Digijärkkari vs perinteinen järkkäri (Olympus OM-2)

Aukot, sommittelu, salamat, akut jne.
colotus
Viestit: 6
Liittynyt: Marras 28, 2003 9 : 00

Digijärkkari vs perinteinen järkkäri (Olympus OM-2)

Viesti Kirjoittaja colotus »

Kuvailen Olympus OM-2:lla jossa ulkoinen T32 salama. Kuvailuni on todella harrastajatasoista, mutta kun kuvaan niin kameran pitää kuitenkin olla järkkäri. Lainasin Fujin Finepix F601 Zoom pokkaridigiä, kun ovat nuo digit alkaneet kiinnostaa enemmänkin. Otin kuvia ulkona ja sisällä, ja lopuksi teetätin digikuvista valokuvia.

Teettämäni valokuvat ovat "ihan hyviä", mutta muutama asia jäi kaivelemaan.

- Kaikissa sisäkuvissa salaman kanssa tulee järjettömät punasilmät, mutta se lienee pokkarikameran heikkous.

- Varsinkin ulkokuvissa ihmisistä tuli vahamaisia, jotenkin keinotekoisia ja etäisiä, syvyyttäkin tuntuu puuttuvan. Johtuuko tämä pokkarin pienestä kennokoosta vai mistä?

- Lopullinen terävyys uupui, en terävöittänyt kuvia ennen kehitykseen lähettämistä, koska en tiedä miten paljon kuvafirmat kuvia terävöittävät, vai terävöittävätkö ollenkaan. (Tähän siis pystyy vielä vähän vaikuttamaankin). Jonkunlainen automaaginen terävöitys oli päällä.

Teetätin kuvia yli 50, joten "otos" on kattavahko minulle ja em. "ongelmat" esiintyivät kauttaaltaan.

Kun mielessä on uskollisen Olympuksen vaihto Canon 300d:hen (lienee ainoa varteenotettava vaihtoehto digijärkkäriksi hintaluokassaan), niin miten on, Canon 300d:llä kuvanneet, onko teettämissänne valokuvissa mainitsemiani "ongelmia"?

Canon 300d:n sisäänrakennettu salama lienee sekin "ihan hyvä", mutta parempi ostaa ulkoinen salama?

Vai onko sittenkin parempi vielä odotella pari vuotta digikameroiden kehittymistä (onpa hyvä kysyä tällaista Digikamera foorumissa...)?

Paljon kysymyksiä, toivottavasti edes osaan löytyy tietoa.

Kiitos etukäteen.


Jälkilisäys, kuvat teetätin efotossa.
Viimeksi muokannut colotus, Marras 28, 2003 10 : 46. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
laite

Viesti Kirjoittaja laite »

punasilmistä: tulevat aina kun salama on lähellä objektiivin optista akselia, salamaa kauemas siirtämällä (sivuille tai ylös) noista pääsee eroon (tai sitten ei käytä ollenkaan salamaa), eli ainoana vaihtoehtona on lisäsalaman hankinta.

300D:ssä taitaa tuo oma salama nousta 90mm yli optisen akselin, joten punasilmäisyys ei vaivaa niin paljoa lähikuvissa, mutta lisäsalaman hommaaminen tuo kuviin uskomattoman paljon lisäsyvyyttä.

tuo vahamaisuus & etäisyys on aika mielenkiintoinen määritelmä. pieni kennokoko aiheuttaa sen, että syvyysterävyys on erittäin laaja jolloin järjestelmäkameraan tottuneen silmään tuo voi vaikuttaa omituiselta. myös valkotasapainon säätö on voinut olla hieman pielessä jolloin ihon sävyistä tulee ei-luonnollisia. (käytitkö ulkokuvissa täytesalamaa? mikäli käytit, niin voi olla että salaman teho oli liian isolle säädetty jolloin kohteet korostuvat liikaa taustastaan).

digijärkkärien isommat kennot toimivat lähes kuten filmijärkkärit syvyysterävyyden osalta. tuo täytesalaman käyttö onnistuu myös, muistaakseni 300D:ssä ei ollut tuota flash exposure compensation säätöä enkä tiedä miten se toimii täytesalamatilanteissa.


