajoaminen kesken häiden ei tunnu kivalle. Oon kokenut sen, mutta onneksi oli toinen kamera toisella olalla ja hääkakun leikkauskin tuli kuvattua.

Hääkuvissa suosittelen unohtamaan turhat taiteellisuudet. Toki jos on vahva oma tyyli, niin se tukee asiaa. Varminta on tehdä hyvää peruskuvaa, koska olet dogumentoimassa häitä.

It's all about love: kokeile rohkeasti:
http://kuvagalleria.net/jannoo-7492.jpg

Hei!

Vihkitoimituksen aikana joudut mennä alttarille sivustalle vinosti papin taakse, jos otat vihkiparista kuvia edestä päin. Et voi siellä kovin paljoa liikkua olematta häiriöksi, joten kiinteä ei ole välttämättä oikea objektiivi. Tai jos päädyt kiinteään on käytävä etukäteen tutkimassa paikat tosi tarkkaan, ja testattava mistä kuvat onnistuu.

Ota kuvia mahdollisimman paljon.

Opiskele asiaa jonkun oppaan kanssa. Sinulla on kaksi ja puoli kuukautta aikaa. Oppaita löytyy kirjastosta. Niissä on kuitenkin parhaimmat ja harkituimmat neuvot. Mieti ja selvitä etukäteen, mitkä ovat eri vaiheissa ne tilanteet, joista on "pakko" saada kuva.

Älä kuitenkaan suunnittele niin tarkaan, että et osaa improvisoida, sillä tilanteita tulee ja menee. Äläkä ole häiriöksi, sillä kuvaaminen ei ole kuitenkaan hääseremonioiden pääasia.

Mikko

Napzutin kirjoitti:Kiitos neuvoista, en hoksannutkaan että voisin pyytää päästä harjoituksiin mukaan, se varmasti antaa suuntaa miten kuvaus kirkossa luonnistuu.

Parit sukulaisten hautajaiset on tullut kuvattua ja pari asiaa tuli mieleen.

-Salaman tarvitsee mukaan
-Käy jo ennen harjoituksia testailemassa kirkossa asemista, joista ajattelit ottaa kuvia miten valoa&salamaa käytät(esim. kirkas ikkunoista tuleva valo voi vaatia uutta kuvauspaikkaa)

On tullut parit häät kuvattua tismalleen samalla yhdistelmällä (500d ja tamron) ja ihan hyvin riittää laatu.

Itse vihaan salamoita kirkossa, joten ennemmin laitan reippaasti ISO:a ja kohinaa, kuin väläyttellen. Mutta se on ihan up yours.

Jos mahdollista, koita mennä etukäteen kirkkoon, jotta voit rauhassa säätää valotuksen kohdalleen, ja laittaa kaikki säädöt lukkoon, muuten kamera arpoo miten sattuu.

Ja itse ainakin laitan aina sarjan päälle kirkossa, koska tilanteet menevät todella nopeasti ohi. Muista myös opastaa paria, että ottavat sormusta laittaessa ja suudelmassa sellaisen 2 sekunnin tauon.

50mm on kropilla liian pitkä lähes joka kirkkoon suomessa, paitsi sisään kävelyä kuvatessa.
Aukkoa ei voi useimmiten muutenkaan laittaa alle 2.8 koska jompikumpi hääparista osuu epäterävyysalueelle kun kuvataan sivulta.
Tämä saattaa monesti yllättää koska sen huomaa vasta isona katsellessa, eikä takaruudusta vilkaisemalla.

Iltajuhlan pimeydessä sitten salamat välkkymään ja aukko selälleen.

baader kirjoitti:On tullut parit häät kuvattua tismalleen samalla yhdistelmällä (500d ja tamron) ja ihan hyvin riittää laatu.

Itse vihaan salamoita kirkossa, joten ennemmin laitan reippaasti ISO:a ja kohinaa, kuin väläyttellen. Mutta se on ihan up yours.

