Minä ja digikamerani

(kirjoitettu 11/98 työpaikan lehteen, mielipiteet muuttuneet tuosta)

1. Digikamera korvaa tavallisen kameran
Väärin. Normaalin pokkarin negatiivin tarkkuus lienee 15 - 20 Megapikseliä (latojan huom.: filmin erotuskyky on 100 viivaa/mm eli 200 pikseliä/mm eli 24 mm * 36 mm = 4800 * 7200 pikseliä eli teoreettinen tarkkuus on 34.560.000 pikseliä), parhaat kuluttajille tarkoitetut digikamerat lähentelevät vasta 2 Megapikseliä. 200 markan taskukameralla ja 1000 markan skannerilla saa parempaa jälkeä kuin 10.000 mk:n digikameralla.

2. Laatu ei riitä printtaamiseen
Riittää, jos kamera on Megapixelimallia. Värien kalibrointi on hankalaa ja hyvälaatuinen tulos vaatii kalliimpaa glossy-paperia. Yksittäinen kuva tulee tällöin maksamaan kaikkine kuluineen 3 - 4 mk.

3. Hämärässä kuvaaminen ei ole ongelma
Väärin, sillä nykyisten digikameroiden iso-arvo on 100. Käsisäädöt eivät vielä vastaa perinteisten kameroiden säätöjä.

4. Kuvaaminen on helppoa
Totta. Useimmiten riittää napin painallus. Epäonnistuneet kuvat voi heti poistaa. Pieni kamera kulkee aina mukana. Kuvan "kehitys" on ilmaista, joten kuvan ottamisen kynnys laskee. Samalla myös kuvauskohteet monipuolistuvat.

5. Kannattaa odottaa hintojen laskua
Väärin. Kaikki hinnat laskevat aina. Jos odottaa ensi vuosituhannelle, niin jää paljosta ilosta vaille. Megapikseli-kameroiden markkinoille tulon jälkeen on ylitetty tietty kynnys eli myös printtaaminen onnistuu nykyisillä kameroilla.

6. Makrokuvaus onnistuu
Oikein. Mallista riippuen voi kuvata ilman erikoislinssejä 3cm - 30cm etäisyydeltä. (Sony 3cm, Fuji 9cm).

Optikolla voi kuvata, miltä 20 erilaista silmälasimallia näyttää ja kotona kaikessa rauhassa valita sopivimman. Kellari- ja vinttikomeron tavaroista kannattaa vakuutusyhtiötä varten (ja muistin virkistämiseksi) ottaa kuvat. Suku- ym. kokoontumisista voi laittaa kuvat webbisivuille saman tien katsottaviksi. Kerrotaan vain halukkaille sivun osoite: ei siis suoraa linkkiä kotisivuilta (paitsi jos haluaa kuvat koko maailman katsottavaksi).

Uudemmissa digikameroissa (kuten Fujissakin) on video-out -liitäntä: kamerasta voi videonauhalle nauhoittaa vaikka 10 sekunnin välein kuvia ja lähettää neljän tunnin nauha onnelliselle sukulaiselle. Persoonallisia kortteja on helppo koota kuvankäsittelyohjelmalla. Häissä voi ottaa vaikka 200 kuvaa, laittaa kuvat CD-ROM -levylle ja lähettää kiinnostuneille. CD-ROM -levy maksaa 8 mk ja sille mahtuu 170k kuvia 4.000 kpl. Kuinka moni lähettäisi 200 paperikuvaa 10 eri ihmiselle?

Kysy kokemuksia digikameraa käyttäneiltä (tai lainaa, jos mahdollista...). Pieni kamera tulee helpommin otettua mukaan. Älä osta ihan kaikkein halvinta: tulet pettymään kuvan laatuun. Hanki saman tien levykesovitin (floppy adapter) tai mieluummin printteriporttiin liitettävä kortinlukija (USB-liitäntäisten kameroiden yleistyminen WIN98:n myötä ratkaisee tämänkin ongelman). Muuten kyllästyt nopeasti odottamaan kuvien siirtoa kovalevylle (itse ostin seuraavana päivänä levykesovittimen: kuvien siirtoaika lyheni 8 megan kortilta 20 minuutista 5 minuuttiin).

Osta heti alkuun toinen muistikortti: voit ottaa enemmän kuvia ilman että joudut siirtämään kuvia tietokoneelle. Vertaile: muistikorttien hinnat saattavat vaihdella jopa 50% liikkeestä toiseen. Varaudu siihen, että puolentoista vuoden kuluttua kamerasi hinta on laskenut puoleen

Kameran on tottunut ottamaan mukaan joka paikkaan. Digikameraa kuvattavat eivät samalla tapaa ujostele: pikemminkin pyydetään ottamaan kuvia - varsinkin, jos lähellä sattuu olemaan tietokone, jonka ruudulta kuvia voi heti ottamisen jälkeen ihastella. Mikrottomissa talouksissa kuvia voi näyttää television kautta. Televisiosta on löydyttävä scart-liitin, johon kamerasta tuleva johto liitetään.

Kuvaamisen kynnys on madaltunut ja koko suhde kuvaamiseen muuttunut kokeellisemmaksi. Aiemmin meillä ei otettu kuvia kuin rippi- ja ylioppilasjuhlissa ja lomilla. Nyt kuvia tulee ottaneeksi hyvin erityyppisistä kohteista. Minuutissa ottaa vaikka kymmenen kuvaa, joista aina joku onnistuu.

Vaimo vastusti kovastikin kameran ostoa, mutta ensimmäisten kuvien jälkeen tapahtui täydellinen mielenmuutos. Meistä kahdesta hän taitaa nykyään olla innokkaampi kuvaaja ja väittää, että digikameran parhaimpia puolia on se, että kuvaajan taidot kehittyvät. Kehittämiskustannusten puuttuessa voi vapaasti eksperimentoida ja tarkastella lopputulosta nopeasti, jolloin on helpompi huomata, miksi joku kuva onnistuu ja joku toinen ei.

Kuvia tulee nykyään paljon helpommin selailtua: mikrohan on kuitenkin auki joka ilta. Peukalonkynsikuvista on helppo valita mieleinen lähempään tarkasteluun. Kuvien arkistointiohjelmilla on vaivatonta järjestellä otoksiaan. Kuinka monella ovat kaikki valokuvat siististi albumeissa?

Kuvia kannattaa ja voi aina korjailla jälkeenpäin, mitä mahdollisuutta paperikuvien kohdalla ei ole. Yleensä terävöitän kuvia hiukan (Unsharpen Mask). Tämän lisäksi katson histogrammista valoisuuden jakautumaa ja korjaan sitä tarvittaessa. Vaimoni sen sijaan harrastaa luovempaa kuvankäsittelyä ja yhdistelee välillä eri kuvia. 1400 otettua kuvaa vievät 6.4 Gigan kovalevyltä vasta 250 Megaa, joten vielä voi ottaa huoleti kuvia. Kameraan olen ollut tyytyväinen, oikeastaan ainoa negatiivinen asia on optisen zoomin puuttuminen.

Yhä edelleen jaksan aidosti innostua, kun tuntia kahta aiemmin otettu kuva rävähtää isona eteen mikron ruudulle.

Jos Sinulla on jotain kysyttävää aiheen tiimoilta, niin lähetä viesti matti.harju@pp.htv.fi

| sivun alkuun | Fujin esittelyyn | Fuji-galleriat 1 2 |