terävyydestä: Kuvat kannattaa aina terävöittää, itse annan kameran tehdä hieman pehmeämpiä kuvia ja säädän terävyyden vasta photoshopissa unsharp mask toiminnolla. samallla voikin sitten muuttaa kuvat tarvittavan profiilin mukaisiksi (riippuu valokuvia tekevästä firmasta, sRGB väriprofiili tai sitten firman oma).
salven

Re: Digijärkkari vs perinteinen järkkäri (Olympus OM-2)

Viesti Kirjoittaja salven »

colotus kirjoitti:Kuvailen Olympus OM-2:lla jossa ulkoinen T32 salama. Kuvailuni on todella harrastajatasoista, mutta kun kuvaan niin kameran pitää kuitenkin olla järkkäri. Lainasin Fujin Finepix F601 Zoom pokkaridigiä, kun ovat nuo digit alkaneet kiinnostaa enemmänkin. Otin kuvia ulkona ja sisällä, ja lopuksi teetätin digikuvista valokuvia.

Teettämäni valokuvat ovat "ihan hyviä", mutta muutama asia jäi kaivelemaan.

- Kaikissa sisäkuvissa salaman kanssa tulee järjettömät punasilmät, mutta se lienee pokkarikameran heikkous.

- Varsinkin ulkokuvissa ihmisistä tuli vahamaisia, jotenkin keinotekoisia ja etäisiä, syvyyttäkin tuntuu puuttuvan. Johtuuko tämä pokkarin pienestä kennokoosta vai mistä?

- Lopullinen terävyys uupui, en terävöittänyt kuvia ennen kehitykseen lähettämistä, koska en tiedä miten paljon kuvafirmat kuvia terävöittävät, vai terävöittävätkö ollenkaan. (Tähän siis pystyy vielä vähän vaikuttamaankin). Jonkunlainen automaaginen terävöitys oli päällä.

Teetätin kuvia yli 50, joten "otos" on kattavahko minulle ja em. "ongelmat" esiintyivät kauttaaltaan.

Kun mielessä on uskollisen Olympuksen vaihto Canon 300d:hen (lienee ainoa varteenotettava vaihtoehto digijärkkäriksi hintaluokassaan), niin miten on, Canon 300d:llä kuvanneet, onko teettämissänne valokuvissa mainitsemiani "ongelmia"?

Canon 300d:n sisäänrakennettu salama lienee sekin "ihan hyvä", mutta parempi ostaa ulkoinen salama?

Vai onko sittenkin parempi vielä odotella pari vuotta digikameroiden kehittymistä (onpa hyvä kysyä tällaista Digikamera foorumissa...)?

Paljon kysymyksiä, toivottavasti edes osaan löytyy tietoa.

Kiitos etukäteen.


Jälkilisäys, kuvat teetätin efotossa.
Kannattaa lukasta ainakin nämä topicit:
http://www.digicamera.net/keskus/viewtopic.php?t=3590
http://www.digicamera.net/keskus/viewtopic.php?t=3185
ja tietysti paljon muita tällä samalla palstalla.
Itse olen tyytyväinen 300D:n tuottamaan jälkeen, mutta toi paperikuviksi teettäminen....
colotus
Viestit: 6
Liittynyt: Marras 28, 2003 9 : 00

Viesti Kirjoittaja colotus »

Joo, kahlasin tätä foorumia läpi aikalailla ennen postaustani, myös nuo mainitsemasi topicit. Niissä ei vain ollut juttua kuvailemistani "ongelmista", joten postasin viestin. En tiennyt ovatko em. seikat keskihintaisen digikameran ominaisuuksia jotka on vain hyväksyttävä vai johtuvatko lainaamastani kamerasta.

Ovat ilmeisesti kamerasta johtuvia yhden vastauksen perusteella.

"mutta toi paperikuviksi teettäminen....". Niin, mitä siitä? onko ollut ongelmia teettä paperikuvia vai ehdotatko että kuvia pitäisi katsella tietokoneenruudulta?
laite

Viesti Kirjoittaja laite »

colotus kirjoitti:Joo, kahlasin tätä foorumia läpi aikalailla ennen postaustani, myös nuo mainitsemasi topicit. Niissä ei vain ollut juttua kuvailemistani "ongelmista", joten postasin viestin. En tiennyt ovatko em. seikat keskihintaisen digikameran ominaisuuksia jotka on vain hyväksyttävä vai johtuvatko lainaamastani kamerasta.