Jos mahdollista, koita mennä etukäteen kirkkoon, jotta voit rauhassa säätää valotuksen kohdalleen, ja laittaa kaikki säädöt lukkoon, muuten kamera arpoo miten sattuu.

Ja itse ainakin laitan aina sarjan päälle kirkossa, koska tilanteet menevät todella nopeasti ohi. Muista myös opastaa paria, että ottavat sormusta laittaessa ja suudelmassa sellaisen 2 sekunnin tauon.

50mm on kropilla liian pitkä lähes joka kirkkoon suomessa, paitsi sisään kävelyä kuvatessa.
Aukkoa ei voi useimmiten muutenkaan laittaa alle 2.8 koska jompikumpi hääparista osuu epäterävyysalueelle kun kuvataan sivulta.
Tämä saattaa monesti yllättää koska sen huomaa vasta isona katsellessa, eikä takaruudusta vilkaisemalla.

Iltajuhlan pimeydessä sitten salamat välkkymään ja aukko selälleen.

Aikamoisia neuvoja....

Olipa hyvä etten lukenut näitä juttuja kun paikallinen valokuvaaja (jolta olin ostanut käytetyn D300) pyysi tuuraamaan hääkuvaajaksi. Hyvällä itsetunnolla uskalsin mistään mitään tietämättä lähteä hoitamaan homman vaikka edellisen kerran olin kuvannut siskoni häissä yli 20 vuotta sitten kalustona Minoltan 303. Eli tieto lisää tuskaa ja jos olisin liikoja miettinyt niin varmaankin olisin kieltäytynyt, sen verran vaikeaa näyttää olevan :) No hääpari oli kuitenkin kuulemma tyytyväinen kuviin joten ei ihan pieleen mennyt.

Eli kirkossa kannattaa katsoa paikka auringon puolelta jos mahdollista ja niin ettei ole ikkunaa taustalla (meidän kylä kirkko tosi hankala tämän suhteen, toki sen ansiosta valoa riittää). Ja tuo musta/valkoinen kontrasti kannattaa tosiaa huomioida.

Ei suoraa valokuvakseen liittyvä mutta valitse kengät jotka ei kopise/narise niin liikkuminen ei häiritse toimitusta. Kopina/narina meinaan kuuluu sakastista aika hyvin ainakin vanhoissa kirkoissa, joissa akustiikka on kunnossa.

Ketjun aloittajalle tsemppiä. Hääkuvauksessa eivät tilanteet, tunteet ja ilmeet toistu, joten kaluston (ja kaluston luomien rajoitusten) pitää olla läpikotaisin hallussa, kuvasit sitten järkkärillä, pokkarilla tai jollain muulla, salaman kanssa tai ilman. Rohkea veto lähteä kuvaamaan "kylmiltään", joten ehkä paras neuvo on painottaa hääparille sitä, ettet ole kuvannut häitä aiemmin, lupaat yrittää parhaasi, mutta muuten et takaa mitään.

Joka tapauksessa luin muiden vinkit ja yritän nyt päättää, kumpi on hauskempi ketju; tämä vai hulvaton keskustelu enkelipalloista.

Huvittavuus tulee varmaan siitä, että jokainen antaa vain muutaman ensimmäisenä tulevan ajatuksen omista kokemuksista. Onhan noita lehtiartikkeleitakin hääkuvauksesta ja nekään ei kerro lähellekään koko kuvaa hommasta.

Valitettavasti aloittaessaan hääkuvausta on liikenteessä kylmiltään. Aina tuntuu että hallitsee tilanteet, mutta joka kerta kummiski oppii uutta. Joskus jopa viisastuu omista mokista. Olen 100% varma, että ammattilaisiltakin menee tilanteita ohi ja joskus mokailevatkin. Niistä vaan ei kukaan halua puhua. Vihkikaavan ja hääohjelman avulla saa eri hetkistä ne kuvat talteen, jotaka kertoo tilanteesta. Juhlassa kannattaa käyttää hyväkseen seremonia mestaria. Eli pyytä ilmoittamaan jos esim. jotakin "yllättävää" ohjelmaa on luvassa.

Mitään valmista reseptiä ei ole olemassa. Eli esim kameran asetuksia ei kannata murehtia. Kuvaat kamerallasi sillain kuin olet oppinut sitä käyttämään.

Alkuperäisen tekstin voikin poistaa kun TiRy on sen kopsannut oman vuodatuksensa pohjaksi. Herätin ilmeisen paljon negatiivisia tunteita ja jonkin verran väärinymmärrystä heittämällä jotain vinkkejä, amätöörin varoittavan esimerkin pohjalta. Koittakaa kestää. Itsekin odottelen innolla mitä muita vinkkejä ammattilaisilta tulee tähän. Aihehan on aina relevantti.

Lähden deletoimaan 69 kakkukuvaa.

Samaa mieltä polttovälin huomiovan auto-ison käytännöllisyydestä, vaikkei kamerassani sellaista olekaan. Kaikissa salamaa / ei salamaa ihmettelyissä, se iso kysymys on se että miksei lopputulos vain ratkaise? Ja ratkaiseehan se.

Fotón kirjoitti:Sen 1/30s suttuilun ehkäisemiseksi on varmaan vaihtoehdot tiedossa joten niitä sitten vain kelailemaan etukäteen. Esim. valotusajan esivalinta voi olla joinakin hetkinä fiksumpi valinta ...

En kuvaa häitä, mutta yleisemmin ajatellen nykyään on aika helppoa kun on voi käyttää aukon esivalinnan kanssa polttovälin huomioivaa Auto-ISO:a. Eihän sekään ihmeisiin pysty, jos nyt on edes jonkinverran valoa niin saa kuitenkin yleensä teräviä kuvia jos tarkennus on kohdallaan.

Fotón kirjoitti:Joitain kertoja on kyllä ystävien häitä tullut kuvattua, ja loppujen lopuksi ainoa räikeä virhe mitä olen niissä tehnyt on se että turhan paljon kuvia otettu liian hitailla valotusajoilla ja liian huteralla kameran pitämisellä, jolloin joistakin tilanteista on vain suttuisia kuvia. Sanoisin että tämä on se tyypillisin virhe, jos lähtökohta on että kuvaajalla muuten silmää on kuvien suhteen.

Sen 1/30s suttuilun ehkäisemiseksi on varmaan vaihtoehdot tiedossa joten niitä sitten vain kelailemaan etukäteen. Esim. valotusajan esivalinta voi olla joinakin hetkinä fiksumpi valinta, kuin aukon esivalinta ja sitten vielä sarjaa tärkeissä hetkissä ja tukea kameralle jollain konstilla.

Vieraiden, eli ihmisten riittävän läheltä kuvaamista, kasvoja, iloa, kyyneliä, ei kai voi liikaa muistikortille taltioitua. Hääparikin ymmärtää jo vuotta myöhemmin että 70:stä kakunleikkauskuvasta voisi puolet vaihtaa sellaisiin kuviin jossa näkyy sukulaisia ja ystäviä jotka rituaalia seuraavat ja toisilleen kuiskivat.

Täysin ilman salamaa hääkuvauksista selviäminen vaikka väkisin on joidenkin tuon kuvaustyypin harrastajien valinta, mutta en itse ymmärrä tätä jyrkintä koulukuntaa. Jos on jotain hajua mitä tekee, niin salamaa seinistä ja katoista kehiin vaan muttei joka kuvaan.

Mun vähäisellä kokemuksella ei muuta vinkkiä tähän.

Tuokin alussa mainitsemasi virhe on vain kuvaajan osaamattomuutta käyttää kameraa. Jos lähtee kuvaamaan häitä, on aika typerää ottaa tärähtäneitä kuvia. Myös vinkki käyttää suljinajan esivalintaa on mielestäni pöljä. Mielummin määrään itse terävyysalueen ja mikäli näyttää siltä, että valo ei riitä, nostan herkkyyttä.