Ovat ilmeisesti kamerasta johtuvia yhden vastauksen perusteella.
Ei sulla esimerkkikuvia sattuisi olemaan? tuollaisista kirjallisista kuvauksista on kieltämättä hieman hankala lähteä sanomaan mitään tarkempaa, menee arvuutteluksi :)
eesau
Viestit: 1922
Liittynyt: Maalis 11, 2003 23 : 41

Viesti Kirjoittaja eesau »

Sattuu kaapissa olemaan OM-2 ja T 32 myös. On myös OM-1, putkia ja muuta. Pokkarina Rollei AF-M joka on tällä tietämää paraskuvainen automaattikamera mitä nyt millään järkevällä rahalla saa. 38mm / 2.6 kiinteä. Hintaa noin 850 e.
Digiä on Olympus C-4000 ja Nikon 4300 ja tarvittaessa muutakin käytettävissä kun tarvitsee. On tullut kokeiltua monenlaisia.
Kokemusta valokuvauksesta yli 20 vuotta työn puitteissa ja tarkkana seurataan jotta ei kalkkeudu.
Kokemuksia: kyllä terävyyden suhteen joudut vielä pettymään kun OM:n panet kaappiin. Ei ole vielä vastaan tullut digiä joka ilman toimenpiteitä Photarissa pystyisi samaan. Eikä sittenkään koska feikkiähän se sen jälkeen on! Olenkin joskus hieman ihmetellyt ja tällä palstallakin kirjoitellut kuinka ihmeessä näillä digipokkareilla sitten ne lomareissukuvat hoidellaan. Jos järjestelmädiginkin kuvat joudutaan terävöimään ja histogrammit säätämään ja ties mitä. Kyllä minun mielestäni on tavattoman hankalaa ja työlästä jos kaikki vaikkapa 300-400 lomakuvaa on käytävä läpi yksitellen ennenkuin ne ovat kelvollisia edes albumiin. Ja kamera on maksanut 500 - 1000 jopa 2000 euroa ja putkineen salamineen vielä paljon enemmän. Samalla rahalla olisi saanut aivan käsittämätöntä laatua kinari-järkkärinä. Leica M6 tai jotain. Jonka sävyalasta ja terävyydestä ei digikuvaaja osaa edes unta nähdä.
colotus
Viestit: 6
Liittynyt: Marras 28, 2003 9 : 00

Viesti Kirjoittaja colotus »

Kiitos vastanneille, erityisesti eesau. Sain mitä hainkin. Vaikka OM lähtisi kaappiin, tilalle tulee uusi kinari-järkkäri. Digi saa odottaa.
luola
Viestit: 947
Liittynyt: Helmi 01, 2003 1 : 36

Viesti Kirjoittaja luola »

eesau kirjoitti: Kyllä minun mielestäni on tavattoman hankalaa ja työlästä jos kaikki vaikkapa 300-400 lomakuvaa on käytävä läpi yksitellen ennenkuin ne ovat kelvollisia edes albumiin. Ja kamera on maksanut 500 - 1000 jopa 2000 euroa ja putkineen salamineen vielä paljon enemmän.
! ! ! ! ! !

Sanos muuta! Kyllä tästä taas tietty h-tti repeää, mutta samaa mieltä!
lm
laite

Viesti Kirjoittaja laite »

eesau kirjoitti:Kokemuksia: kyllä terävyyden suhteen joudut vielä pettymään kun OM:n panet kaappiin. Ei ole vielä vastaan tullut digiä joka ilman toimenpiteitä Photarissa pystyisi samaan. Eikä sittenkään koska feikkiähän se sen jälkeen on! Olenkin joskus hieman ihmetellyt ja tällä palstallakin kirjoitellut kuinka ihmeessä näillä digipokkareilla sitten ne lomareissukuvat hoidellaan. Jos järjestelmädiginkin kuvat joudutaan terävöimään ja histogrammit säätämään ja ties mitä. Kyllä minun mielestäni on tavattoman hankalaa ja työlästä jos kaikki vaikkapa 300-400 lomakuvaa on käytävä läpi yksitellen ennenkuin ne ovat kelvollisia edes albumiin. Ja kamera on maksanut 500 - 1000 jopa 2000 euroa ja putkineen salamineen vielä paljon enemmän. Samalla rahalla olisi saanut aivan käsittämätöntä laatua kinari-järkkärinä. Leica M6 tai jotain. Jonka sävyalasta ja terävyydestä ei digikuvaaja osaa edes unta nähdä.
Niinjoo, tätä ei sitten kannata ottaa henkilökohtaisesti, yleisesti vain kirjoittelen mielipiteitäni.

Mahdatkohan ottaa huomioon sen, että digitaalisen formaatin vertaaminen analogiseen on aikalailla mahdotonta vielä nykyteknologian puitteissa. Digikameroiden kennotekniikka ei ole vielä tarkkuudessa lähelläkään perinteistä analogista filmiä, jos ei oteta huomioon ammattidigiperiä ja isompikennoisia kameroita (10 megapikseliä ja yli) eikä värien toisto pääse lähellekään esim velvian toistoa.

lomakuvien käsittelystä: eihän kukaan _pakota_ käymään läpi jokaista kuvaa erikseen, ainahan voi vain räiskiä kuvat ja pistää kamerasta sharpness asetuksen täysille, kyllä tulee terävää jälkeä, mutta kuten itse sanoit, jälki on keinotekoista juuri tuosta kennon erottelukyvystä johtuen. Saman homman voi tehdä filmillä räiskimällä 300-400 ruutua kinofilmiä ja pistämällä rullat vaikka ifi:lle kehitykseen. Digin hyväksi puoleksi voisin sanoa tuon valkotasapainon säätämisen ennen kuvan ottamista, ei tarvitse pitää erilaisia filttereitä / eri valonlähteille tasapainotettuja filmejä mukana kuten filmipuolella.

Toinen vaihtoehto on tosiaan käydä nuo kuvat yksi kerrallaan läpi photoshopissa ja säätää jokainen kohdilleen ja sen jälkeen vasta käydä ottamassa niistä nuo printit. Samaa vastaisi filmipuolella pimiössä jokaisen kuvan erikseen säätäminen.

Muutenkin analogisen ja digitaalisen median vertailu on aika tyhjänpäiväistä. analogisesta (objektiivin läpi tuleva valo) muodosta digitaaliseen muotoon muutettaessa tapahtuu aina signaalin aliasointia (analogisen signaalin portaattomat arvot joudutaan kutistamaan tietylle intervallille, oli se sitten 2 bittinen tai 48 bittinen ja pyöristystä tapahtuu), jolloin tasot eivät vastaa todellisuutta. Samaa tapahtuu myös filmipuolella omalla tavallaan koska filmi ei voi kuitenkaan toistaa täsmälleen kaikkia sävyjä ja arvoja. Ei ole velvian voittanutta tässäkään asiassa.

Itse näen digitaalisen kuvaformaatin erinomaisena _rinnakkais_formaattina perinteisen filmin rinnalla, digitaalisuus mahdollistaa helpomman jälkikäsittelyn tietokoneella ja nopeamman kuvan julkistamisen kun aikaa vievä pimiötyöskentely jää väliin. Tämän näkisin esim lehdistön kannalta hyvänä puolena, mutta harrastelijapuolella kuvan julkaisukynnys madaltuu ja yleinen valokuvien "taso" laskee kun ei ole sitä aikaa vievää pimiövaihetta mukana, vaan voi ottaa kuvan ja minuutin päästä se onkin jo intternetissä muiden ihmisten arvosteltavana. toisaalta tämä mahdollistaa nopean palautteen omista kuvista nykyajan tietoyhteiskunnassa ja joskus saatava _rehellinen_ palaute mahdollistaa myös oppimisen omista (ja myös toisten) virheistä.

ja loppuun vielä: Kyllä, kuvaan digille ja myöskin filmille. filmistä en tule luultavimmin kauhean pian luopumaan juuri sen ylivertaisen tarkkuuden & sävyntoiston takia.