En tiedä minkälainen kuvaaja sinä olet jos tarvit 70 valotusta hääkakun leikkausta varten. Ilmeisesti sinun salamalla räiskiminen ei sekään riitä pysäyttämään liikettä? Kävin itse kuvaamassa syksyllä kaverin häät enkä käyttänyt kuin muutamissa kuvissa salamaa TÄYTESALAMANA. Suljinaika taisi olla pisimmillään 1/100 - 1/200 luokkaa. Kait kuulun sitten tuohon koulukuntaan jolla ei ole hajua mitä tekee.

Nimim. yhdet ainoat häät, joissa en missannut ainuttakaan ns. tärkeää hetkeä.

Rustinki kirjoitti:Valitettavasti aloittaessaan hääkuvausta on liikenteessä kylmiltään.

Tokihan sitä voi pyytää, josko pääsisi jonkun enemmän hääkeikkoja tehneen mukaan kakkoskuvaajaksi testaamaan hääkuvausta. Sitten olisi jo vähän hajua esim. kirkonmenoista, yksityiskohtien kuvaamisesta juhlapaikalla ja vaikkapa hyvistä/toimivista kuvakulmista puheiden aikana, eikä aivan kaikki tule ihan yllätyksenä, kun kuvaus onkin kokonaan omissa näpeissä.

***

Tässä alla omia käytännön vinkkejäni. En puutu kalustoon tai kuvaustyyliin sen tarkemmin - oletuksena on, että kalusto soveltuu hääkuvaukseen ja että kameran toimintalogiikka on selvillä.