-teemu-
eesau
Viestit: 1922
Liittynyt: Maalis 11, 2003 23 : 41

Viesti Kirjoittaja eesau »

Puhut asiaa, laite.
Kyse on vain siitä, että mitä me halutaan. Miksi ihmeessä ostaisin kalliimmalla hinnalla digipokkarin lomakameraksi kun saan halvemmalla kinopokkarin joka tekee sen paremman kuvan?
Miksi ihmeessä hankkisin useilla tuhansilla digijärkkärin jos en voi sitä mitenkään lopputuloksella perustella. Se, että voi surutta räiskiä kuvia ei ole kyllä oikein hyvä peruste.
Nykyisille negafilmeille saa kaiken lisäksi varsin kelpo jälkeä sekavalossakin.
Painoon meistä aika harva kuviaan kuitenkaan tarvitsee. Jos joskus sattumalta niin skannaamalla saa. Ja sekin lopputulos on parempi!
laite

Viesti Kirjoittaja laite »

eesau kirjoitti: Miksi ihmeessä ostaisin kalliimmalla hinnalla digipokkarin lomakameraksi kun saan halvemmalla kinopokkarin joka tekee sen paremman kuvan?
Aivan, tämä onkin se kysymys minkä kanssa kannattaa pähkäillä silloin kun kameraa valitsee. Jotkut perustelevat digihankintaa sillä, että kuvaaminen tulee halvemmaksi pitkällä tähtäimellä katsottuna, mutta voidaanko sitä sanoa samanlaiseksi kuvaamiseksi jos näppäillään useita satoja kuvia päivässä ja sitten lasketaan lopuksi "tänään säästin 40 euroa kehityskustannuksissa". Hyvin harva filmille kuvaava ihminen kuvaa 10 rullaa päivässä, tuskin kovin moni ammattilainenkaan, mutta tuo kehityskulujen laskeminen on hyvä keino huijata itseään. :)

Digikuvaamisen suurin hyöty aloittelevalle valokuvaajalle on välitön palaute takaisin käyttäjälle, näytöltä näkee suoraan menikö kuva teknisesti poskelleen ja testaamalla selviää mikä säätö vaikuttaa mihinkin asiaan. Tästä välittömästä palautteesta ei tietysti ole hyötyä siinä vaiheessa kun kuvaaja ei siitä välitä eikä kuvaajalla ole pienintäkään halua tai mielenkiintoa oppia omilla silmillään saamasta palautteesta
.
Itselleni filmille kuvaaminen avasi aivan uudenlaisen näkökulman kuvaamiseen. jokaista kuvaa joutuu oikeasti miettimään, koska tietää että jokainen hukattu ruutu maksaa. Mikään ei voi kuvata sitä tunnetta kun otat _yhden_ ainoan kuvan kohteesta pienimuotoisen tarkkailun ja pähkäilemisen jälkeen ja kun saat rullan kehityksestä & huomaat, että se kuva on juuri sellainen kuin halusit. Suosittelen kyllä lämpimästi jokaiselle digikuvaajalle pientä sessiota kunnon filmikameran kanssa.

Kävinpäs muuten tänään investoimassa pienen summan wanhaan kunnon filmijärkkäriin, galleriapuolelta löytyy kuvia otsikon "klassikko" alta. Nyt vain odottelua torstaihin asti kunnes saan tuohon valotusmittariin sopivan pariston, sen jälkeen t-maxia sisään ja testailemaan.
Wolfheart
Viestit: 398
Liittynyt: Syys 30, 2003 14 : 03
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wolfheart »

Toisaalta voihan tuon kääntää niinkin päin että filmikameralla kuvatessa kävi monella reissulla niin, että eteen tuli paikka josta olisi tehnyt mieli ottaa kuva. Monasti vaan jäi ottamatta, koska piti ajatella että kohta voi tulla jotain vieläkin kuvauksellisempaa. Lisäksi sitä usein pelasi ikään kuin varman päälle, eli ei uskaltanut kokeilla mitään 'uutta', koska filmi ja kehitys kuitenkin maksaa aika reippaasti jos on köyhä kuten minä.

Toisaalta, totta on sekin että kyllähän tuollainen pakottaa asennoitumaan kuvaamiseen (tavallaan) tarkemmin. Epäilen että digikamera ja suuri muistikortti saattaa aiheuttaa sellaista 'näppäänpä tuostakin kuvan' kun ei se kerran mitään maksa tyyppistä yli-innokkuutta kuvaamisen suhteen. Mene ja tiedä.

Toisaalta ainakin itse koen helpommaksi hahmottaa jo kuvaa otettaessa lopputulosta kun voin katsoa sitä ruudulta. Normaalikameran etsintä käyttäessäni en koskaan saanut niin konkreettista käsitystä.

Joo. Olikohan tässäkään raapustelussa mitään järkeä..?
colotus
Viestit: 6
Liittynyt: Marras 28, 2003 9 : 00

Viesti Kirjoittaja colotus »

Laite, puhut kyllä asiaa. Filmikameraan verrattuna se, että näet heti mitä tuli tehtyä on loistojuttu ja varsin merkittävä peruste digikameran hankinnalle. "mutta tuo kehityskulujen laskeminen on hyvä keino huijata itseään. :)", olen eri mieltä. Ainakin minun kohdallani, kun kyse on amatöörin puuhastelusta, kehityskulujen laskeminen on yksi varteenotettava peruste digikameralle. Niitä hasseja kun tulee väistämättä joka rullalle.

Laskeskelin juuri että jos nyt ostaisin Canon 300D:n (listahinta 1300 e), tällä kuvausmäärällä mitä nyt teen, n. seitsemän (kyllä 7) vuoden kuluttua olisin omillani, kun vähentää vain filmin kehituskulut. En tiedä, voi olla että em peruste kuulostaa hieman heppoiselta, mutta kun ostan kameran, oletan sen kestävän vähintään 10 vuotta (kuten mainitsin, kuvaan tällä hetkellä Olympus OM-2:lla, ikä jotakuinkin 20 vuotta). Ei asia tietenkään ole näin yksioikoinen, mutta rahaa kuitenkin (markoissa 7800, yli tonni vuodessa).

Mutta toisaalta (tämä vetää pohjan pois ensimmäisestä kappaleestani), on laskettava jonkun verran lisähintaa sille digikuvalle siitä tietokoneesta, millä sitä kuvaa muokkaat (myös softasta ja jopa verkkoyhteydestä). Tämä onkin vaikeampi laskea, tietokoneella kun tehdään tietysti muutakin. Mites halpa se digikuva nyt on?
trombi
Viestit: 1137
Liittynyt: Helmi 27, 2003 10 : 57

Viesti Kirjoittaja trombi »

Mulle on ainakin täysin selvää se, että a) kun kuvaan digillä, saan tekemiini lehtiin kuvia ilman lisäkuluja, riittävän suuressa tiedostokoossa (en omista filmiskanneria, enkä aio ostaa enää moista) ja b) olen oppinut, että filmi on ikään kuin muistikirja, eikä joka ruutua tarvitse prosessoida printiksi, vaan vain ne parhaat.

Jos kuvaat kaveriasi ja annat hänelle vaikka 2 tai 3 todella hyvää printtiä, hän kysyy "Missä ne loput on?" Siis joka näppäyksen pitäisi olla onnistunut vieläpä niin, että ne haluaa näyttää kaikille. Minulle tämä ei ole oikea ajattelutapa. Kertoo aika pitkälti siitä, miten meillä on totuttu ajattelemaan: yksi ruutu kustakin aiheesta ja joulu ja juhannus samalle filmirullalle!

Ja toisaalta mulle on myös täysin selvää se, että ei ole minulta pois, vaikka kaikki muut kuvaisivat tikkuaskeilla! Tehkööt ihan niin kuin haluavat.

Kun on tottunut kinojärjestelmään, osaa arvostaa sen nopeutta ja mukavuutta, ja silloin digipokkari tuntuu todella kököltä, ja sitä kökömmältä, mitä enemmän ixus-tasoa se on (hidas, huono etsin, hankalan muotoinen, huono kuvanlaatu). Silloin kannattaa investoida digijärjestelmään ja voi antaa koneen nakuttaa just niin paljon kuin tahtoo, vähän tai paljon.