- Lainaa hääpäivää varten itsellesi vararunko joltain tutulta - Kuvaajan otsasuoni alkaa sykkimään, jos sen ainoan kameran suljin sanoo päivän aikana Ystävyys-, Yhteistyö- ja Avunantosopimuksensa irti.
- Lataa kaikki akut, formatoi muistikortit, puhdista linssit, varmista, että kuvaat RAW:ta - Kuvaajan otsasuoni alkaa sykkimään, jos vaihtaa kameraan täydeksi luullun, mutta tyhjäksi osoittautuvan akun tai kotona havaitsee kuvanneensa kaikki "Jpeg small" -asetuksella.
- Laita etukäteen kirkon ja juhlapaikan osoitteet/sijainti paperille. Paperikartat tai joku muu Plan B eivät ole pahitteeksi - Kuvaajan otsasuoni alkaa sykkimään, jos se navi ei sitten hääpäivänä toimikaan.
- Mene kirkkoon puoli tuntia etukäteen. Selvitä kirkon valaistus, mieti kuvakulmat ja kulkureitit. Virret/musiikkiesitykset kestävät tyypillisesti n. 2-3 minuuttia ja niiden aikana on hyvä vaihtaa paikkaa - Sulhasen otsasuoni alkaa sykkimään, jos kuvaaja tulee kirkkoon vasta morsiamen vanavedessä.
- Kirkossa EI mennä alttarille, eli sinne alttarikaiteen sisäpuolelle. Jos olet epävarma, tarkista homma suntiolta tai vihkipapilta ennen vihkimistä. Papin otsasuoni alkaa sykkimään, jos havaitsee kuvaajan selkänsä takana.
- Kuvaa monipuolisesti. Älä kuvaa kirkossa pelkästään hääparin etupuolelta tai takapuolelta ja muitakin kuin hääparia saa kirkossa kuvata. BM:t, kaasot, lähisukulaiset ja kaikki, jotka pyyhkivät kyyneliä silmäkulmistaan ovat erittäin valokuvauksellisia. Näistä kuvista hääpari tykkää, eikä kenenkään otsasuoni syki.
- Olet ottamassa kuvia hääparille hääparin pyynnöstä. Jos takariviin jäänyt serkunkumminkaima ei satu näkemään vihkisuudelmaa, koska olet keskikäytävällä hänen edessä - se on voivoi. Kunhan et vanhempien/isovanhempien edessä ole koko toimituksen ajan, niin homma on ok - Kuvaajan otsasuoni alkaa sykkimään, jos huomaa kotona koneen näytöltä, että kaikki kuvat on kuvattu niin kaukaa, että morsiamen ja sulhasen erottaa toisistaan vain puvun väristä.
- Kaahaa kirkon jälkeen autollasi juhlapaikalle ennen muita vieraita (jos siis ette ota tässä vaiheessa potretteja), niin ehdit kuvaamaan yksityiskohtia ja koristeluja tyhjältä juhlapaikalta. Tämän voi toki hoitaa ennen kirkkoakin.
- Onnitteluista on turha ottaa/yrittää ottaa kuvaa jokaisesta vieraasta. Keskity lähisukulaisten ja vaikkapa kummilapsien kuviin. Niiden jälkeen sitten vain erilaisia kuvakulmia kehiin. Voit toki kysyä hääparilta etukäteen, josko vieraissa on joku isoisomummi, josta on ehdottomasti saatava kuva, koska kyseinen juhla voi jäädä mummin viimeiseksi.
- Kerro viimeistään juhlapaikalla seremoniamestarille/BM:lle/kaasolle olevasi juhlien valokuvaaja ja pyydä heitä ilmoittamaan sinulle aina n. 5 minuuttia etukäteen ennen jotain ohjelmanumeroa, mitä on tapahtumassa. Kuvaajan otsasuoni alkaa sykkimään, jos jälkikäteen kuulee olleensa vessassa, kun morsiamen isä itkua nieleskellen kävi koskettavan puheensa läpi.
- Kuvaa juhlapaikalla muitakin kuin hääparia. Mene rohkeasti pöytien väliin, lyöttäydy juttusille vieraiden kanssa, napsi kuvia. Hääpari tykkää kuvista, jotka ovat tapahtumista, joita hääpari ei ollut edes näkemässä ("Ai tapahtuiko siellä tuollaistakin?!"). Kaikki kuvat eivät taatusti onnistu, mutta ei kaikkien tarvitsekaan onnistua.
- Kuvaa erikoisemmista kuvakulmista ja eri polttoväleillä. Vain vieraat menevät suoraan hääparin eteen ottamaan kuvan Lumialla tai iPhonellaan. Itse voit kuvata esim. oviaukkojen läpi kauempaa, peilien kautta, kyykystä, tuolilta seisten jne. jne. - näin kuvasi eroavat "perusnäppäilyistä".
- Ota kuvia yksityiskohdista (koristelut, istuinkartat, ohjeet, buffetit, ruoat jne. jne.); usein hääpari on käyttänyt jonkin pikkuasian näpertelyyn tuhottomasti aikaa ja he haluavat saada ne ikuistettua.
- Vaihda muistikortti ja/tai akku hyvissä ajoin - Kuvaajan otsasuoni alkaa sykkimään, jos kortti on täynnä tai akku tyhjä juuri silloin kun tapahtuu.
- Pidä huoli, että olet esim. kakunleikkauksen tai häätanssin aikana eturivissä (ellei tarkoituksesi sitten ole kuvata näitä kauempaa). Sinä toimitat hääparille valokuvia - vieraat ottavat vain näpsyjä, joita tuskin koskaan edes katsotaan tietokoneen näytöltä, tulostamisesta puhumattakaan. Ole tietysti kohtelias, jos joudut hieman "tunkemaan".

No niin, toivottavasti näistä on jotain apua :)

TiRy kirjoitti: Kait kuulun sitten tuohon koulukuntaan jolla ei ole hajua mitä tekee.

Ihan selvästi kuulut siihen porukkaan. Etkö nyt hyvä mies ymmärrä, että kun antaa sarjatulen paukkua kaiken aikaa, mahdollisuudet saada pari hyvää kuvaa ovat satakertaiset tuohon sinun pihtailuusi verrattuna? Kyllä häistä pitää ainakin tuhat kuvaa ottaa, turha sinne muuten on mennäkään.

Täh? Mitä mää taas kirjoitin?