Kinofilmikamerassa on etunsa, mutta kun kuvaa sisällä heikoissa valoissa, kaipaisi lisää herkkyttää (saahan sitä filmiä prässäämällä, mutta kaikki kuvanvalmistamot eivät sitten selviä siitä, ja laatu voi olla aika karmaisevaa) ja oikeaa väritasapainoa (päivänvalofilmin ongelmat sisätiloissa kuvattaessa). Näitä ei voida säätää kuin oikealla filmillä, mutta mitä jos sitä tungsten-kamaa ei ole mukana?

No, tää on taas tätä filmi vs. digi -jauhantaa, jota voidaan jatkaa loputtomiin, eikä siitä sen valmiimpaa tule.
adapteri
Viestit: 6406
Liittynyt: Touko 27, 2003 12 : 25
Paikkakunta: Takapajula
Viesti:

Viesti Kirjoittaja adapteri »

Kuvaustarkoitus ratkaisee paljon. Jos kameraa käyttää sukujuhlien, tapahtumien ja lomamatkojen dokumentointiin, tarve on ihan erilainen kuin ammattilaisella tai vaikka valokuvausta harrastavalle. Mitä vähemmän kuvaa, sitä suhteellisesti kalliimmaksi digi tulee. Ja jos kaikki kuvat teettää paperille, digin edullisuus käytännössä katoaa kokonaan. Filmikamerassa etuina voi olla parempi tarkkuus. Jos kuvat ovat kymppikokoa, ei sitä tarkkuuseroa paperikuvassa enää erota. (jos kamerat ovat objektiiviltaan ja mekaniikaltaan0 samaa tasoa, hintaluokka on tietty eri).

Digin edut korostuvat, kun kuvaa paljon tai kun haluaa oppia kuvaamaan. Jos kuvia ottaa 6 rullaa vuodessa, osaako todella kuvata? Jos joka kohteesta ottaa vain yhden kuvan, miten siinä voisi vertailla, tulisiko toisella tavalla parempi? Olen sitä mieltä, että vain paljon kuvannut voi osata sanoa, miten kuva kannattaa sommitella ja silloin saattaa pärjätä yhdelläkin kuvalla.

Minä harrastan valokuvausta. Otan ehkä 100 kuvaa vuodessa juhlissa, tapahtumissa ja lomamatkoilla. Ne voisin ottaa millä välineellä vaan. Ne 9900 kuvaa, jotka ovat jostain muusta aiheesta, ovat puhtaasti harrastuksen vuoksi. Niissä on usein niin vaikeita aiheita tai tilanteita, etten tiedä, miten sen kuvaisi. Silloin on vain kokeiltava. Viikko sitten kuvasin kotikaupunkini jouluvaloja sumussa. Jos olisin käyttänyt filmikameraa, tuskin olisin saanut kunnon kuvia. En olisi "tuhlannut" filmiä kovinkaan paljoa. Digillä saatoin kokeilla ja välillä katsoa jopa sitä histogrammia. Sumu, kirkkaat valot, heijastumat märästä katukivetyksestä yms tekivät olosuhteista tosi vaikeat. Minulle digi mahdollisti tuon kuvausharrastuksen hetken.

Ja digilläkin saa terävää ja tarkkaa kuvaa. Kovin moni vain vertaa ihan eri luokan kameroita. Monella on hyvä filmikamera, mutta sitä verrataan mainosmiesten ylistämään ja markkinamiesten myymään digikameraan. Valitettavasti kunnon digi on aika kallis, joka tapauksessa selvästi kalliimpi kuin vastaavantasoinen filmikamera. Ja digiäkin pitää osata käyttää, ennenkuin voi sen kuvaa verrata kunnon filmikameran kuvaan. Digillä on rajoituksensa, ja pahat onkin. Minulla on ollut digikamera 10 vuotta. Jatkuvasti filmin osuus on vähentynyt kuvaamisessani. Elokuussa järkytyin, kun huomasin, että filmijärkkärissäni oli kuvia pääsiäisen ajalta. Ja nyt siinä ei ole enää edes filmiä. Siirtyminen digiin on ollut minulla hidasta. Nyt ei ole enää paluuta.

(ps myydään Nikonin filmijärkkärirunko)
eesau
Viestit: 1922
Liittynyt: Maalis 11, 2003 23 : 41

Viesti Kirjoittaja eesau »

Tuosta harkinnasta voisin sanoa, että ne kaikkein parhaimmat luontokuvani olen ottanut Mamyan RB 67:lla. Jokainen voi käydä paikallisessa studiossa tarkistamassa millainen "kompakti" se on jalustoineen. Ei tule hukkaruutuja räiskittyä.
OM-2:n ikä on jotain sellaista, että luokkakaverin upouutta OM-2:sta ihailtiin vuonna -77. Niin sen täytyi olla koskapa esikoinen syntyi -79 ja siinä välissä ennätin käydä intinkin. Omani ostin joskus -80 luvun alussa. Täysi peli vieläkin. Enpäs usko tältä syömältä, että meistä kukaan tosissaan 25 vuoden kuluttua kuvaa nyt ostetulla (digi)järkkärillä. Tietysti voi kakaroille näyttää, että tällaisella se pappa silloin digikuvauksen aloitti...
Silloin oli kameroissa vielä sellaista filmiä. Se piti uittaa kempsussa ennen kuin kuvat voi kehittää.
laite

Viesti Kirjoittaja laite »

eesau kirjoitti:Enpäs usko tältä syömältä, että meistä kukaan tosissaan 25 vuoden kuluttua kuvaa nyt ostetulla (digi)järkkärillä. Tietysti voi kakaroille näyttää, että tällaisella se pappa silloin digikuvauksen aloitti...
En kyllä usko minäkään. Uskon kyllä, että digitaalisen formaatin markkinat syövät filmimarkkinoita vuosi vuodelta enemmän, kunnes loppujenlopuksi filmikuvaaminen jää vain ammattilaisten ja joidenkin harrastajien huviksi (huonona vertauskohtana cd-levy ja vinyylin).

Luulen kyllä, että itsekin sijoitan joskus vielä tuollaiseen keskikoon kameraan (6x6 houkuttelee formaattina), mutta sen aika ei ole ihan lähiviikkoina.

On muuten mukavaa, että täällä tämä keskustelu ei mene inttämiseksi, vaan pysyy asialinjalla. yllättävää sinänsä :)
PPi
Viestit: 278
Liittynyt: Maalis 24, 2003 13 : 29
Paikkakunta: Kauhava

Viesti Kirjoittaja PPi »

Lyön lusikkani soppaan sen verran, että digijärkkärien etsinkuva on surkean pieni ja ikävä katsella silmälasien kanssa. Ainakin tämän Canonin suhteen täytynee katsoa jos hankkisi tuon "eye piece extender"in mutta tiedä sitten miten paljon se auttaa. Ja hinta on tietysti hirmuinen jos sitä jostain sattuu saamaan. Kuulostaa optimistiselta? ;-)
laite

Viesti Kirjoittaja laite »

PPi kirjoitti:Lyön lusikkani soppaan sen verran, että digijärkkärien etsinkuva on surkean pieni ja ikävä katsella silmälasien kanssa.
Pienihän tuo on, silmälasien kanssa ei ole kokemusta. mutta kyllä toi on luksusta verrattuna elektroniseen etsimeen :)
INummi
Viestit: 162
Liittynyt: Tammi 11, 2003 10 : 44
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja INummi »

PPi kirjoitti:Lyön lusikkani soppaan sen verran, että digijärkkärien etsinkuva on surkean pieni ja ikävä katsella silmälasien kanssa. Ainakin tämän Canonin suhteen täytynee katsoa jos hankkisi tuon "eye piece extender"in mutta tiedä sitten miten paljon se auttaa. Ja hinta on tietysti hirmuinen jos sitä jostain sattuu saamaan. Kuulostaa optimistiselta? ;-)
Jos tarkoitat EP-EX15 osaa, niin eihän tuo paljoa maksa(25e tai alle).
Mutta se sitten pienentää etsinkuvaa 0,7 kertoimella :-)

Angle finder C kyllä suurentaisi, mutta siinä on kulma ja se Maksaa.
Vastaa Viestiin